Paavalin seurakunnassa työskentelevä pappi Petja Kopperoinen on saanut paljon julkisuutta kollegansa Anni Kormilaisen tekemien Tiktok-videoitten vuoksi. Enimmäkseen hänen työnsä on melko tavallista, monipuolista seurakuntapapin työtä.
Petja Kopperoinen on Tiktokissa irrotteleva pappi, jonka kutsumus on muuttaa kirkkoa – ”Oikeassa elämässä olen aika kuiva ihminen”
Petja Kopperoinen pyrki viisi kertaa Teatterikorkeakouluun, mutta päätyi papiksi. Siinä työssä parhaita juttuja on ihmisten elämäntarinoitten kuunteleminen.
Papin työ on suhteellisen helppoa, hommia on lähinnä viikonloppuisin ja arkisin voi istua rauhassa kotona tai toimistolla, muistaa Petja Kopperoinen joskus ajatelleensa. Totuus ei ole ihan vastannut mielikuvaa: pappina Paavalin seurakunnassa nykyään työskentelevän Kopperoisen kalenterissa on täyttä arkena ja pyhänä, ja vientiä on riittänyt myös perinteisen seurakuntatyön ulkopuolella.
Osasyynä täyteen kalenteriin ovat olleet Kopperoisen ja lastenohjaaja Anni Kormilaisen tekemät huippusuositut, humoristiset Tiktok-videot ja niiden mukanaan tuoma huomio. Media on ollut kiinnostunut ronskiakin huumoria viljelevästä papista, joten Kopperoinen on päätynyt suoriin tv-lähetyksiin sekä arvioimaan ihmisten pahoja tekoja YLE:n Olenko perseestä -podcastiin ja vakiokeskustelijaksi Radio Suomen Pyöreä pöytä -ajankohtaisohjelmaan.
Hiljattain hänet nostettiin myös Helsingin yliopiston ”30 enintään 30-vuotiasta lupaavaa nuorta eri aloilta” -listalle.
Tällä tahdillahan Kopperoisen esihenkilö, kirkkoherra Kari Kanala jää pian kakkoseksi mediaosumien määrässä. Mistä tämä huomio Kopperoisen mielestä kertoo?
– Kristinusko ja kirkko näyttävät kiinnostavan ihmisiä. Samalla papin mielipiteetkin kiinnostavat. Ehkä tässä on ollut jokin aukko täytettävänä, tarve papille, joka ottaa tällä tavoin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, Kopperoinen pohtii.
Hänen mukaansa myös sillä saattaa olla merkitystä, että hän on kirkon mittapuulla vielä nuori, 27-vuotias, ja ollut oikeassa paikassa, kuten Tiktokissa, oikeaan aikaan.
Yhden asian Kopperoinen toivoo ihmisten kaiken keskellä kuitenkin muistavan. Videohassuttelut ovat vain pieni osa hänen työtään, eikä seurakuntalaisten tarvitsisi pelätä, voiko videolla Aikuista naista alttarilla laulanutta pappia pyytää siunaamaan isoäiti hautaan.
– Olen Tiktokissa hauska, mutta oikeassa elämässä oikeastaan aika kuiva ihminen. Jos joku pyytää minut vaikka häihinsä siksi, että haluaa hauskan papin, voi tulla ongelma. Se on sitä ammattitaitoa, että osaa toimia tilanteen mukaan. Pastori Kopperoinen, joka on Tiktokissa, on eri ihminen kuin se, joka oikeasti olen.
”Kylän ainoa homopoika” herätysliikkeessä
Teini-ikäistä Petja Kopperoista kiinnostivat näytteleminen ja politiikka. Kopperoinen harrasti teatteria ja toimi pirkanmaalaisen Akaan kaupungin nuorisovaltuuston puheenjohtajana. Uskonto ei näkynyt lapsuudenkodissa mitenkään erityisemmin.
– Vanhempani kuuluivat kirkkoon ja lapset kastettiin ja laitettiin riparille, mutta siihen se jäikin. En muista, että olisimme käyneet kirkossa, ellei sitten ollut vaikka jonkun konfirmaatio.
Riparin jälkeen Kopperoisesta tuli seurakuntanuori. Osittain siksi, ettei pienessä pirkanmaalaiskaupungissa ollut liikaa vaihtoehtoja vapaa-ajan viettoon, osittain siksi, että kaveritkin menivät.
– Ripari oli hyvä kokemus, ja ajattelin, että nuorten toiminta oli jatkoa sille. En silloin vielä uskonut erityisesti mihinkään enkä varsinkaan ajatellut, että minusta voisi tulla pappi.
