Pääkirjoitus: Politiikasta puuttuu suuri päämäärä – millaista yhteiskuntaa tavoitellaan ja miksi
Vieläkö yhteisenä päämääränä on Suomi, jossa heikoimpia ei jätetä?
Raamatussa kerrotaan Mooseksesta, johtajasta, joka vei kansaansa kohti luvattua maata. Myös yhdysvaltalainen kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King puhui luvatusta maasta. Vaikka he eivät itse koskaan päässeet perille, heidän kuvaamansa päämäärä innosti seuraajia kestämään koettelemukset ja uskomaan, että kerran koittaa parempi aika. Tällainen päämäärä suomalaisesta politiikasta puuttuu ja on puuttunut jo pitkään.
Sotien jälkeen päämääränä oli sotakorvausten maksaminen ja Suomen jälleenrakentaminen. Sitten päämääräksi tuli hyvinvointivaltio. Nyt tällainen kansalaisia yli puoluerajojen yhdistävä suuri yhteinen päämäärä on kateissa.
Tai onhan esimerkiksi nykyisellä hallituksella päämäärä: velkasuhteen taittaminen ja sitä kautta hyvinvointivaltion pelastaminen. Se vain jättää auki kysymyksen, millaista hyvinvointivaltiota tavoitellaan. Vieläkö päämääränä on Suomi, jossa heikoimpia ei jätetä?
Turvallisuuspolitiikasta näyttää nyt löytyvän harvinaisen yksimielinen näkemys, sillä kansanedustajat yli puoluerajojen tunnistavat yhteisen vaaran. Kannattaisi kuitenkin huomata, että on olemassa toinen yhtä suuri uhka. Se uhka on maan sisäinen ja koskee väestörakenteen muutosta.
Poliittista keskustelua leimaavat lyhytjänteisyys, syyttely ja pöyristyminen.
Vanhusväestö kasvaa ja lapsia syntyy aivan liian vähän. Ensimmäiseen reagoidaan nyt siten, että vanhuksista yritetään huolehtia mahdollisimman vähällä rahalla. Toisessa on osittain kyse ihmisten omista ratkaisuista, mutta voisiko tulevaisuuteen toivoa luovalla politiikalla sittenkin olla jotain vaikutusta?
Poliittista keskustelua leimaavat lyhytjänteisyys, syyttely ja pöyristyminen. Todellisuus on kuitenkin sellainen, että suomalaisen yhteiskunnan nykyiseen tilanteeseen yksikään puolue ei ole osaton. Näin on niin soten kuin valtion velan kasvun suhteen.
Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut viisi hallitusta, joissa ovat vuorotellen istuneet uusinta Liike nyt -puoluetta lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet. Nyt pitäisi katsoa eteenpäin eikä miettiä, mitä joku teki jossakin vaiheessa.
Yhteistä kaikille hallituksille on ollut se, että kuluneet vuodet ovat olleet kriisiaikaa. Nyt kaikki voisivat antaa toisilleen hieman armoa ja katsoa sitten eteenpäin yli puoluerajojen: etsiä tietä kohti luvattua maata – jossa ketään ei jätetä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lääkäri Maaret Castrén aloitti uutena kansanedustajana – hän karsisi terveydenhuollosta päällekkäisyyksiä ja byrokratiaa
AjankohtaistaMaaret Castrén jätti professorin ja Husin toimialajohtajan paikat ja aloitti kansanedustajana. Hän uskoo kokemuksestaan olevan hyötyä terveydenhuollon kehittämisessä.
