Gurun opissa: Ole Jumalan pieni köyhä
Kuva: Matti Pikkujämsä

Kuva: Matti Pikkujämsä

Gurun opissa: Ole Jumalan pieni köyhä

Franciscus Assisilaisen mielestä tosi kirkko on köyhien kirkko.

On vaikea kuvitella maailmaa, joka ei perustuisi työnteolle, kaupalle, kilpailulle, markkinoille ja talouskasvulle. Jos haluaa pärjätä kilpailussa, talous pitää saada kasvuun. Miltä sellainen yhteiskunta näyttäisi, joka ei tavoittelisikaan sitä? Maailma, joka ei perustuisi rahan liikkeisiin?

Franciscus Assisilainen ei vain kuvitellut, miltä sellainen maailma näyttäisi, vaan alkoi elää sitä todeksi. Hän perusti vähäisimpien veljien sääntökunnan, jonka jäsenet eivät halunneet olla rahan kanssa missään tekemisissä.

Elettiin 1200-luvun alkupuolta, eli aikaa, jolloin kauppaan ja käsityöläisyyteen perustuva rahatalous alkoi ravistella yhteiskunnan perusteita. Luontaistalouden rinnalla alkoi kukoistaa rahatalous.

Franciscus kumppaneineen oli sitä mieltä, että rahalle rakentuva talous oli epäinhimillinen. Se erotti ihmiset toisistaan ja sai heidät kohtelemaan toisiaan vain hyötynäkökulmasta. Itseään veljet nimittivät hyödyttömiksi palvelijoiksi, missä jo sinällään oli piikki ahdasta talousajattelua vastaan.


Vähäisimpien veljien sääntökunta ei ollut kerjäläisten yhteisö, eli sen jäsenet eivät eläneet almuista eivätkä ihmisten hyväntahtoisuudesta. Säännöissään he tekivät selväksi, että veljien pitää tehdä työtä elääkseen. Käytännössä monet tekivät kädentaitoa vaativia töitä. Lisäksi he työskentelivät köyhäintaloissa ja lepraa sairastavien siirtoloissa.

Työtä vastaan veljet saivat ottaa kaikenlaista välttämätöntä, mutta eivät rahaa. Kolikoita he eivät saaneet ottaa, muuta kuin hätätilanteessa ja sairaiden auttamiseksi. "Perkele haluaa sokaista ne, jotka haluavat rahaa tai pitävät sitä arvokkaampana kuin kiviä", saarnasi Franciscus.

Veljet eivät suostuneet tekemään työtä, joka hyödytti vain harvojen hyvinvointia. He halusivat tehdä työtä, joka auttoi ihmisiä ja pani hyvän kiertoon. Jos piti saamansa hyvän itsellään, panematta sitä kiertämään, rikkoi hyvän lähdettä, Jumalaa, vastaan. Tämän ajatuksen piti kantaa kaikkea tekemistä.

 

Jos piti saamansa hyvän itsellään, panematta sitä kiertoon, rikkoi hyvän lähdettä, Jumalaa, vastaan.

 

Franciscus sanoutui irti myös hyväntekijän roolista ja siitä, että hänestä tehtäisiin köyhyyden, luopumisen ja yksinkertaisen elämän pyhimys.

Veljien ei pitänyt esitellä omaa köyhyyttään, vaan unohtaa itsensä ja katsoa Jumalan Pojan köyhyyttä ja etsiä hänen jalanjälkiään kaikkialta. Franciscuksen unelma oli, että kirkko olisi köyhien kirkko.

Toisista huolehtiminen kuului kaikille. Työ, talous ja huolenpito kuuluivat yhteen.


Franciscus kuoli niin kuin oli elänyt. Vuonna 1226 syyskuun lopulla hän pyysi, että hänet vietäisiin pieneen Porziuncolan kappeliin, jonka hän oli aikanaan kunnostanut ensimmäisten seuraansa liittyneiden veljien kanssa.

Nyt hän oli sairas ja lähes sokea ja tiesi kohta kuolevansa. Torstaina, joka on ehtoollisen asettamisen päivä, hän kutsui toiset luokseen. Hän pyysi leivän, siunasi sen ja kehotti veljiä jakamaan sen keskenään. Sitten hän siunasi kunkin veljen vuorollaan.

Franciscus puettiin säkkikankaaseen, laskettiin lattialle ja hänen ylleen siroteltiin tuhkaa. Kaikki tämä tehtiin hänen toivomuksestaan. Kerrotaan, että lauantai-iltana ennen yötä leivoparvi pyrähti laulamaan Franciscukselle kammion ulkopuolella. Sinä lokakuun 4. päivän vastaisena yönä Franciscus kuoli.

Rukous krusifiksin edessä

Tätä rukousta Franciscuksen kerrotaan rukoilleen korjaamansa San Damianon kirkon krusifiksin edessä.

"Oi korkea ja kunniakas Jumala,

valaise sydämeni.

Anna minulle oikea usko,

varma toivo, täydellinen rakkaus,

syvä nöyryys ja ymmärrys ja tieto,

että noudattaisin käskyjäsi."

Ohjaajana Franciscus Assisilainen

Franciscus syntyi vuosien 1181 ja 1182 taitteessa nykyisen Italian alueella sijaitsevassa Assisissa. Hänen isänsä oli kangaskauppias. Heille tuli kuitenkin välirikko, kun Franciscus hylkäsi maallisen omaisuutensa ja ryhtyi elämään vapaaehtoisessa köyhyydessä.

Franciscus näki Jumalan kädenjäljen kaikkialla luonnossa ja kutsui eläimiä veljikseen ja sisarikseen. Hän on maailman tunnetuimpia pyhimyksiä. Paavi Gregorius IX julisti Franciscuksen pyhimykseksi jo kaksi vuotta tämän kuoleman jälkeen vuonna 1228. Siitä kahden vuoden päästä Assisiin oli jo rakennettu Franciscukselle basilika, joka on yhä suosittu pyhiinvaelluskohde.

Franciscus on luonnonsuojelun ja eläinten suojelupyhimys. Hänen muistopäiväänsä vietetään 4.10.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi