Pääkirjoitus: Hallituksen leikkaukset herättävät hätää, huolta ja jopa paniikkia diakonityön asiakkaissa
Jos leikkausten inhimillinen hinta nousee kovin korkeaksi, siitä seuraa myös iso euromääräinen lasku yhteiskunnalle.
Valtiontalouden tila on sellainen, että leikkauksia ja veronkorotuksia on pakko tehdä. Poliitikot vääntävät kättä siitä, mistä niitä tehdään ja keihin ne kohdistuvat.
Vaikka kirkon tehtävä ei ole tehdä puoluepolitiikkaa, sen rooliin on aina kuulunut muistuttaa päättäjiä niistä, jotka yhteiskunnassa ovat kaikkein heikoimmilla. Heikoimpien puolta pitivät jo Vanhan testamentin profeetat. Eikä Jeesus sanoessaan, että köyhät teillä on luonanne aina, tarkoittanut, ettei heitä pitäisi auttaa. Kyseinen Markuksen evankeliumin kohta jatkuu: ”Te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte.” Kun Rooman keisari 200-luvulla vaati diakoni Laurentiusta tuomaan hänelle kirkon aarteet, Laurentius keräsi keisarin luokse köyhät, rammat, sairaat, vanhukset ja kerjäläiset. Kiitokseksi tästä hän päätyi halsterille poltettavaksi.
Kirkon diakoniatyöntekijät kohtaavat jatkuvasti työssään ihmisiä, jotka putoavat yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Nyt heidän luokseen tulevat ihmiset kuvaavat tuntojaan sanoilla hätä, huoli ja paniikki. Vaikka kaikki hallituksen jo aiemmin tekemät leikkaukset, saati sen kevään kehysriihessä päättämät uudet leikkaukset, eivät ole astuneet vielä voimaan, ne iskevät jo henkisesti niihin, joiden elämäntilanne on vaikea.
Kirkon diakonia ei voi paikata sosiaaliturvaa.
Kirkon diakonian taloudellinen apu on pientä ja väliaikaista, eikä se voi paikata sosiaaliturvaa. Sen sijaan tärkeää on diakonityöntekijöiden antama henkinen tuki: asiakkaan talous- ja elämäntilanteen tarkastelu yhdessä hänen kanssaan, hänen ohjaamisensa eteenpäin ja toivon ylläpitäminen. Kirkon tehtävä on pitää huolta siitä, että diakoniatyöllä on tähän riittävät resurssit.
Leikkauksia tehdään valtiovarainministeriön näkemystä seuraten. Ministeriön virkamiesten tehtävä on pitää huolta rahasta. Kannattaisi toki sielläkin huomata, että jos leikkausten inhimillinen hinta nousee kovin korkeaksi, siitä seuraa myös iso euromääräinen lasku. Esimerkiksi yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa.
Talouden näkökulmasta on vaikea ymmärtää myöskään asumistuen ansiotulovähennyksen ja työttömyysturvan suojaosan poistoja. Ne ovat mahdollistaneet pienen osa-aikatyön monille, joiden elämäntilanne ei salli kokoaikatyötä. Nyt työttömyys on muutenkin kasvussa. Realismia olisi myös nähdä se, että pääkaupunkiseudulla ei ole riittävästi edullisia vuokra-asuntoja eikä opiskelija-asuntoja.
Toivottavasti päätöksiä tarvittaessa korjataan. Se olisi vastuullista politiikkaa.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Diakoniatyö myönsi alkuvuodesta avustuksia kolmanneksen enemmän kuin vuosi sitten – ”Tärkeä asia työssäni on etsiä asiakkaalle jokin toivonkipinä”
AjankohtaistaYllättävät ja vaikeat elämäntilanteet saavat ihmiset hakeutumaan diakoniatyöntekijän vastaanotolle. Tulevan syksyn tukimuutokset huolettavat sekä diakoniatyöntekijöitä että asiakkaita.
