Paavi Johanna: Perinteisen paaston rinnalla vegaanihaaste jää kakkoseksi

Paavi Johanna: Perinteisen paaston rinnalla vegaanihaaste jää kakkoseksi

Ensi keskiviikkona koittaa uuden avioliittolain lisäksi myös kristillinen paastonaika. Pitäisiköhän paastota?

Ensi keskiviikkona on suuri päivä. Avioliittolaki muuttuu, Luojan kiitos, ja samana päivänä alkaa kristillinen pääsiäispaasto. Pohdiskelen parhaillaan pitäisikö paastota.

Viime vuonna en jaksanut, kun perheessä oli pieni vauva. Nytkin koko ajatus laiskottaa. Mutta ehkä juuri siksi kannattaisi. Kun tarkastelen tilaani, havaitsen olevani länsimainen, omiin mukavuuksiini uppoutunut ja välinpitämättömyyteen taipuvainen ihminen. Minä jos joku taidan tarvita paastoa.

Olen jonkin sortin ympäristöaktivisti, joten ajattelen tietysti ensimmäiseksi ekopaastoa. Ekopaasto-kampanja on ollut käynnissä muutaman vuoden, ja ihailen sen keksijöitä, sillä se on varsin nerokas yhdistelmä. Kristilliseen paastoon, jossa on pointsina niukkuus, kohtuus ja olennaiseen keskittyminen, yhdistetään vahva ympäristönäkökulma. Mikäs sen sopivampaa.

Ekopaastota voi muun muassa syömällä vähemmän lihaa, välttämällä autoilua ja niin edelleen. Tutut keinot ilmastonmuutoksen ajan ihmisille.

Lempeästi vähentämään haastava ekopaasto-kampanja on kesy verrattuna perinteiseen ortodoksiseen paastoon.

Toisaalta eko-etuliite on paastossa vähän tarpeeton. Lempeästi vähentämään haastava ekopaasto-kampanja on kesy verrattuna perinteiseen ortodoksiseen paastoon, jossa jätetään lähtökohtaisesti pois kaikki eläintuotteet sekä öljy ja viini, ja muutenkin vältetään herkuttelua. Siinä jää vegaanihaaste kakkoseksi! Somestakaan ei saa kannustusta kilvoitteluun, koska annoskuva paastoruuasta on ristiriita itsessään.

Kun pahimmasta laiskuudesta pääsee yli, perinteinen askeettinen paasto alkaa tuntua houkuttelevalta. Minusta paastoamisen pitää olla sen verran epämukavaa, että sen huomaa. Niukka ruoka ei ole paastossa itseisarvo vaan väline.

Ruoka olisi huono väline, jos se ei laisinkaan muistuttaisi siitä, mihin huomiota pitikään suunnata. Nimittäin näihin:

Olemassaolomme perustaan, Jumalaan. Välillä on tarpeen pitää yhteyksiä kunnolla auki, ettei eksy ihmiselämän sekamelskaan.

Jumalan kaikkiin kuviin, toisiin ihmisiin. ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes. 58:6-7)

Luomakuntaan ja siihen, kuinka se joka hetki kannattelee meitä. Kun linssikeitto paaston edetessä alkaa puuduttaa, voi vaikka kuvitella jokaisen sen ainesosan reitin lautaselle. Aikamoista.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: