null Pannut kuumaksi ja paastoa kohti – suomalaisten rakastamat tattariblinit ovat monelle venäläiselle tuntemattomia 

Mäti, smetana ja sipuli ovat tyypillisiä lisukkeita blineille. Blinien lisukkeiksi sopivat myös esimerkiksi sienet ja lohi.

Mäti, smetana ja sipuli ovat tyypillisiä lisukkeita blineille. Blinien lisukkeiksi sopivat myös esimerkiksi sienet ja lohi.

Pannut kuumaksi ja paastoa kohti – suomalaisten rakastamat tattariblinit ovat monelle venäläiselle tuntemattomia 

Ennen paaston alkamista on ollut tapana käyttää munat, maidot ja voit. Suomalaiset herkuttelevat paksuilla tattariblineillä, venäläiset hiivalla kohotetuilla ohukaisilla.  

Happamat, voissa paistetut tattariblinit lisukkeineen ovat monelle alkuvuoden herkku. Kaikki eivät malta odottaa helmikuulle asti, vaan blinipannut ovat kuumana jo vuodenvaihteen illanistujaisissa.

Suomessa blinit mielletään venäläiseksi ruoaksi, mutta moni venäläinen ei paksuja tattariblinejä tunnista eikä niitä löydä helposti ravintoloista Venäjällä. Venäläisen ruokakulttuurin tuntija, venäjän kielen opettaja ja Helsingin suomalais-venäläisen koulun kotitalousopettaja Kirsi Viljaala selittää, mistä on kyse.

Ohuet blinit arvossaan

Venäjällä blineillä tarkoittaa ohuita, hiivalla kohotetusta taikinasta valmistettuja lettuja. Niihin on laitettu jauhoja, joita kulloinkin on pidetty arvossa: tattaria, vehnää, kauraa, hirssiä tai ruista.

– Blinit ovat oikeastaan ensimmäisiä leipätuotteita, joita Venäjällä on tehty. Alkujaan ne paistettiin leivinuunissa. Paistinpannut tulivat Venäjälle vasta 1700-luvulla Pietari Suuren ja hänen kokkiensa myötä, Kirsi Viljaala kertoo.

Nykyään blinit ovat ortodokseille paastoon laskeutumisen ruokaa, johon käytetään munat, maidot ja voit. Laskiaista tarkoittava venäjän kielen sana maslenitsa tulee sanasta maslo eli voi.

– Jo muinaiset pakanat paistoivat blinejä. Silloin ne symboloivat aurinkoa, ja niitä syötäessä juhlittiin valon määrän lisääntymistä. Blinien paistamiseen liittyy tarinoita ja uskomuksia. Yhden mukaan paras miniäkanditaatti on se, joka pystyy paistamaan hiivalla kohotetusta taikinasta pitsimäisen ohuita blinejä.

Jo muinaiset pakanat paistoivat blinejä. Heille ne symboloivat aurinkoa, ja niitä syödessä juhlittiin valon määrän lisääntymistä.

Ohuita blinejä ovat arvostaneet muutkin. Rauni Väinämön kirjassa Paastosta juhlaan ja arkeen – ortodoksinen keittokirja (Maahenki 2007) Lintulan luostarin johtajan igumenia Antoninan kerrotaan sanoneen, että blinien pitää olla niin ohuita, että kaupunki näkyy niiden läpi.

Nykyisin tuntemamme paksut tattariblinit tulivat Suomeen Venäjältä 1800-luvulla venäläisten sotilaiden, niin sanotun paremman väen ja heidän kokkiensa mukana. 

– Venäläinen ruokakulttuuri oli tuossa vaiheessa saanut vaikutteita Ranskasta, sillä Ranskan vallankumouksen jälkeen sieltä alkoi tulla kokkeja töihin Venäjän hoviin ja yläluokkaisiin perheisiin. He myös opettivat venäläisiä kokkeja, Kirsi Viljaala kertoo.

Yläluokan, ranskalaisen keittiön ja tsaarin hovin vaikutteet näkyvät Viljaalan mukaan yhä Helsingin venäläisissä ravintoloissa. Niissä tarjottava ruoka ei kuitenkaan anna kovin kattavaa kuvaa siitä, mitä tavalliset venäläiset ovat syöneet ja syövät.

Oladit, syrnikit ja muut herkut

Olivatpa kyseessä sitten venäläiset ohuet blinit tai suomalaisten suositumat paksummat tattariversiot, lisukkeiksi sopivat esimerkiksi sipuli, lohi, sienet, mäti ja smetana, joka Venäjällä on vain puoliksi niin rasvaista kuin Suomessa.

– Venäjällä blinit syödään suolaisten lisukkeiden kanssa, mutta viimeinen niistä voidaan syödä jonkin makean, esimerkiksi smetanan, hunajan tai hillon, kera. 

Joidenkin ravintoloiden blinimenuissa saattaa olla myös lihaa. Sitä venäläinen ihmettelisi.

– Viimeisellä viikolla ennen paastoa syödään maitotuotteita, kananmunia ja kalaa, mutta ei enää lihaa, Kirsi Viljaala perustelee.

Viimeisellä viikolla ennen paastoa syödään maitotuotteita, kananmunia ja kalaa, mutta ei enää lihaa.

Alkupalana tai lisukkeena tarjottu suolakurkut, hunaja ja smetana -yhdistelmä olisi myös venäläiselle vieras.

– Se on 1970-luvulla Suomessa amerikkalaisille turistille kehitetty juttu. Ainesosat ovat venäläisille tuttuja, mutta niitä ei ole ollut tapana syödä yhdessä.

Kokonaisuudessaan venäläinen ohukaiskulttuuri on rikas. Blinien lisäksi Venäjällä syödään esimerkiksi jauhelihalla täytettyjä lettuja sekä oladeita, jotka tehdään samantapaisesta taikinasta kuin venäläiset blinit, mutta ilman kananmunaa. Paistettuna ne näyttävät paksuilta, pieniltä letuilta.

Ympäri vuoden voidaan herkutella syrnikeillä eli rahkaletuilla. Kirsi Viljaalan mukaan parhaat syrnikit syntyvät venäläisestä rahkasta.

– Se on rakeista, joten syrnikeihin tulee hieman erilainen suutuntuma kuin suomalaisesta sileästä rahkasta tehtynä. Venäläistyyppistä rahkaa saa ainakin Eestin herkut kaupasta, Viljaala vinkkaa.  

Venäläiset vehnäblinit 8–10 hengelle

1½ l maitoa

noin 900 g vehnäjauhoja

5 munaa

75 g voita

2 rkl sokeria

(ripaus suolaa)

50 g hiivaa

voita ja öljyä paistamiseen

Liota hiiva 7,5 dl:aan lämpöistä maitoa. Lisää suola, sokeri ja vehnäjauhot hyvin sekoittaen. Jätä tämä esitaikina lämpöiseen paikkaan kohoamaan noin 1,5 tunniksi. Sekoita sitä välillä 2–3 kertaa.

Erota kananmunanvalkuaiset keltuaisista. Kuumenna loppu maito ja sekoita siihen keltuaiset.

Sulata voi ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää esitaikina kuuman maidon, keltuaisten ja voisulan sekaan. Anna taikinan kohota 15–20 minuuttia.

Lisää taikinaan valkuaisvaahto varovaisesti sekoittaen.

Kohota taikinaa vielä kymmenisen minuuttia ja ala paistaa siitä kauniin ruskeita blinejä. 

Kun pinta kuplii ja kuplat aukeavat reikäisiksi, on aika kääntää blini.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi