Harras hetki: Vuohien hoitaminen ja rukoushetket rytmittävät Eeva Vitikka-Annalan elämää
Eeva Vitikka-Annala aloittaa jokaisen päivän rukoushetkellä. Sen jälkeen hän vie vuohille aamupalaa.
Eeva Vitikka-Annala herää puolisonsa Pauli Annalan keittämän kahvin tuoksuun. Kun he ovat juoneet aamukahvin yhdessä, Pauli Annala lähtee lämmittämään pihapiirin toisella puolella sijaitsevan kappelin kamiinaa. Teologipariskunta johtaa yhdessä Franciscus Assisilaisen hengessä toimivaa San Damianon osuuskuntaa.
Tasan kello kahdeksalta pariskunta hiljentyy viettämään aamun rukoushetkeä eli laudesta. Vitikka-Annala astelee pihan poikki miehensä lämmittämään vanhaan saunarakennukseen, joka toimii nykyisin kappelina. Usein seuraan liittyy samassa Porlammin kylässä asuva tuttava.
Vaikka kappelissa ei olisi ketään muuta, Vitikka-Annala tietää, että hän ei vietä rukoushetkeä yksin.
Aamun rukoushetki seuraa katolisen kirkon hetkipalveluskirjaa. Se tarkoittaa, että täsmälleen sama laudes rukoillaan tänä aamuna kaikkialla maailmassa samojen Raamatun tekstien mukaan.
Joskus Vitikka-Annala aloittaa aamun rukoushetken huolten täyttämänä. Rukoushetken jälkeen olo tuntuu aina lohdutetulta.
Sisäinen oivallus voi tuntua nipistykseltä
Rukoushetken aikana Vitikka-Annala asettuu vuoropuheluun Jumalan kanssa. Raamatun tekstit ja hymnit herkistävät hänet katsomaan elämää uudella tavalla. Joskus kokemus tuntuu nipistykseltä: ”Ahaa, tuota minä kaipaan!”
Vitikka-Annala ei suhtaudu hetkipalveluksiin kuin lääkärillä käyntiin, jossa haetaan apua johonkin vaivaan. Senhetkinen elämäntilanne tulee kuitenkin mukaan kappeliin. Joskus Vitikka-Annala aloittaa rukoushetken huolten täyttämänä. Laudeksen jälkeen olo tuntuu aina huojentuneelta ja lohdutetulta.
Hetkipalveluksen jälkeen Vitikka-Annala aloittaa päivän työtehtävät tärkeysjärjestyksessä. Ensimmäiseksi hän vie kappelin viereisellä niityllä laiduntaville vuohille heinää ja vettä. Valkovillaisen Korpin ja kirjavan Albiinon hoitaminen rytmittää elämää yhtä paljon kuin säännöllinen rukous.
Vitikka-Annalan mukaan vuohet toimivat osuuskunnassa puutarhatyön johtajina, jotka estävät pihapiirin metsittymistä muun muassa syömällä taimia.
Samassa rivissä eläinten kanssa
Maaseutuelämä antaa mahdollisuuden päivittäiseen vuorovaikutukseen luonnon kanssa. Niityn reunaa kaunistavat auringonkukat kasvavat lintujen talviruokinnassa käytetyistä siemenistä. Aittarakennuksen yhtä huonetta asuttavat ampiaiset, joiden hienoa pesää Annalat eivät halunneet hävittää.
Eeva Vitikka-Annala hymyilee ajatellessaan Aurinkolauluna tunnettua Franciscus Assisilaisen hymniä. Siinä kerjäläisveli kutsuu veljeään aurinkoa, sisartaan äiti maata ja kaikkia luotuja ylistämään Jumalaa. Vitikka-Annala uskoo, että ihmiselle tekee hyvää asettua samaan ylistäjien riviin toisten luontokappaleiden kanssa.
Franciscus Assisilaisen hengessä
Eeva Vitikka-Annala ja hänen puolisonsa Pauli Annala johtavat Porlammilla sijaitsevaa San Damianon osuuskuntaa, joka on Franciscus Assisilaisen hengessä toimiva sisäisen rakentumisen paikka.
San Damianon osuuskunta järjestää retriittejä, joissa eletään hetkipalvelusten rytmissä sekä opiskellaan, työskennellään, aterioidaan ja levätään yhdessä.
Osuuskunnan toimialana on ”jäsenten aineettoman sekä arvon mitasta ja vaihdon välineistä vapaan pääoman kasvattaminen”.
Franciscus Assisilaisen muistopäivää vietetään 4. lokakuuta, joka on myös kansainvälinen eläinten päivä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vantaalla siunataan kaikenkarvaiset lemmikit, mutta Herra Herkku Hermanni pysyy poissa, ettei räyhähenki iske
AjankohtaistaAnne Erikssonin mielestä lemmikkien siunaaminen on omistajan sielunhoitoa. Eläimet voivat tavata tilaisuudessa kavereita.