Myöhemmin Kopperoinen päätyi yhteen kirkon herätysliikkeeseen – ”Raamatun perässä”, kuten hän itse asian muotoilee. Kun paikallisseurakunnassa nuorten toiminta oli enemmän rentoa yhdessäoloa, herätysliikkeessä painottui raamattuopetus. Kopperoinen ei tahdo mainita liikettä nimeltä.
Homoudesta tuli kriisi vasta sen jälkeen, kun herätysliikkeessä kerrottiin, että tämä onkin ongelma.
Herätysliikkeen parissa ei yleisesti hyväksytty sellaisia asioita kuin homoseksuaalisuus ja naisten pappeus. Siinä oli sulattelemista, sillä Kopperoisesta tuntui muutenkin, että hän on ”kylän ainoa homo”.
– Olen ollut ensin homo ja sitten uskovainen. Homoudesta tuli kriisi vasta sen jälkeen, kun herätysliikkeessä kerrottiin, että tämä onkin ongelma, Kopperoinen sanoo.
Nyt jälkikäteen katsottuna tuohon ajanjaksoon liittyy monia ikäviäkin kokemuksia. Kopperoinen ei kuitenkaan vaikuta katkeralta.
– Olen jotenkin tosi zen, tehnyt rauhan itseni ja herätysliikkeen kanssa. En kanna kaunaa niitä ihmisiä tai mitään muutakaan kohtaan. Ei se vaikuta minuun enää, paitsi ehkä haluna vaikuttaa asioihin kirkossa ja yhteiskunnassa.
Tiktok-videoista on tullut paljon palautetta, myönteistä ja kielteistä, on tullut myös syytöksiä jumalanpilkasta. Toistaiseksi palaute ei ole mennyt Petja Kopperoisella ihon alle.
Tiktok-videot ovat Petja Kopperoiselle yksi tapa muuttaa mielikuvaa kirkosta helposti lähestyttävämpään suuntaan.
Petja Kopperoinen tekee lastenohjaaja Anni Kormilaisen kanssa humoristisia videoita Tiktokiin ja on pohtinut sitä, missä menevät hassuttelun rajat. Esimerkiksi sakramenteista he eivät tee huumoria.
Mielikuvat teologian opiskelusta murenivat nopeasti
Näytteleminen veti Petja Kopperoista puoleensa sen verran paljon, että ysiluokkalaisena ja lukion alussa hän näytteli TV2:n Uusi päivä -sarjassa ja opiskeli ilmaisutaitopainotteisessa lukiossa Tampereella. Sen jälkeen hän pyrki Teatterikorkeakouluun kaikkiaan viisi kertaa.
Pääsykokeitten välissä oli mietittävä muitakin vaihtoehtoja. Kopperoinen haki useisiin yliopistopaikkoihin, mutta päätyi teologiseen tiedekuntaan, joka ei ollut ykkös- eikä kakkosvaihtoehtokaan.
– Ajattelin, että teologisessa opiskelu on sellaista raamattukoulua, jossa istutaan piirissä eikä muuta sosiaalista elämää ole. Nämä mielikuvat murtuivat heti ensimmäisenä päivänä.
Aiemmin Kopperoista oli kiinnostanut uskonnon rooli yhteiskunnassa, mutta teologisessa tiedekunnassa hän innostui Raamatun tutkimukseen keskittyvästä eksegetiikasta, josta tuli hänen pääaineensa.
– Muistan perusopinnoista erityisesti professori Martti Nissisen eksegetiikan luennon. Se kaikki tuntui hirvittävän mielenkiintoiselta.
Kopperoinen opiskeli niin sanotulla pappislinjalla, muttei ajatellut, että hänestä tulisi pappi. Enemmän syyt valintaan olivat käytännölliset: olisi sentään jokin oikea ammatti. Työt kesäteologina ja työharjoittelu antoivat kuitenkin käsitystä siitä, millaista papin työ voisi olla. Opintojen loppuvaiheessa Kopperoista kehotettiin hakemaan Paavalin seurakunnasta papin paikkaa. Hän kävi haastattelussa ja sai pian sen jälkeen työtarjouksen.
– En usko, että olisin pappi, ellei silloin olisi soitettu ja lähes kotoa haettu töihin.
Petja Kopperoinen rukoilee päivittäin, usein vaikka ruokaa laittaessa tai autoa ajaessa.
Hautajaisista pitävä pappi
Kesällä 2023 Petja Kopperoinen sai ripeän lähdön papin työhön. Osa kollegoista oli lomalla, osa ripareilla, joten tuore pappi sai tehdä monenlaista. Erityisen paljon oli hautajaisia. Niistä Kopperoinen huomasi pitävänsä.
– Tässä työssä mielenkiintoisinta on kuulla ihmisten elämästä, Kopperoinen sanoo.
– Omaisten tapaamisissakaan ei voi koskaan tietää, mitä sieltä tulee. Sekin on kiinnostavaa, miten eri tavoin ihmiset käsittelevät surua.
