Päivi Pulakka on joka päivä Siltamäen ostarilla puhumassa kuolemasta, koska se on katupapin työtä
Pappi Päivi Pulakka viettää työpäiviään muun muassa Siltamäen ostarilla.

Pappi Päivi Pulakka viettää työpäiviään muun muassa Siltamäen ostarilla.

Päivi Pulakka on joka päivä Siltamäen ostarilla puhumassa kuolemasta, koska se on katupapin työtä

Malmin seurakunta palkkasi neljä pappia, joiden tehtävä on kulkea kaduilla ja jutella ihmisten kanssa.

Siltamäen ostoskeskuksella Pohjois-Helsingissä tihuttaa vettä, on tiistaiaamu ja Päivi Pulakka, 28, on tullut töihin. Pulakka ei työskentele Ärrällä, ravintola Rubiinissa tai ruokakaupassa, vaan hän on pappi.

Mitä pappi tekee Siltamäen ostarilla?

– Emme me kirkon työntekijät voi ajatella, että ihmiset tulevat meidän luoksemme. Kirkko on siellä, missä ihmiset ovat, ja meidän tehtävämme on mennä sinne, Pulakka vastaa.

Malmin seurakunnan palkkalistoilla aloitti kuukausi sitten neljä pappia, jotka tekevät juuri sitä.

Pulakan työkenttä on Siltamäen ja Suutarilan alue, Timo Laaninen pyörii Malmilla, Niina Pihlajamaa Viikissä ja Anni Paukkala-Toivonen Jakomäessä ja Tapulikaupungissa. Seurakunnan alueella asuu noin 100 000 ihmistä.

Pulakka menee aamulla yleensä leikkipuistoon. Lounaan jälkeen hän saattaa mennä ostarille, kirjastoon tai HOASin opiskelija-asuntoalueelle.

– Jos menen Ärrälle ostamaan kahvia, siellä saattaa mennä tunti. Joku tulee, että hei, oletko sinä se pappi. Ja sitten aletaan puhua, että joo, minä se olen.

Kun on pantapaita päällä ja kysyy ihmiseltä, mitä kuuluu, niin harvoin vastataan, että ihan hyvää.

– Katupappi Päivi Pulakka

”Täällähän meidän pappien pitäisi olla”

Viime vuonna eräässä Malmin seurakuntaan kuuluvassa lähiössä nuori henkilö teki itsemurhan.

Seurakunta avasi kirkon ovet, ja kirkkoherra Heikki Arikka liikkui vajaan viikon iltaisin ulkona juttelemassa ihmisten kanssa.

– He olivat tosi otettuja siitä, että pappi tuli heidän luokseen kyselemään kuulumisia, Arikka kertoo.

Pienen lämmittelyn jälkeen ihmiset alkoivat kertoa elämästään. He alkoivat huikkailla, että pappi, tule juttelemaan, haluan kertoa jotain. Arikka sai kutsuja ihmisten koteihin.

– Minulle tuli olo, että täällähän meidän pappien ja kirkon pitäisi olla.

Vuosi sitten kesällä Malmin seurakunta palkkasi kaksi pappia kuukaudeksi kulkemaan kaduilla. Kesäpappien palaute oli, että työlle on tarvetta.

Arikka ajattelee, että kirkon ja pappien työ on murroksessa. Ennen ajateltiin, että ihmiset pitäisi saada kirkkoon. Ihmiset kuitenkin tulevat kirkkoon yhä harvemmin. Jumalanpalveluksissa käyvät vain harvat, ja kirkollisten toimitusten määrä on tippunut parissa vuosikymmenessä puolella.

– Sen sijaan henkilökuntamäärä ei ole puolittunut. Mitä se henkilökunta sitten tekee? Toivon, että se on ihmisten kanssa, Arikka sanoo.

Samalla tavalla ajatellaan monessa muussakin seurakunnassa. Kirkko on mennyt esimerkiksi ostoskeskuksiin, viimeisimpänä Kalasataman Rediin ja kohta valmistuvaan Pasilan Triplaan.

Oppilaitospapit, sairaalapapit ja sotilaspapit ovat jo pitkään tehneet samanlaista kenttätyötä.

Lokakuisena tiistaiaamuna Siltamäen ostarilla on hiljaista.

Lokakuisena tiistaiaamuna Siltamäen ostarilla on hiljaista.

Katupappi ei voi etsiä omaa hengellisyyttään

Päivi Pulakka puhuu joka päivä kuolemasta. Siitä ihmiset alkavat papin kanssa puhua.

– Se on aika jännää. Kun on pantapaita päällä ja kysyy ihmiseltä, mitä kuuluu, niin harvoin vastataan, että ihan hyvää. Keskustelu menee hirveän usein syviin vesiin.

Jeesuksestakin puhutaan. Ihmiset kysyvät Pulakalta, hyväksyykö kirkko heidät, vaikka heidän elämänsä on mennyt miten on.

Pulakka yllättyi siitä, miten myönteisesti hänet otettiin vastaan. Hän ei ole kuullut kuukauden aikana yhtään torjuvaa tai hyökkäävää kommenttia.

Ostaripapille on tärkeää, että hänen kasvonsa tulevat tutuiksi. Siksi neljän papin työalueet on rajattu tarkkaan. Tutulle papille on helpompi tulla juttelemaan.

– Olin käynyt Rubiini-ravintolassa muutaman kerran, kun joku kysyi, että pitäisikö työnantajasi olla huolissaan sinusta, kun hengaat täällä näin usein. He eivät vielä ihan ymmärtäneet, että tämä on työtäni.

Ostaripapin pitää olla rohkea. Ihmiset eivät välttämättä uskalla tulla juttelemaan, ja silloin papin pitää uskaltaa mennä kysymään, mitä kuuluu.

Siksi ostaripapilla on myös syytä olla vahva pappisidentiteetti.

– Olen tosi tyytyväinen, että työskentelin tätä ennen monta vuotta seurakuntapappina. Tämä olisi aika vaikea paikka aloittaa pappisura.

Myös kirkkoherra Heikki Arikka korostaa, että katupapeilta odotettiin vahvaa ammatti-identiteettiä ja elämänkokemusta.

– Tähän työhön ei voi laittaa ihmistä, joka vasta etsii itseään tai omaa hengellisyyttään. Tässä täytyy olla aika vahva persoonaltaan ja teologialtaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi