Vantaalla siunataan kaikenkarvaiset lemmikit, mutta Herra Herkku Hermanni pysyy poissa, ettei räyhähenki iske
Anne Eriksson sai lemmikikseen Herra Herkku Hermannin lentokoneella Liettuasta.

Anne Eriksson sai lemmikikseen Herra Herkku Hermannin lentokoneella Liettuasta.

Vantaalla siunataan kaikenkarvaiset lemmikit, mutta Herra Herkku Hermanni pysyy poissa, ettei räyhähenki iske

Anne Erikssonin mielestä lemmikkien siunaaminen on omistajan sielunhoitoa. Eläimet voivat tavata tilaisuudessa kavereita.

Yhdeksän- ja puolivuotiaalla kääpiöbullterrieri Herra Herkku Hermannilla on pesäpaikka emäntänsä Anne Erikssonin autossa.

– Hermanni haluaa usein autoon. Pitkätkin matkat menevät hienosti, koska se viihtyy kyydissä, Eriksson kertoo.

Ensimmäisen kääpiöbullterrierin Eriksson hankki vuonna 1983. Siitä lähtien hänellä on ollut aina yksi tai useampi sellainen.

– Olisin halunnut jo lapsena kääpiöbullterrierin. Isä sanoi, etten saa, koska kukaan ei kehtaa viedä sitä ulos, kun se on tuon näköinen, Eriksson kertoo nauraen.

Eriksson on Helsingin Seudun kennelpiirin hallituksen jäsen. Piiri järjestää muun muassa koulutuksia, näyttelyitä ja tapahtumia Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

– Olemme järjestäneet vuosittain lemmikkien joulusiunaustilaisuuden. Tänä vuonna se on Pappilan puistossa Pyhän Laurin kirkon vieressä.

Franciscus Assisilainen halusi huomioida eläimet

Anne Eriksson oli mukana järjestämässä lemmikkien joulusiunaustilaisuuksia jo 1980-luvulla. Eläinten huomioiminen sai alkunsa Franciscus Assisilaisen ajatuksista. Hänet muistetaan eläinten ja luonnon suojeluspyhimyksenä.

– Franciscus Assisilainen piti eläimiä samoin kuin puita ja pensaita yhtä tärkeinä kuin ihmisiä, Eriksson kiteyttää.

Siunattavina on ollut koiria, kissoja, hevosia, jyrsijöitä, kaneja ja frettejä.

Lemmikkien joulusiunaustilaisuus on tarkoitettu kaikille lemmikeille, paitsi ei mielellään linnuille.

– Pakkasella linnut voivat saada keuhkokuumeen ja kuolla. Muuten siunattavaksi voi tuoda vaikka sirkkoja. Koirien lisäksi siunattavina on ollut ainakin kissoja, hevosia, jyrsijöitä, kaneja ja frettejä.

Erikssonin mielestä lemmikkien siunaaminen on omistajan sielunhoitoa. Eläimille tapahtuma on tilaisuus tavata kavereita. Siunatessaan pappi pirskottaa pyhää vettä.

– Koirat hämmästelevät, miksi joku roiskii vettä päälle, mutta omistajat ymmärtävät sen tarkoituksen. Lemmikkien siunaaminen vahvistaa hyvää koiran tai minkä tahansa lemmikin kohtelua.

Herra Herkku Hermanni pysyy coolina, vaikka joulunaika lähestyy.

Herra Herkku Hermanni pysyy coolina, vaikka joulunaika lähestyy.

Räyhähenki estää siunauksen

Kaikki edelliset Anne Erikssonin koirat on siunattu. Herra Herkku Hermannia ei ole. Sitä ei voi viedä siunaustilaisuuteen, koska se alkaisi räyhätä.

– Hermannin räyhähenki puhkesi koirapuistossa, kun nuori uros hyppäsi sen päälle leikkimään. Hermanni ärähti, mutta päällehyppääjä oli niin nuori pentu, ettei se ymmärtänyt viestiä. Pentu meni vielä voimakkaammin Hermannin päälle.

– Silloin Hermannin ikiaikainen taistelutahto heräsi ja jäi päälle. Bullterrieri on vanha taistelukoirarotu. Tämän tapahtuman jälkeen Hermanni ei ole sietänyt omankokoisiaan koiria.

Hermanni hyväksyy kyllä ihmiset ja itseään isommat nelijalkaiset.

– Käymme dementiakodissa appiukkoa katsomassa, ja siellä Hermanni keinuu mummojen kanssa ja on hyvää pataa kaikkien kanssa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi