Pihaseuroissa Vantaalla saavat puhua muutkin kuin pappi – ”Kukaan ei määräile mitään”
Hämeenkyläläisen Tuula Mösön elämään seurat ovat kuuluneet lapsuudesta tähän päivään asti.

Hämeenkyläläisen Tuula Mösön elämään seurat ovat kuuluneet lapsuudesta tähän päivään asti.

Pihaseuroissa Vantaalla saavat puhua muutkin kuin pappi – ”Kukaan ei määräile mitään”

Hämeenkylän kesässä voi tutustua pihalla uusiin ihmisiin laulun, puheiden ja kahvittelun lomassa.

Pihaseurakonkari Tuula Mösö, 75, miksi käyt aina kesäisin pihaseuroissa ja myös järjestät niitä?

– Imin varmaan jo äidinmaidosta seuraperinteen. Olen kotoisin Savosta, ja siellä kotonamme pidettiin seuroja. Meitä oli neljä lasta, ja meidät kaikki kastettiinkin kotona seuroissa.

– Pääkaupunkiseudulla ei vietetä kesäisin missään muussa seurakunnassa kuin Hämeenkylän seurakunnassa joka viikko seuroja. Seurakuntamme vapaaehtoiset järjestävät seurat kotipihoillaan.

Mistä pihaseuraperinne on tullut Hämeenkylään?

– Kun Hämeenkylä vuonna 1985 irrotettiin Vantaankosken seurakunnasta, silloinen kappalainen ja nykyinen kirkkoherra Jukka Nevala aloitti Hämeenkylässä pihaseurat. Minun kodissani alettiin pitää seuroja 1980-luvun lopulla. Meitä pihaseuraperinteen ylläpitäjiä ei enää ole monta elossa, joten nykyisin seuroja pidetään myös muualla kuin kodeissa.

– Nuoret eivät juurikaan käy enää seuroissa. En tiedä, miksi. Minä olin jo nuorena kiinnostunut uskontoon liittyvistä asioista ja myös seuroista. Kai nuoret saavat nykyään iloa jostain muualta, mutta toivoisin, että heitä tulisi mukaan pihaseuroihin.

Mitä seuroissa tehdään?

– Ensin on tarjoilu, ja sen jälkeen alkavat pienet puheet. Yleensä ensimmäisenä puhuu seurojen järjestäjä ja seuraavaksi paikalla oleva pappi. Puheiden jälkeen lauletaan aina virsi. Seuroissa kuka tahansa voi halutessaan puhua. Kaikki tapahtuu vapaamuotoisesti, kukaan ei määräile mitään.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi