Kerhopappa Jukka Silvennoinen saapuu jo aamuvarhaisella laittamaan paikkoja valmiiksi kerhoon saapuville lapsille ja vanhemmille. Sylissä 2-vuotias Oula Pesola.
Jukka Silvennoinen, 77, tuli kysymään Lauttasaaren kirkolta vapaaehtoistyötä ja päätyi kerhopapaksi – ”Elämä ei saa olla hukkareissu”
Vajaa vuosi sitten Jukka Silvennoinen ei tiennyt vauvoista mitään. Kerhopappana hän on oppinut heistä olennaisen.
Kun suurin osa lauttasaarelaisista vielä nukkuu, Jukka Silvennoinen, 77, herää kotonaan Vattuniemessä. Aamuviideltä hän on lenkillä Uffe-mäyräkoiran kanssa ja kello 6.15. hän saapuu Lauttasaaren kirkolle laittamaan paikkoja valmiiksi.
Kun ensimmäiset äidit ja isät lapsineen saapuvat perhekerhoon yhdeksäksi, Silvennoinen on toivottamassa heitä tervetulleeksi. Hän laskeskelee olevansa kirkolla keskimäärin viitenä päivänä viikossa. Kun ei ole kerhopäivä, hän saattaa vaikka huoltaa välineitä. Kesällä Silvennoinen oli mukana kirkon sauna- ja grilli-illoissa.
– Voisi sitä tietysti päästä helpommallakin, minulle on sanottu. Mutta kun se ei käy niin. Perhekerhoon pitää olla helppo tulla. Ei se voi niin mennä, että vanhemmille sanotaan, että kantakaa tuosta ensin kolme penkkiä ja kaksitoista jakkaraa jumppasaliin, Silvennoinen perustelee.
Joskus jonkun kirkolle saapuvan lapsi saattaa vielä nukkua vaunuissa. Silloin Silvennoinen sanoo vanhemmalle, että menepäs juomaan kahvia, minä työnnän vaunuja sen aikaa ja tulen sanomaan, kun lapsi herää.
– Sitten juttelen sille vauvalle. Selostan nähtävyyksiä, kuten että katsopas, tässä on oravan pysäkki.
Lapsiperheet ovat löytäneet Lauttasaaren kirkon kerhot ja lounaskahvilan. Lastenvaunuja on parkissa runsaasti.
Tule sellaisena kuin olet
Vielä kymmenen kuukautta sitten Jukka Silvennoinen ei sanojensa mukaan tiennyt vauvoista mitään. Hän oli kuitenkin lukenut Lauttasaaren seurakunnan tiedotuslehtisestä asioita, jotka puhuttelivat: Ovet ovat auki. Tule sellaisena kuin olet. Hyvää täällä yritetään.
Kun Lauttasaaren kirkko vihittiin remontin jälkeen uudestaan käyttöön kevättalvella 2022, Silvennoinen meni kysymään silloiselta kirkkoherralta Juha Rintamäeltä, miten seurakunnan vapaaehtoiseksi pääsee. Rintamäki kutsui Silvennoisen käymään hänen juttusillaan.
– Kerroin elämänhistoriani ja kysyin, onko minulle käyttöä. Hän sanoi, että tehdäänpä kierros kirkolla ja katsotaan, mitä vapaaehtoistyö voisi olla. Minulla oli mielessäni jokin kulttuuritoiminta, mutta kun tulimme kerhoon, lastenohjaaja Eija Härkänen sanoi, että täällä tarvitaan pappaa. Minä sanoin siihen, että voin tulla huomenna.
Vauvoille riittää, että on pahvilaatikko ja joku, joka vilkuttaa.
Kerhopäivinä Jukka Silvennoinen istuu usein kerhotilan, keittiön ja jumppasalin välisellä käytävällä kaiken hulinan keskellä ikään kuin liikennepoliisina. Vauvoista kerhopappa on oppinut vajaassa vuodessa olennaisen.
– He ovat ihania. Vauvoille riittää, että on pahvilaatikko ja joku, joka vilkuttaa.
Hän on tutustunut myös iltapäiväkerholaisiin, jotka tulevat kirkolle koulun jälkeen.
– Aivan huikeaa porukkaa! Heillä on huikea energia ja he ovat viisaita kuin mitkä. Pihalla iltapäiväkerholaiset leikkivät ihan tavallisia leikkejä, kuten viimeinen pari uunista ulos ja kymmenen tikkua laudalla.
Silvennoinen on selvästi löytänyt paikkansa kirkolta, mutta niin kirkolla käyvät vanhemmat ja lapsetkin ovat tykästyneet häneen. Yksi äideistä tulee kertomaan, että kirkolla käyvät vanhemmat halusivat viime jouluna muistaa kerhopappaa jotenkin ja keräsivät rahaa yhteiseen joululahjaan.
– Saimme kokoon 350 euroa. Jukka-pappa sai lahjakortin Lidliin.
Usein Jukka Silvennoinen istuu käytävällä, joka on kerhotilan, keittiön ja jumppasalin välissä.
Elämä on kasvua eteenpäin ja ylöspäin
Lauttasaari on paikka, jossa saattaa asua monta sukupolvea ja jonne palataan, kun ollaan oltu välillä poissa. Toisaalta Lauttasaaressa, kuten muuallakin Helsingissä, asuu myös paljon perheitä, joiden omat mummot ja papat ovat kaukana. Myös sen vuoksi kerhopappaa tarvitaan.
Jukka Silvennoisen juuret ovat Lauttasaaressa, mutta hänkin kävi välillä muualla ja palasi sitten takaisin.
– Muistan, kuinka tätä kirkkoa rakennettiin 1950-luvulla ja kuinka pääsin Lauttasaaren kirkossa ripille.
– Myöhemmin hyvästelin Lauttasaaren kuin sotaan lähtevä nuorukainen, vakuuttaen, että joskus vielä palaan. Seitsemän vuotta sitten tulin takaisin.
Elämä on kasvua, eteenpäin, mieluusti myös ylöspäin, sekä fyysistä että myös henkistä ja hengellistä.
Työuransa Silvennoinen, balettitanssijan poika, teki kulttuurin parissa: muun muassa Kansallisoopperassa näyttämöjärjestäjänä, Yleisradiolla dokumenttitoiminnan amanuenssina ja Ilmajoen musiikkijuhlilla.
Nyt eläkkeellä hänellä on aikaa vapaaehtoistyölle.
– Se johtuu siitä, että minulla ei ole nettiä eikä älypuhelinta. Olen sellainen radionkuuntelija. Kaiken sen ajan, jonka olen kirkolla, olen läsnä, ja jos olen muualla, olen sielläkin läsnä.
Kun eri sukupolvet kohtaavat kirkolla ja voivat palvella toisiaan, ollaan elämän ytimessä.
– Kaikkeen liittyy kasvun idea. Elämä on kasvua, eteenpäin, mieluusti myös ylöspäin, sekä fyysistä että myös henkistä ja hengellistä. Jos ei kasva, alkaa taantua.
– Elämä ei saa olla hukkareissu. Vapaaehtoistyö on palvelua, ja sitä elämässä pitääkin olla, kerhopappa sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kalle Kuusniemi valittiin Lauttasaaren seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi – ”Ihmisyyteen kuuluu miettiä Jumalaa ja syviä asioita”
AjankohtaistaSaarella asuva innokas lenkkeilijä palaa tuttuun taloon.
