Paha Pastori: Elätkö vai suoritatko?
Ruotsalaiset ymmärtävät tämänkin paremmin: elämästä kuuluu nauttia nyt, ei kremppaisena eläkeläisenä.
”Don’t die before you’re dead.” Meemi tuli eteeni sosiaalisen median kuvavirrassa. ”Älä kuole ennen kuin olet kuollut.” Yksi niistä miljoonista ja taas miljoonista tsemppimeemeistä, joita bittiavaruudessa pyörii. Sanoo paljon, mutta ei sano mitään. Saattaa aiheuttaa hetkellisen hyvän olon ja ahaa-elämyksen, mutta unohtuu jo ennen kuin seuraava inspiroiva mietelause ehtii pamahtaa puhelimen näytölle.
Jäin pohtimaan lausahdusta hetkeksi. Sehän ei ollut ollenkaan pöllömpi. Se oli ytimekäs ja sisälsi aimo annoksen viisautta, joka unohtuu kaikessa kiireessä. Ja nimenomaan se iänikuinen kiire, ruuhkavuodet, tappaa elämän, sillä ruuhkavuodet eivät ole elämää, vaan pikemminkin suorittamista ja nujuamista tavoitteesta toiseen.
Keväällä 2016 Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin suomalaisten ja ruotsalaisten eroista asuntolainojen lyhentämistahdissa. Artikkelin mukaan Ruotsin talous kasvaa nopeammin kuin Suomen, sillä ruotsalaisilla on varaa kuluttaa ja sijoittaa enemmän. Miten ihmeessä? Artikkelia varten haastateltu Ruotsin valtion taloustutkimuskeskuksen johtava ekonomisti Pär Österholm ihmetteli, mistä kumpuaa suomalaisten into ja vimma maksaa asuntolainaa nopeassa tahdissa takaisin. Österholmin mielestä ei ole mitään järkeä omistaa velatonta asuntoa siinä vaiheessa, kun ollaan jo lähellä sitä viimeistä osoitetta.
Kuinka moni meistä voi kirkkain silmin kiistää, etteivätkö heräteostokset piristäisi elämää? Joka muuta väittää, valehtelee.
”Ihmisten pitää voida optimoida kulutuksensa haluamallaan tavalla elämänsä aikana”, Österholm totesi antamassaan haastattelussa. Hän oli enemmän tai vähemmän oikeassa. Vaikka moneen otteeseen on todettu, mutu-tietoa myöten, ettei raha ja/tai materia tuo onnea, on kiistämätön fakta, että eläminen on kevyempää, kun jääkaapissa on muutakin kuin valo ja kun kaikki valveillaoloaika ei mene näyttöpäätteen edessä tai hihnalla hikoilemiseen. Kuinka moni meistä voi kirkkain silmin kiistää, etteivätkö heräteostokset tai äkkilähdöt piristäisi elämää ja nostaisi elämänlaatua? Joka muuta väittää, valehtelee. Kuluttaessa myös työllistetään muita ihmisiä, joten kaikki voittavat.
Toki suomalaisen ja ruotsalaisen mielenmaisemat ovat toisistaan yhtä kaukana kuin itä on lännestä, vaikka maantieteellinen etäisyys ei ole suuri. Emme ehkä ole yhtä ”huolettomia” kuin ruotsalaiset, mutta piileekö tässä syy länsinaapureiden, ainakin meille piirtyneeseen, onnellisuuteen? Meille on pienestä pitäen opetettu, että omistusasunto on keskiluokkaisen liki ainoa oljenkorsi kohti vaurastumista, joten sitä kohti on pakko rimpuilla, vaikka matkalla kohti tavoitetta, maksettua keskustakolmiota, muu elämää jääkin elämättä.
Samalla tuudittaudutaan valheeseen, jonka mukaan ”sitten nautitaan elämästä, kun ollaan eläkkeellä”. Milloin ajatus eläkepäivistä elämän huippukohtana on kanonisoitu kulttuurilliseen ajatusmaailmaamme? Kysytään karrikoiden: haluatko nauttia elämästä ja sen tarjonnasta silloin, kun pää ja kroppa pelaa, vai onko sen aika vasta elämän ehtoopuolella? Haluatko elää nyt vai sitten, kun on vaipat housussa ja istut Keihäsmatkalla kohti Kanariaa?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Kulttuurikaveri repii irti sohvapoimuista maailmaa maistamaan
Hyvä elämäVoi, kuinka helposti sitä soljahtaa digiviihteen luuppiin ja kuolettaa koko kulttuurinnälkänsä pyörittämällä nettipalvelun leffoja kännykän ruudulla. Onneksi on kulttuurikaveri, joka nyhtää ulos umpiosta.
