null Pääkirjoitus: Mistä haluat, että sinut aikanaan muistetaan?

Puheenvuorot

Pääkirjoitus: Mistä haluat, että sinut aikanaan muistetaan?

Pyhäinpäivänä muistellaan perille päässeitä ystäviä ja rakkaita. Kuolleet eivät kokonaan poistu todellisuudestamme, vaan ovat siinä omalla tavallaan edelleen läsnä.

Pyhäinpäivänä muistetaan edesmenneitä vainajia. ”Edesmennyt” viittaa edeltä menemiseen. Sanasta välittyvät lohdullinen perille pääsemisen tuntu ja jälleennäkemisen toivo.

Kuollutta ihmistä kuvaavat ”vainaja” ja ”vainaa” taas merkitsevät sitä, että henkilö ei kuoltuaan ole poistunut meidän todellisuudestamme vaan on siinä edelleen omalla tavallaan mukana, vaikka ei fyysisesti enää eläkään.

Enkä tarkoita nyt kummittelua tai joksikin vaina­ja­henki-zombieksi muuttumista vaan sitä, että vainaja elää meidän muistoissamme, kaipauksessamme, surussammekin. Kuvaava on vanhan sukulaiseni tokaisu: ”Rantaska-vainaakin on jo vanha ­ihminen.”

Ihminen ei siis kuoltuaan muutu ­vainajahengeksi ­eikä edes enkeliksi niin kuin Peppi Pitkätossu ajatteli äidilleen käyneen. Ihminen muuttuu ihan vain vainajaksi. Me kristityt jätämme kuolleet rakkaamme, vainajat, Jumalan käsiin siinä uskossa, että Jeesuksen ylösnousemuksen valo säteilee taivaan valoa ja ylösnousemuksen toivoa myös heidän hautoihinsa.

Pyhä ihminen ei ole täydellinen tai mitenkään erityisen hurskas vaan Jumalan oma.

Yksi pyhä-sanan merkityksistä on ”Jumalan oma”, ”Jumalalle kuuluva”. Varhaisessa kirkossa sanaa käytettiin ylipäänsä seurakunnan jäsenistä. Siihen viittaa myös uskontunnustuksessa mainittu ”pyhäin yhteys”. Se on yhteyttä jopa yli kuoleman rajojen.

Pyhä ihminen ei ole täydellinen tai mitenkään erityisen hurskas vaan Jumalan oma. Koska Jumala on koko maailmankaikkeuden kuningas ja koko ihmiskunnan isä, meissä kaikissa vaikuttaa sielun pohjalla jonkinlainen pyhyyden kipinä.

Ehkä meistä jokaisen elämäntehtävä on pitää yllä tuota pyhyyden hehkua.

Pyhäinpäivänä muistellaan perille päässeitä pyhiä, Jumalan omia. Mistä sinä toivot, että sinut muistettaisiin sitten, kun sinä olet kuollut? Tämän miettimiseen kannattaa varata hetki aikaa, ja vaikka jutella siitä kavereiden kanssa esimerkiksi juuri pyhäinpäivänä.

Siitä voi olla nimittäin sekin hyöty, että sen myötä alkaa itse elää – edes vähän – siihen malliin, että tuo toive toteutuu.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.