Viiden vuoden jälkeen Saksan miehitys Norjassa päättyy 8. toukokuuta 1945. Seuraavana päivänä Saksan kätyrinä maata hallinnut Vidkun Quisling pidätettiin. Kuva on elokuvasta Quisling: viimeiset päivät, jossa natsijohtajaa näyttelee Gard B. Eidsvold.
Pappi ja maanpetturi kohtaavat tuoreessa elokuvassa – natsijohtaja Vidkun Quislingin sielusta käytiin kamppailua
Loppuvuoden elokuvatapaus on mieliinpainuva kertomus paatumuksesta, katumuksesta, sielunhoidosta ja anteeksiannon mahdollisuudesta.
Vaikuttava norjalaiselokuva Quisling: viimeiset päivät kertoo nimensä mukaisesti Vidkun Quislingin viimeisistä kuukausista. Quisling oli Norjan saksalaismiehityksen aikainen nukkehallitsija. Elokuvan alussa, 9. toukokuuta 1945, Quisling joutuu luopumaan vallasta ja antautumaan. Samaan aikaan kun norjalaiset juhlivat Oslon kaduilla saksalaismiehityksen loppua, natsien kätyrinä toiminut ja ministeripresidentin titteliä käyttänyt Quisling viedään vankilaan. Elokuva päättyy hänen teloitukseensa 24. lokakuuta 1945.
Vidkun Quislingin sukunimestä on tullut norjan kielessä synonyymi maanpetturille. Nimi tunnetaan samassa yhteydessä monissa muissakin maissa ja myös englannin kielessä. Kävi siis aivan toisin kuin Quisling itse uskoi.
Kun Quisling luopui vallasta ja antautui, hän kirjoitti, että norjalaiset tuomitsevat hänet vielä kuolemaan. Samalla hän uskoi, että kymmenen vuoden päästä tätä kadutaan ja hänestä on tullut norjalaisille uusi Pyhä Olavi. Viime mainittu oli viikinkikuningas, joka vakiinnutti maassa kristinuskon aseman ja jota sen vuoksi pidetään Norjan kansallispyhimyksenä. Quisling siis piti itseään norjalaisten pelastajana.
Vidkun Quislingin sielunhoitajaksi määrättiin sairaalapappi Peder Olsen, jota pidetään taitavana sielunhoitajana. Voiko pappi, joka on itsekin sodan arpeuttama, auttaa itsestään mahtipontisia ajatuksia omaavan petturin tekemään parannuksen? Olsenia näyttelee Anders Danielsen Lie. Olsenilta on 1950-luvulla julkaistu Suomessa kaksi kirjaa.
Elokuvan tarina pohjautuu papin päiväkirjaan
Vajaan puolen vuoden mittaista ajanjaksoa käsitellään poikkeuksellisesta näkökulmasta. Elokuva kertoo pappi Peder Olsenin ja Vidkun Quislingin kohtaamisista. Piispa Eivind Berggrav antaa sairaalapappina toimivalle Olsenille tehtäväksi ryhtyä diktaattorin sielunhoitajaksi. Omanarvontuntoinen Quisling olisi halunnut keskustella piispan kanssa, mutta viimeksi kun piispa ja Quisling kohtasivat, tämä olisi halunnut teloittaa piispan.
Elokuva perustuu tositapahtumiin. Sen pohjana on papin päiväkirja, jonka hänen lapsenlapsensa päätti vuonna 2015 julkistaa. Tämä herätti Norjassa keskustelua, sillä Peder Olsen oli sielunhoitoon liittyvän papin ehdottoman vaitiolovelvollisuuden kannattaja. Hän itse kuoli vuonna 1977 eli päiväkirja säilyi suvun salaisuutena sen jälkeen vielä vuosikymmenien ajan. Historiantutkimukselle päiväkirja on kuitenkin aarre.
Elokuva käsittelee isoja kysymyksiä, ja kristinuskon sanoma on siinä keskeisessä roolissa. Pappi tarjoaa anteeksiantoa ja sielun pelastusta miehelle, joka ei koe tehneensä mitään väärää. Onko mitään, mikä läpäisee Quislingin sydämen paatumuksen ja sen tarinan, jonka hän on itselleen rakentanut? Miltä papista tuntuu ottaa vastaan tehtävä, jossa pitäisi auttaa maanmiestensä vihaamaa maanpetturia? Vaikuttaisiko katumus tuomioon?
Tositarinan kiinnostavuutta lisää tieto, että Quisling oli itse papin poika, ja itse asiassa suvussa oli pappeja neljässä polvessa. Hänestä itsestään tuli kuitenkin sotilas, puolustusministeri, norjalaisen kansallissosialistisen puolueen johtaja, ja mies, joka teki vallankaappauksen saksalaisten hyökätessä Osloon. Hän tapasi Adolf Hitlerin monesti.
Vidkun Quislingin ankaraa vanginvartijaa, vastarintaliikkeen taistelujaa, esittää Øyvind Brandtzæg. Hänen kasvoiltaan paistavat viha ja halveksunta, joiden taustalla on myös henkilökohtaisia syitä.
Vidkun Quisling perusteli toimintaansa Norjan pelastamisella
1920-luvulla Vidkun Quisling toimi humanitaarisessa työssä Kansainliiton pakolaisavun päävaltuutetun Fridtjof Nansenin avustusretkikunnassa Neuvostoliitossa, muun muassa Ukrainan alueella. Erik Poppen ohjaamassa elokuvassa Quisling kertoo nähneensä Ukrainassa, millaista jälkeä bolshevismi saa aikaan, ja näyttää valokuvia heidän aiheuttamansa tarkoituksellisen nälänhädän uhreista.
Quisling perustelee Hitlerin rinnalle asettumistaan Norjan pelastamisella kommunismilta ja sotatantereeksi joutumiselta. Oman edun tavoittelun hän kieltää. Hän pitää itseään uhrina.
Quislingin muuria ei näytä murtavan mikään. Ei edes se, kun hänet viedään katsomaan miehityksen aikana murhattujen joukkohautaa. Hän väittää, ettei tiennyt Norjasta natsien kuolemanleireille vietyjenjuutalaisten kohtalosta, vaikka on itse pitänyt juutalaisvastaisia puheita ja jopa käynyt leirillä. Hänen uskoaan omaan elämäntehtäväänsä vahvistaa ukrainalainen vaimo, joka ihailee vahvana pitämäänsä miestä.
Papin tarinassa on omat särönsä, jotka vievät hänet pienelle paikalle. Vaikeissa tilanteissa moraaliset valinnat eivät ole yksinkertaisia ja niillä on traagiset seurauksensa.
Elokuvan dramatiikan kannalta keskeisiä tilanteita ovat ehtoollinen, oikeudenkäynti ja toki myös yöllinen teloitus ja matka sinne. Ne kertovat paljon Quislingin persoonasta.
Elokuvan pääosan esittäjät Gard B. Eidsvold Quislingina ja Anders Danielsen Lie pappi Peder Olsenina ovat vakuuttavia. Hienot roolityöt tekevät myös heidän puolisoitaan esittävät Lisa Carlehed ja Lisa Loven Kongsli ja vanginvartijaa esittävä Øyvind Brandtzæg.
Lisätty otsikkoon sanat "tuoreessa elokuvassa" 27.12. klo 15.30.
Quisling: Viimeiset päivät. Näytökset useissa elokuvateattereissa pääkaupunkiseudulla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Täällä papin tehtävä on julistaa syntejä anteeksi” – kaltereiden taakse joutuminen voi joskus jopa pelastaa hengen, kertoo vankilapappi Tuomas Pitkänen
Ajankohtaista HengellisyysVangit asettavat usein liian suuret vaatimukset uskossa olemiselle. Uskon pitäisi olla voimavara, ei vaatimus, sillä synnitöntä ihmistä ei ole, sanoo vankilapappi Tuomas Pitkänen.
