Antti Tuomainen on halunnut ottaa rikosromaaneihinsa mukaan enemmän omaa persoonaansa tuomalla niihin myös kepeyttä ja mustaa huumoria.
Antti Tuomaisen uutuusdekkarissa pappi kulkee rikosten jäljillä
Kirjailija käsittelee rikosromaanissaan elämän suuria kysymyksiä, kuten rakkautta, kuolemaa, Jumalaa, uskoa ja maailmankaikkeutta.
Kirjailija Antti Tuomainen tunnetaan rikosromaaneistaan ulkomaita myöten. Kirjoissa on erityistä se, että niiden päähenkilöt eivät ole poliiseja tai yksityisetsiviä vaan aivan tavallisia ihmisiä. Tuomainen itse ajatteleekin kirjoittavansa romaaneja, joita voi lukea myös dekkareina.
– Kirjoissani niin sanottu tavallinen ihminen joutuu äärimmäisen epätavalliseen tilanteeseen. Päähenkilössä pitää kuitenkin olla syvyyttä, sillä hänen on kyettävä käsittelemään asioita monitasoisesti.
Tuomaisen uusi romaani Pikku Siperia sijoittuu pienelle itäsuomalaiselle paikkakunnalle. Sen päähenkilönä on pappi Joel Huhta. Tapahtumat alkavat siitä, kun kylään putoaa meteoriitti ja samaan aikaan Huhdalle ilmaantuu paha pulma yksityiselämässä.
Pappi ihminen muiden joukossa
Uuden kirjan kirjoittamisen alkuvaiheessa Antti Tuomainen pohtii, mitä päähenkilö tekisi tuossa epämukavassa tilanteessa. Se vaikuttaa merkittävästi myös teoksen sävyyn ja tapahtumaympäristöön.
Pikku Siperiassa oli luontevaa sijoittaa henkilö pikkukylään keskelle kylmää ja pimeää talvea.
– Kun yhteisö on tarpeeksi pieni, saa romaaniin synnytettyä klaustrofobisen tunnelman. Kaikki voivat olla epäiltyjä ja vihollisia, jopa hyvinkin tutut ihmiset, Tuomainen selittää.
Teoksen pappi joutuu kummallisten ja karmivien tapahtumien ohessa tekemään perustyötään. Kirjassa kuvataan erityisesti sielunhoidollisia keskusteluja, joita hän käy eri ihmisten kanssa. Papin ajattelu ja toiminta on kuvattu niin luontevasti, että alkaa miettiä, miten Tuomainen oikein on perehtynyt papin työhön.
– Nämä ovat näitä kirjailijan salaisuuksia. Teen työtäni pääasiassa mielikuvituksen turvin, mutta olen kyllä lukenut aiheesta esimerkiksi lehdistä. Pohjana ovat myös omat kokemukseni työelämästä. Olen varma, että papilla, samoin kuin kaikilla muillakin, on työssään tietyt arkiset tehtävät ja rutiinit.
Kun yhteisö on tarpeeksi pieni, saa romaaniin synnytettyä klaustrofobisen tunnelman. Kaikki voivat olla epäiltyjä ja vihollisia, jopa hyvinkin tutut ihmiset.
Tuomainen on halunnut aina kirjoittaa isoista teemoista, kuten rakkaudesta ja kuolemasta. Uudessa kirjassaan hän käsittelee näiden lisäksi Jumalaa, uskoa, maailmankaikkeutta ja luottamusta toiseen ihmiseen.
– Joel Huhdasta tuli minulle hyvin läheinen. Minun oli helppo samastua hänen pohdintoihinsa. Joel on niin inhimillinen, ihminen muiden joukossa: hän ei ole moitteeton ja aina oikeassa oleva sielunpaimen.
Mukana tragikoomisia piirteitä
Vaikka romaanissa tapahtuu haudanvakavia asioita, siitä löytyy myös kepeyttä ja aimo annos mustaa huumoria. Antti Tuomaisen mukaan tämän tyyppinen huumori syntyy siitä, että vakava tilanne näyttää usein toisesta näkökulmasta katsottuna tragikoomiselta.
– Tiivistahtisessa kirjassa, jossa päähenkilö joutuu aikamoisiin vastuksiin, on vastapainoksi myös keveämpiä tasoja.
– Joel Huhta osaa tarkastella tilannettaan ulkopuolelta, pukea sanoiksi siihen liittyvän koomisuuden ja absurdiuden. Hän tajuaa esimerkiksi sen, että häntä pyörittää voimakas mustasukkaisuuden tunne.
Jo kaksi Tuomaisen aiempaa kirjaa, Mies joka kuoli ja Palm Beach Finland, sisälsivät mustaa huumoria.
Kirjailija tunnetaan myös runsaasta dialogin käytöstä. Hän antaa henkilöiden kertoa repliikkien kautta, millaisia he ovat ja mitä he ajattelevat. Se on hänen tapansa viedä tarinaa eteenpäin, ja se on näkyvissä myös Pikku Siperiassa.
Menestystä Saksassa ja Britanniassa
Rikosromaanit ovat tuoneet Antti Tuomaiselle Suomen oloissa harvinaista menestystä ulkomailla. Laajempi suosio sai alkunsa vuonna 2011, jolloin Tuomainen sai Parantaja-teoksestaan Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Romaanista kiinnostui ruotsalainen agentuuri, joka onnistui myymään kirjan 28 maahan.
Menestystä on jatkanut vuonna 2016 ilmestynyt Mies joka kuoli. Siitä on julkaistu Saksassa kolme painosta, ja Tuomainen on kutsuttu sen tiimoilta tänä syksynä esiintymään viiteen saksalaiseen kirjallisuustapahtumaan.
Tuomainen on vieraillut viime vuosina usein myös Britannian kirjallisuustapahtumissa. Lisäksi hänen romaaninsa kiinnostavat muun muassa Ranskassa, Puolassa ja Tsekissä.
Kirjailija ei osaa sanoa, mikä on hänen kirjojensa ja ylipäätään dekkareiden suosion salaisuus.
– Olisiko kyse siitä, että niissä on selkeä tarina? Tarinahan on vanhin kerronnan muoto, ja se on meillä jo perimässä.
Parhaillaan kirjoista Mies joka kuoli ja Synkkä niin kuin sydämeni on tekeillä elokuvaversiot.
– On kiinnostavaa nähdä, millaisia niistä tulee. Elokuva on muodoltaan niin erilainen kuin kirja. Elokuvaan mahtuu niukasti tavaraa, joten todennäköisesti kirjan tapahtumia joudutaan karsimaan ja jotain muita elementtejä lisäämään tilalle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jari Tervo: ”Kirkko on radikaalimpi kuin ammattiyhdistysliike”
Hyvä elämäJari Tervo jututti seurakuntien työntekijöitä kirjoittaessaan uutta romaaniaan.
