Paavi Johanna: Materiaa pitää rakastaa, jotta sitä ei tuhlaisi

Paavi Johanna: Materiaa pitää rakastaa, jotta sitä ei tuhlaisi

Haluan elää ekologisesti, mutta olen myös tosi mukavuudenhaluinen. Mahdoton yhtälö?

Oli viimeinen työpäivä ennen lomaa. Siis hirveästi töitä, jotka piti saada tehtyä ennen poisjäämistä. Oikein klassinen lomallejäämiskiire.
Lauttasaaressa tuuli ja satoi lunta vaakasuoraan, ja kello kävi kuutta - siis aivan liian myöhä, jos on kotona puoliso ja lapsi odottamassa. Ja edessä työmatkani, mini-interraili Helsingin halki. Oma tai perheen mielentila saati säätila ei ollut missään nimessä otollinen reilaamiseen. Siis oli täsmälleen oikea hetki ottaa ässä hihasta: taksi. Ihana taksi!

Joku on joskus laskenut, kuinka monta kertaa kuussa voisi matkustaa taksilla sillä rahalla, joka kuluu auton ylläpitoon ja käyttämiseen. Aika monta. Tämä tieto sopii hyvin elämänfilosofiaani, jota kutsun hedonistiseksi ekoiluksi. Sen perusperiaate kuuluu: elä melkein aina tosi ekologisesti, mutta silloin kun teet poikkeuksen, nauti siitä täysillä.

Hedonistinen ekoilu oikein annosteltuna yhdistää ympäristöystävällisen elämäntyylin, mukavuudenhalun ja materian arvostuksen.



Niin kauan kun asun kaupungissa, en ikinä halua autoa. Jos minulla olisi sellainen, siihen tottuisi ja sitä tulisi käytettyä usein, vaikka ei oikeasti tarvitsisi. Tiedän, että niin kävisi, sillä olen laiska. Pidän siis itseni erossa kiusauksesta enkä koskaan aloitakaan. Sen sijaan ajan toisinaan hyvällä omallatunnolla taksilla, ja takapenkin lämmössä huokaan tyytyväisenä kuin kissa kuumalla kivellä. Ihanaa ja kätevää, mutta ei tule tehtyä liian usein.

 

Elämänfilosofia soveltuu erinomaisesti ruokahankintoihin. Enimmäkseen tulee syödä vegaanisesti ja välttää ympäristölle raskaita juttuja kuten riisiä. Mutta. Silloin kun riisiä syön, sen on oltava tosi hyvää. Kun tulee juuston himo, ostan sitä kaikista ihaninta. Mauton arkijuusto ja puiseva liian pitkään keitetty pitkäjyväinen riisi ovat mielestäni lähestulkoon syntiä. Arvokkaasta ei saa tehdä pahaa!

Perheemme asuu myös mielellään pienesti, vähissä lämmitettävissä neliöissä, varsinkin jos ne neliöt sijaitsevat mukavassa paikassa. Sitä vastoin rakastan hotelleja. Hotellista voi kätevästi ostaa hetkeksi ylellistä tilan tuntua. Ei ehdi turtua, ja maisematkin vaihtuvat.

Hedonistinen ekoilu oikein annosteltuna yhdistää ympäristöystävällisen elämäntyylin, mukavuudenhalun ja materian arvostuksen. Sillä materiaa pitää arvostaa, jotta sitä ei tuhlaisi. Väittävät, että Antti Nylén sanoi jotain tällaista, mutta ehkä joku muukin viisas: ”Ongelma ei se että välitämme materiasta liikaa, vaan se että välitämme siitä liian vähän.”

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city