null Pelaamalla oppii englantia ja voi saada hepulin

Jesse Ilvessuon lempipeli on tällä hetkellä Minecraft. Kuva: Sini Pennanen

Jesse Ilvessuon lempipeli on tällä hetkellä Minecraft. Kuva: Sini Pennanen

Pelaamalla oppii englantia ja voi saada hepulin

Hämeenkylän seurakunnan Superlanit-leirillä vitos-kutosluokkaiset saivat pelata tietokoneella ihan luvan kanssa. Pelikasvattajan kanssa puhuttiin pelaamisen vaikutuksista.

Kuntokallion kurssikeskuksessa on hiljaista. Aula on tyhjä, samoin liikuntasali. Perimmäisestä huoneesta kuuluu vaimeita ääniä.

Siellä hämärässä näyttöjen valossa istuu kymmenen poikaa tietokoneiden ääressä, jotka eivät reagoi huoneeseen astuvaan millään tavalla. Katseet ovat keskittyneesti ruuduissa. Kuuluu vain klikkauksia ja näppiksen näpytystä. Silloin tällöin joku intoutuu: "Älä mee sinne, älä, älä!" "Me saadaan tää!" "Tarviin kuokan!"

Vastaan tulee nuorisotyönohjaaja Pasi Alho. Hän ja kollegansa Santeri Luomaniemi sekä opiskelijaohjaaja Emilia Ängeslevä vetävät viides- ja kuudesluokkalaisten kolmen päivän Superlanit-leiriä koulujen syyslomaviikolla. Leirillä on myös neljä isosta.

– Kyse on leiristä, jolla lanitetaan. "Lanit" tarkoittaa lähiverkkotapahtumaa, jossa mennään johonkin paikkaan, kytketään omat tietokoneet lähiverkkoon ja pelaillaan digitaalisia pelejä yhdessä, Alho kertoo.

Lanit-sana tulee englanninkielen sanasta LAN-party ja LAN-kirjainyhdistelmä sanoista Local Area Network. Kuntokalliossa menossa on ainakin League of Legends ja Minecraft -pelit.

– Tykkään Minecrafitista, siinä rakennellaan kaikkea ja taistellaan. Olen oppinut pelaamaan pelaamalla. Aloin varmaan pelata jo ennen kuin menin kouluun, kertoo 12-vuotias Jesse Ilvessuo.

Hyvää vai liiallista pelaamista?

Perinteisissä laneissa ei ole ohjelmaa, mutta Hämeenkylän seurakunnan järjestämällä Superlanit-leirillä tehdään muutakin kuin pelataan netissä. Siellä pelataan pallopelejä ja luvassa on myös seikkailularppi eli eräänlainen roolipeli. Aamuisin ja iltaisin on hartaus ja yhteisissä illanvietoissa on aikuisten nuorille järjestämää ohjelmaa.

– Yritämme saada nuoret ymmärtämään, mikä on hyvää pelaamista ja mikä on liiallista pelaamista. Ja haluamme tuoda esille, ettei tarvitse vain istua yksin kotona pelaamassa, vaan sieltä voi lähteä muualle ja tutustua uusiin ihmisiin, Pasi Alho kertoo.

Leirillä nuorilla on omat koneet mukana. He saavat pelata pelejä, joita ovat niihin asentaneet.

– Toivomme tietysti, että vanhemmat tietävät, mitä heidän lapsensa pelaavat. Kaikki pelithän eivät sovi kaikille. Me aikuiset täällä olemme koko ajan kiinnostuneita siitä, mitä pelataan. Kiertelemme, katselemme ja pelaamme nuorten kanssa, Alho kertoo.

Superlanit-leirillä pelataan pelejä, joiden ikäraja on K12. Suomen lain mukaan kaikista muista paitsi K18-ikärajoista saa joustaa kolme vuotta, jos lapsi on aikuisen seurassa.

"On pakko pelaa"

Kohta leirille saapuu vieras. Hän on pelikasvattaja Teemu Hiilinen EHYT-yhdistyksestä. Yhdistys toimii terveiden elämäntapojen edistämiseksi. Alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin liittyvän ehkäisevän työn ohella yhdistyksen tarkoituksena on ehkäistä sekä rahapelaamisesta että digitaalisten pelien pelaamisesta syntyviä haittoja.

Hiilinen pitää diaesityksen. Nuoret siirtyvät koneiltaan salin lattialle patjojen päälle istumaan. Yksikään ei vingu, että haluaisi jäädä pelaamaan.

