– Högberget on puhutteleva kallio. Voin kuvitella, miten meri on lainehtinut tuhat vuotta sitten alhaalla, missä avautuu nyt peltoaukea, laulaja Hannu Holma sanoo. Oikealla veisaa kirkkoherra Hans Tuominen.
Nyt metsä kirkkoni olla saa – Sipoonkorvessa vietetään joka viikko päivärukoushetki vuosisatoja vanhan mallin mukaan
Luontoa harrastava laulaja Hannu Holma ja hänen kirkkoherraystävänsä Hans Tuominen tutustuttavat Sipoonkorven kansallispuistoon, jossa kuvaavat rukoushetkiä Facebookiin. Molemmat tarvitsevat paljon metsää viikkoonsa.
Alussa ovat suo, virsikirja ja laulaja Hannu Holma. Joskus suon tilalla on niitty, puronreuna tai jylhä Högbergetin kallio. Aina ollaan Sipoonkorven kansallispuistossa.
Kuvaan astuu pian myös Hakunilan kirkkoherra Hans Tuominen. Hän kyselee Holmalta ympäröivästä luonnosta ja vetää sitten keskipäivän rukoushetken eli ad sextamin kaavalla, joka kehiteltiin luostareissa satoja vuosia sitten.
Kun miehet veisaavat virttä, linnut säestävät taustalla, ja välillä kuuluu tuuli. Tällaisia musiikillisia rukoushetkiä Holma ja Tuominen aikovat lähettää Hakunilan seurakunnan Facebook-sivuilla perjantaisin klo 12 koko kesän ajan. Ensimmäinen jakso tuli ulos maaliskuussa.
Jokainen metsärukoushetki on kerännyt 600–1 000 osallistujaa. Kirkkoherra kannustaa kännyköillään ja kotikoneillaan tallennusta katsovia ihmisiä yhtymään lauluun.
– Itseäni koskettavat eniten karanteenissa olevat ikäihmiset. Moni on kertonut, että tuntuu hienolta osallistua hartauteen ja nähdä samalla luontoa, jonka keskelle ei itse pääse, Tuominen kertoo.
Metsä lataa laulajan
Parina, kolmena aamuna viikossa Hannu Holma lähtee kyytiin, kun vaimo autoilee Kuusijärvelle, jossa tämä käy uimassa talvellakin. Holma sen sijaan lähtee kävelemään vaihtelevia reittejä ja kauriinpolkuja pitkin Sipoonkorven halki kotiin Länsimäkeen. Matkaa kertyy 10–14 kilometriä.
– Samoilen vapaasti pari, kolme tuntia. Lataan itseni fyysisesti ja psyykkisesti metsässä ennen kuin aloitan työni laulunopettajana. Kuten Anssi Kela laulaa Nummelassa: Mun täytyy kävellä näin.
– Luonto on monille aisteille rikkaampi paikka kuin steriili kaupunkiympäristö. Metsässä on kaunista katsottavaa, ja sitä voi myös haistaa, maistaa ja kuunnella. Vastustuskykykin vahvistuu metsän mikrobien ansiosta.
Holman periaatteena on, että metsään ei mennä kiireellä. Hän syö lounaansa usein ulkona tulilla. Holma on paistanut kalaa tai lettuja ystävänsä Hans Tuomisen kanssa myös päivärukoushetken yhteydessä.
Högberget nousee lähes 75 metriä merenpinnan yläpuolelle. Jyrkänteeltä avautuva peltomaisema on Sotungin keskiajalta periytyvää kylämaisemaa. Sen takana näkyvät korkeiden piippujen ja Hakunilan kerrostalojen siluetit.
Papinpoika antaa vapaa-aikaansa
Hannu Holmalla on missio: saada mahdollisimman moni kulkemaan luonnossa. Hän on ideoinut Agricola-kävelyn, joka alkaa Mikael Agricolan synnyinpitäjästä Pernajasta ja päättyy hänen piispanvirkapaikkaansa Turkuun. Reitille osuvat myös Vantaan Pyhän Laurin kirkko ja Espoon tuomiokirkko.
– Teen vapaa-aikanani metsähartauksia, koska Hans Tuominen pyysi. Esittelen mielelläni Sipoonkorpea. Kansallispuistossa uskaltaa kyllä kävellä. Siellä liikkuu sen verran väkeä, että vaikka eksyisi, niin aina joku auttaa, Holma sanoo.
Kävelemisessä on Holmalle myös hengellinen ulottuvuus.
– Keho on Pyhän Hengen temppeli, joka kaipaa määräaikaishuoltoa. Oma selkäni menee huonoon kuntoon, jos vietän liikaa sisäelämää. Lisäksi pitkään kävellessä voi joutua tilaan, jossa kohtaa jotain, minkä voi kokea pyhäksi.
Evankelis-luterilaisen papin poikana ja parinkin papin veljenä Holma kokee kirkon läheiseksi. Hän vaihtoi aikanaan lauluopintoihin kesken kanttoriksi opiskelun, mutta on keikkaillut 32 vuotta Helsingin tuomiokirkon kanttorina.
Hannu Holma on myös paistanut kalaa tai lettuja ystävänsä Hans Tuomisen kanssa myös päivärukoushetken yhteydessä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Luontoa pitää varjella – elämämme on sen varassa
PuheenvuorotJos tuhoamme luonnon monimuotoisuuden ja kuumennamme planeettamme ilmaston, taloudeltakin putoaa pohja pois.
