Elias Trygg kuuli Lauttasaaren kirkon kaksikielisestä perhekerhosta kaveriltaan ja käy siellä tyttärensä Klaran kanssa. ”Tällaisia kivoja paikkoja on loppujen lopuksi aika vähän.”
Perjantain pelastus pienten lasten vanhemmille – suosittu kaksikielinen perhekerho täyttää Lauttasaaren kirkon
”Täällä voi olla rennosti”, sanoo Heidi Pentikäinen ja seuraa puolitoistavuotiaan poikansa touhuja. Perjantaisin kirkkoon kokoontuu lapsia, vanhempia, hoitajia, kummeja sekä isovanhempia satakunta henkeä.
Kun kello lähestyy perjantaisin aamuyhdeksää, alkavat Lauttasaaren kirkon oleskelutilat, keittiö ja jumppasali täyttyä lapsista ja vanhemmista. Suosittu perhekerho kokoaa usein yhteen yli sata ihmistä.
Kolmevuotias Aune on käynyt kerhossa puolen ikäänsä. Mikä täällä on parasta?
– Kex, hän vastaa.
Keksiä mutustelevan Aunen isä Per Ehrström kertoo käyneensä täällä jo perheen isompien lasten kanssa.
Perjantaisin Aune on vapaalla päiväkodista ja suuntaa usein isänsä kanssa kirkolle. Perhekerho on kaksikielinen, ja sitä järjestävät Lauttasaaren seurakunta ja ruotsinkielinen Johanneksen seurakunta.
– Liikuntasali on myös ollut kiva osa kerhoa, Ehrström sanoo.
Kolmevuotias Aune ja hänen isänsä Per Ehrström tykkäävät Lauttasaaren kirkon jumppasalista.
Tänään liikuntasalissa tutustutaan koripalloon, kun Lauttasaaressa vuodesta 1978 toiminut koripalloseura Touhun Pojat eli ToPoLa on saapunut vierailulle.
– Ottakaa pallo, istukaa hajareisin vastakkain ja vierittäkää palloa toisillenne, toiminnanjohtaja Riku Laanti ohjeistaa lapsia ja vanhempia.
Koripallojen töminä täyttää salin.
Elias Trygg ja vappuna kaksi vuotta täyttävä tytär Klara hassuttelevat jumppasalin lattialla. He ovat tulleet keskustasta asti entisille kotikulmilleen.
– Tällaisia kivoja paikkoja on loppujen lopuksi aika vähän. Albertin olohuoneessa Kampissa olemme käyneet myös.
Trygg kuuli kerhosta alun alkaen kaveriltaan.
Elias Trygg ja vappuna kaksi vuotta täyttävä tytär Klara hassuttelevat jumppasalin lattialla. He ovat tulleet keskustasta asti entisille kotikulmilleen.
– Juteltiin kollegaisän kanssa siitä, missä voisi käydä ja he kutsuivat meidät tähän lähelleen. Kotikulmilla Kruununhaassa on pari vastaavaa tapaamispaikkaa, mutta pienemmissä tiloissa, Trygg sanoo.
Hänen mukaansa kotiin on helppo jämähtää, mutta perhekerho houkuttelee lähtemään liikkeelle.
– Tänne on kiva tulla sosialisoimaan. Kun lapsen vie muualle, hänen huomionsa myös kiinnittyy kaikkeen kiinnostavaan ympärillä, ja itsekin voi ottaa rennommin. Tässä myös huomaa, miten lapsi kehittyy, kun hän tapaa muita lapsia.
Heidi ja Elias Pentikäinen ovat käyneet kerhossa koko viime syksyn ajan. ”Tunnelma on kiva, ja täällä voi olla rennosti”, sanoo Heidi Pentikäinen.
Otatko vielä banaania, kysyy Heidi Pentikäinen puolitoistavuotiaalta pojaltaan Eliakselta. Kaksikko on käynyt kerhossa koko viime syksyn ajan.
– Tunnelma on kiva, ja täällä voi olla rennosti. Lapset saavat katsella ympärilleen, eikä tarvitse pelätä, että jotain menisi rikki. Tilat ovat tosi kivat ja työntekijät ihania. Elias osaa sanoa Anun nimen, sanoo Heidi Pentikänen.
Anu Lönnqvist on seurakunnan pitkäaikainen lastenohjaaja.
Helmikuussa kolme vuotta täyttävä Elian on paikalla isänsä Elias Hämäläisen kanssa.
– Tällaiset paikat ja yhteisöllisyys ovat tosi tärkeitä. Vuoden aikana tämäkin paikka on ehtinyt tulla tutuksi. Kun sitten liikumme metroaseman kulmilla ja muualla Lauttasaaressa, törmäämme tuttuihin naamoihin, ja tämä alue alkaa ikään kuin pienentyä, Hämäläinen kuvailee.
Lauttasaaren seurakunnassa työskenteli viime joulun alla peräti yhdeksän tet-harjoittelijaa. Veera Valonen, Emil Reinius ja Sulo Hautala opastivat lapsia askartelussa.
Pöydän ääreen on kokoontunut yhdeksästä seurakunnan TET-harjoittelijasta kolme: Sulo Hautala, Emil Reinius ja Veera Valonen. He opastavat lapsia askartelussa. Tänään esillä on muun muassa hamahelmiä.
Perhekerhon tunnelmaa he kuvailevat melko rauhalliseksi.
– Koululaisten iltapäiväkerhossa on jo sitten aika kaoottista, analysoi Hautala.
Oleskelutilan sohvalle on istahtanut pastori Markus Ek, ja pian jo lähdetäänkin metrolla mummolaan lastenlaulun siivin.
Ek kertoo kastaneensa monia nytkin paikalla olevista lapsista.
Muusikkotaustainen Ek soittaa ja laulaa mielellään.
– Näin saan palvella seurakuntaa kaikilla niillä taidoilla, joita minulla on.
Yhdessä perhekerhon ohjaajan Eija Härkäsen kanssa Ek on käynyt musisoimassa myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekerhossa Lauttasaaressa.
– Olemme halunneet, että seurakunta on läsnä myös siellä.
”Olen itse yksinhuoltajataustainen äiti ja kävin täällä kerhossa ensiksi oman poikani kanssa. Ihastuin siihen, miten tervetulleita olimme tänne”, kertoo lastenohjaaja Eija Härkänen. Lauttasaaren seurakunnan pappi Markus Ek käy pitämässä kerhon musiikkituokioita.
Vaan mistä kaikki alkoi? Miksi näinäkin talvisina päivinä kirkolle kärryttelee koko joukko alueen lapsia vanhempineen?
Perhekerhotoiminnan konkari Eija Härkänen aloitti työt Lauttasaaren seurakunnassa 17 vuotta sitten.
– Olen itse yksinhuoltajataustainen äiti ja kävin täällä kerhossa ensiksi oman poikani kanssa. Ihastuin siihen, miten tervetulleita olimme tänne.
Alkuun Eijalle vähän ihmeteltiin, tokkopa hän saa puurolla houkuteltua perheitä paikalle, mutta niin vain sai.
– Perhekerhoon ovat tervetulleita kaikki sukupolvet, mutta lapsista täytyy pitää. Täällä käy paljon mummoja ja vaareja, ja välillä on kolmea tai neljää sukupolvea.
– Nyt tämä on oikein puhjennut kukkaan kaikin puolin. Yhteistyö Johanneksen seurakunnan kanssa on tehnyt meistä vielä vahvemman, iloisemman ja isomman yhteisön.
Lastenohjaaja Sandi Bengts ohjaa ruotsinkielistä muskaria.
Kirkkorakennuksen toisessa kerroksessa ruotsinkielisen Johanneksen seurakunnan lastenohjaaja Sandi Bengts on virittänyt kitaransa muskarihetkeä varten. Lasten suosikkikappaleita ovat Vi sitter här och spelar ja Stor våg, liten våg.
Ruotsinkielisillä on toisessa kerroksessa omat tilansa, ja sinne voi yhtä lailla levittäytyä jälkikasvunsa kanssa.
Näyttelijänuraa suunnitteleva Bengts keksi hakea lastenohjaajan paikkaa, kun hänen mumminsa äkkäsi työpaikkailmoituksen.
Laura Asmala ja Severi Koivusalo tulivat käymään kerhossa Otto-vauvan ja leikki-ikäisen Elmerin kanssa.
Perhekerhoon on saapunut myös kokonainen perhe – kolmea vuotta lähestyvä Elmeri, Otto-vauva, äiti Laura Asmala ja isä Severi Koivusalo.
Elmeri pitää vapaapäivää päiväkodista ja kieppuu isänsä sylissä.
Laura Asmalan mukaan ohjaajat ovat onnistuneet luomaan perhekerhoon mukavan tunnelman.
– Aina kun tänne tulee, on tervetullut olo.
Perhekerho kaikille perjantaisin klo 9–11 Lauttasaaren kirkolla, Myllykallionrinne 1. Kaksikielinen perhekerho yhdessä Johannes Församlingin kanssa. Kulku kerhon tiloihin käy kirkkorakennuksen D-rapusta. Katso lisätietoa Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien perhekerhoista. Lisätietoa myös Kauniaisten seurakunnan perhetoiminnasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jukka Silvennoinen, 77, tuli kysymään Lauttasaaren kirkolta vapaaehtoistyötä ja päätyi kerhopapaksi – ”Elämä ei saa olla hukkareissu”
Hyvä elämäVajaa vuosi sitten Jukka Silvennoinen ei tiennyt vauvoista mitään. Kerhopappana hän on oppinut heistä olennaisen.