– Tiedättekö, mikä on Suomen suosituin digitaalinen peli? Hiilinen aloittaa.

Ehdotuksia heitellään ilmaan, mutta kukaan ei arvaa, että se on niinkin tylsältä kuulostava peli kuin pasianssi.

Pelien ikärajoista puhuessaan Hiilinen toteaa ykskantaan, että se, joka luovuttaa K18-pelin alaikäiselle, syyllistyy rikokseen. Nuoret katsovat toisiaan ja pyörittelevät silmiään.

 

Vanhempien pitäisi olla samalla tavalla kiinnostuneita lapsen nettipelaamisesta kuin vaikka jalkapallon pelaamisesta. - pelikasvattaja Teemu Hiilinen

 

Sisältömerkinnät näyttävät olevan nuorilla hyvin hallussa, muun muassa hämähäkin tiedetään tarkoittavan, että pelistä voi tulla ahdistusta ja nyrkinkuva symboloi väkivaltaa.

Kun Hiilinen kysyy, mitä hyvää ja mitä huonoa pelaamisessa on, vastauksia tulee nopeasti. Hyvää nuorten mielestä on se, että pelaamalla oppii englantia ja huonoa se, että tulee päänsärkyä, hepuleita, painajaisia ja "on pakko pelaa".

– Oletteko huijanneet vanhempia pelaamalla yöllä peiton alla? Hiilinen kysyy ja pyytää nostamaan käden, jos on joskus tehnyt näin.

Kolme kättä nousee. Hiilinen on sitä mieltä, että vanhempien pitää ottaa kännykät haltuunsa, kun lapsi menee nukkumaan.

Pasi Alho toimi ohjaajana ja pelikasvattaja Teemu Hiilinen vieraili Kuntokallion digipelileirillä.

Jos arki toimii, kaikki on hyvin

Koneella pelaaminen on Teemu Hiilisen mukaan kuin mikä tahansa harrastus.

– Vanhempien pitäisi olla samalla tavalla kiinnostuneita lapsen nettipelaamisesta kuin vaikka jalkapallon pelaamisesta.

– Jostain syystä tietokonepelaamista ei yleensä pidetä harrastuksena, vaan lapset saavat omissa huoneissaan ovien takana tehdä tietokoneilla, mitä tykkäävät, Hiilinen toteaa.

Vanhemman ei tarvitse hänen mukaansa tietää, mitä pelissä tapahtuu, mutta hänen tulisi kysellä lapselta, mitä tämä tekee pelissä ja miten hyvä tämä on siinä. Lapsi saattaa olla erittäin hyvä pelissä jopa maailmanlaajuisella tasolla.

– Pelaamalla lapsen silmä-käsikoordinaatio kehittyy. Hän oppii englantia, johtamista ja ryhmässä toimimista. Ne, jotka pelaavat, tekevät päätöksiä nopeammin, koska aivot ovat harjaantuneet siihen, Hiilinen vakuuttaa.

Puhutaan liiasta pelaamisesta ja haittapelaamisesta. Pääkivut ja ne hepulit ovat nuorilla yleisiä. Mutta Hiilisen mukaan digipelaamiseen ei oikeastaan voi antaa tiettyä aikamäärää. Sellainen ei sovellu pelimaailmaan ja ihmiset ovat yksilöitä.

– Toiset pystyvät siihen, että aloittavat pelaamisen esimerkiksi kello 20 ja ovat kello 21 jo nukkumassa. Toista lasta peli saattaa valvottaa. Jollakin peli tulee uniin. Silloin on selvää, ettei hän voi pelata niin myöhään.

– Jos lapsen arki toimii, eli hän viettää aikaa perheen kanssa, tekee läksyt, menee ajoissa nukkumaan ja kouluun ja hänellä on muitakin harrastuksia kuin digipelaaminen, loppuajan voi hyvin pelata, Hiilinen sanoo.

Välillä otetaan pallo esiin

Diaesityksen jälkeen nuoret ja ohjaajat valtaavat salin ja pelaavat Kaikki palaa, kaikki polttaa -pallopeliä. Sen jälkeen saa taas mennä koneiden ääreen, mikäli haluaa.

Jonne Hämäläinen, 12, tuli Superlanit-leirille siksi, että se kiinnosti, eikä hänellä ollut syyslomalle muitakaan suunnitelmia.

– Aloin pelata League of Legends -peliä. Tykkään siitä ja muista sellaisista peleistä, joissa pitää näpytellä paljon, hän toteaa.

– Viiden minuutin päästä lähdetään välipalalle, huutaa Pasi Alho.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: