Pääkirjoitus: Luontoa pitää varjella – elämämme on sen varassa
Jos tuhoamme luonnon monimuotoisuuden ja kuumennamme planeettamme ilmaston, taloudeltakin putoaa pohja pois.
Suomalaisilla on aina ollut erityinen suhde luontoon. Moni meistä kokee siellä myös Jumalan läsnäolon. ”Metsä kirkkoni olla saa” -sananpartta voisi vastata kelttiläisen hengellisyyden termi ohut paikka. Sillä tarkoitetaan paikkaa tai tilannetta, jossa raja taivaan ja maan välillä tuntuu aivan erityisen huokoiselta.
Taannoinen korona-aika aktivoi tätä luontosuhdetta. Kansallispuistot nousivat suureen suosioon. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen eli Uuvin sivuille listatut luontokohteet alkoivat myös kummasti kiinnostaa, kun maakunnan raja oli kiinni. Moni suuntasi kävelylle lähimetsään. Vaikka innostus on sittemmin hieman hiipunut, tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Nuuksion kansallispuisto ja vuonna 2011 perustettu Sipoonkorpi keräävät valtavia määriä retkeilijöitä.
Alkukesästä seurasin innolla tikanpesän elämää lähipuistossa.
On hämmästyttävää, millaisia suuria ja vähän pienimuotoisempia luontoaarteita esimerkiksi Uudeltamaalta löytyy. Kun avaa silmänsä, myös aivan naapurista löytyy luonnon ihmeitä ihasteltavaksi. Alkukesästä seurasin innolla tikanpesän elämää lähipuistossa.
Ymmärrän metsätalouden merkityksen Suomelle, mutta sitä en ymmärrä, ettei meillä olisi varaa ja mahdollisuutta nähdä metsää puilta. Miten ihmeessä vanhojen metsien kriteerit voidaan hallituksessa määritellä niin tiukasti, ettei suojelun piiriin niiden perusteella löydy yhtään lisää suojeltavia metsiä Etelä-Suomesta?
Luontokato ei ole leikin asia.
Väännettäköön nyt rautalangasta: luontokato ei ole leikin asia, vaan se uhkaa ihmisen omaa hyvinvointia ja jopa elämää. Ympäristö ei ole yhtään vähemmän tärkeää kuin talouselämä, sillä jos tuhoamme luonnon monimuotoisuuden ja kuumennamme ilmaston, taloudeltakin putoaa pohja pois. Elämämme tällä avaruudesta katsottuna sinisellä planeetalla on ohuen elonkehän varassa.
Raamattu ei kehota repimään luonnosta irti kaikkea, vaan viljelemään ja varjelemaan sitä. Siksi on oikein ja tärkeää, että myös kirkko sanomisissaan kiinnittää huomiota ympäristöasioihin ja on toivottavaa, että se itse näyttää esimerkkiä myös käytännön teoilla. Sekä Helsingin että Vantaan seurakunnilla on kirkon ympäristödiplomi ja Espoon seurakunnilla tuore ympäristösertifikaatti. Seurakunnat ovat luovuttaneet maitaan suojelualueiksi. Oikeita askeleita, joita toivottavasti tulevina vuosina jatketaan.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun Sudentassu-sillan ylittää, arjen huolet jäävät taakse” – Hakunilan kirkkoherra Hans Tuominen käy kymmenvuotiaassa Sipoonkorvessa viikoittain
Hyvä elämäSipoonkorven kansallispuisto täyttää kymmenen vuotta. Viime vuonna se oli seitsemänneksi suosituin kansallispuisto, kävijöitä oli 204 000.