Aina työssä eteen tulevat asiat eivät ole helppoja. Ihmiset ovat saattaneet kokea raskaita, kohtuuttomalta tuntuvia menetyksiä ja vastoinkäymisiä. Miten silloin voi puhua hyvästä ja rakastavasta Jumalasta?
– Onhan se vaikeaa, ja luulen, ettei se kokemuksen myötä helpota. Luulen, etteivät ihmiset oikeastaan odotakaan papilta oikeita sanoja, vaan sitä, että he itse saavat puhua ja avautua.
Jos käyn Alepassa Paavalinkirkon vieressä liperit kaulassa, ei ketään kiinnosta.
Kopperoinen on oppinut luottamaan siihen, että virka kantaa ja toisaalta myös suojaa.
– Kun lähden töistä ja otan sokeripalan pois kaulasta, työt jäävät taakse. Moni muu on sanonut, että työasiat tulevat uniin ja he ajattelevat joitakin asioita vapaallakin, mutta minulla ei ole missään vaiheessa ollut sellaista.
Tässä auttaa se, että Kopperoinen asuu ja työskentelee Helsingissä, jossa papin on helpompi erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan kuin pienellä paikkakunnalla. Hänelle juuri Helsinki on oikea paikka olla pappi.
– Jos käyn Alepassa Paavalinkirkon vieressä liperit kaulassa, ei ketään kiinnosta.
Omaa hengellistä elämäänsä Kopperoinen hoitaa rukoilemalla ja lukemalla Raamattua.
– Rukoilen päivittäin. En ole sellainen, että erikseen pysähtyisin rukoilemaan, vaan ajattelen, että rukousta on monenlaista. Kun teen ruokaa tai ajan autoa, mielessäni rukoilen. Siitä pidän kiinni.
– Luen Raamattua säännöllisesti, myös omaksi ilokseni. Kirkossa kävijä en ole oikein ikinä ollut, vaikka piispa Teemu Laajasalo onkin sanonut, että jos pappi ei käy vapaalla kirkossa, hän ei oikein voi edellyttää muiltakaan kirkossa käyntiä.
Kutsumus on tunne, jota on vaikea selittää
Pappeus nähdään usein kutsumusammattina. Sitä se on Petja Kopperoisellekin, vaikka kutsumus kirkastui hitaasti.
– Olen monesti ajatellut, että jos tähän työhön ei tuntisi mitään vetoa, se olisi paljon rankempaa. Kutsumusta on vähän vaikea selittää. Se on jotakin sellaista, että jokin vain vetää puoleensa.
– Minulle kutsumus on myös sitä, että haluan muuttaa kirkkoa ja tehdä siitä avoimemman, osoittaa, että kristinusko ei ole vain änkyräkonservatiivien juttu. Se voi olla kenen tahansa juttu, ja kristitty voi olla millainen tahansa.
Jos mielikuva kirkosta on jäykkä, harmaa ja ahdasmielinen, ilman muuta sitä täytyy jotenkin muuttaa.
Hauskat Tiktok-videot ovat yksi Kopperoisen kutsumuksen ilmentymistä. Monia ne ovat raivostuttaneet, mutta samalla ne ovat tehneet kirkon kynnyksestä matalamman, tuoneet ihmisiä seurakuntaan ja juttelemaan. Osoittaneet, että pappikin on ihan tavallinen ihminen.
– Jos mielikuva kirkosta on jäykkä, harmaa ja ahdasmielinen, ilman muuta sitä täytyy jotenkin muuttaa. Ja kun mielikuva muuttuu, ehkä ihmisiä kiinnostaa lähteä kirkkoon ja tulla juttelemaan.
Petja Kopperoinen valmistautui tekoälyn tuottamaan jumalanpalvelukseen kirkkoherra Kari Kanalan kanssa 4. maaliskuuta.
Vaikka papin työ tuntuu kutsumukselta, Kopperoinen ajattelee, että se ei välttämättä ole se työ, josta hän jää eläkkeelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän ajattelisi, ettei pappeja kohta enää tarvita. Kopperoisen näkemys kirkon ja papin työn tulevaisuudesta on optimistinen.
– Ajattelen, että tulevaisuudessa papin työ painottuu ihmisten kohtaamiseen ja sielunhoitoon. Työn pitäisi keskittyä entistä enemmän toivoon ja sen levittämiseen. Tämä maailmanaika tuo ihmisiä takaisin kirkkoon, ja se näkyykin jo. Kirkosta on aina haettu toivoa paremmasta.
Petja Kopperoinen uskoo, että papeille on tarvetta jatkossakin ja työ painottuu jatkossa yhä enemmän ihmisten kohtaamiseen ja sielunhoitoon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
