Pääkirjoitus: Piispat pyyhkivät kristittyjen arjella ekumeenisen kokouspöytänsä
Piispainkokouksen tuore linjaus vesittää luterilaisten ja anglikaanien yhteiselon kirkkojen virallisten edustajien kohteliaisuuskeskusteluiksi.
Jeesus perusti aikanaan kirkon, jonka lehti tämä Kirkko ja kaupunkikin on. Kirkkoja oli alun perin vain yksi. Matkan varrella se on – inhimillisistä syistä – pirstoutunut useammaksi kirkkokunnaksi, joista jokainen on mielestään oikeammassa kuin toiset.
Ekumeniaksi kutsutaan pyrkimystä ylittää nämä ihmisten tekemät rajat ja palata lähemmäs alkuperäistä tilannetta, jossa kaikki maailman kristityt olivat samaa porukkaa.
Valitettavan usein ekumenia on kirkollisten kenokaulojen jumaluusopillista hienosäätöä, joka ei kosketa tavallista seurakuntalaista mitenkään: Kirjoitellaan julkilausumia siitä, ettei jokin viisisataa vuotta vanha kiista ole enää ajankohtainen. Juhlan kunniaksi saatetaan järjestää yhteinen rukoushetki, kunhan varotaan tarkasti, ettei meikäläistä ehtoollisviiniä läiky heikäläisten suihin.
Korson, Leppävaaran tai Vuosaaren seurakunnan jäsen saa tarvitessaan ehtoollisesta hautaan siunaamiseen asti kaikki kirkolliset palvelut vaikkapa lontoolaisesta anglikaaniseurakunnasta, ja sama toisin päin.
Yksi poikkeus ylätason asiakirjaekumeniaan on, nimittäin luterilaisten ja anglikaanien välille syntynyt yhteys, joka sinetöitiin 25 vuotta sitten Porvoossa. Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisia ja Ison-Britannian ja Irlannin anglikaanisia kirkkoja kutsutaankin Porvoon kirkkoyhteisöksi.
Nämä kirkot ovat palveluiltaan yhteensopivat. Korson, Leppävaaran tai Vuosaaren seurakunnan jäsen saa tarvitessaan ehtoollisesta hautaan siunaamiseen asti kaikki kirkolliset palvelut vaikkapa lontoolaisesta anglikaaniseurakunnasta, ja sama toisin päin.
Riemastuttava esimerkki kristittyjen yhteisestä arkielämästä on vantaalaisten nuorten yhteinen isoskoulutus walesilaisen anglikaaniseurakunnan nuorten kanssa.
On kuin vuosi 1988 olisi tullut käymään ja kysynyt, jäikö minun toimintalinjaukseni tänne.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat pari viikkoa sitten uuden ekumeenisen toimintalinjauksen. Siinä todetaan, että Porvoon kirkkoyhteisö ”on nykyisin jäsenkirkkojen edustajien kohtaamisfoorumi yhteisten ajankohtaisten haasteiden äärellä”.
On kuin vuosi 1988 olisi tullut käymään ja kysynyt, jäikö minun toimintalinjaukseni tänne. Älkää piispat kuvitelkokaan, että kristittyjen yhteinen elo taantuisi joksikin edustajien foorumiksi, jossa käytetään juuri niin etäännyttävää kieltä kuin te käytätte.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Jumala ei pihtaa hyvyyttään
PuheenvuorotRaamatun paratiisikuvaukset ovat melko maalaisia. Paratiisin makuun voi silti päästä myös parvekkeella, terassilla, kujilla ja kuppiloissa.