Dominikaaniveli Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond rukoilee, opiskelee ja asuu Studium Catholicumissa Helsingin Kruununhaassa. ”Elämäni tarkoitus ei ole tulla parhaaksi versioksi itsestäni vaan seurata Jeesusta.”
Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond unohti vuosiksi, mitä katolinen pappi teki hänelle nuorena rippituolissa – ranskalaisesta it-insinööristä tuli dominikaaniveli Helsinkiin
Papeilta vaadittua selibaattia on esitetty yhdeksi syyksi lasten hyväksikäyttöön katolisen kirkon piirissä. Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond arvostaa seksistä pidättäytymistä. ”Selibaatti vapauttaa.”
Kermanvaalean munkinkaavun alta näkyvät mustan ja neonvihreän kirjavat Asics-lenkkitossut. Väljästä hihasta pistävässä kapeassa ranteessa on Fitbit-aktiivisuusranneke. Siihen kertyy tavallisena päivänä 10 000 askelta, vaikka Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond, 40, ei ehdikään pitkille juoksulenkeille niin usein kuin toivoisi.
Hän tarjoaa kahvia ja leipomiaan muhkeita skonsseja, joita vadelmat pilkuttavat.
– Ruoanlaitto on meditatiivista. Se on melkeinpä tapa rukoilla. Meidän elämämme tapahtuu niin usein täällä, Laurent-Huyghues-Beaufond pitelee kaksin käsin päätään.
– Välillä pitää tehdä jotain ihan muuta.
Laurent-Huyghues-Beaufond on Suomessa kuutisen vuotta asunut ranskalainen dominikaani- eli saarnaajaveli, joka puhuu erinomaista suomea. Dominikaaninen veljestö on keskiajalla perustettu katolinen sääntökunta, jossa palvellaan Jumalaa rukoillen ja opiskellen.
Veljestön elämä on keskittynyt Helsingin tuomiokirkon lähellä sijaitsevaan Studium Catholicumiin, joka on katolinen kulttuurikeskus täynnä kristallikruunuja ja antiikkihuonekaluja. Yläkerrassa sijaitsevia yksinkertaisempia asuintiloja kutsuttaisiin luostariksi, jos veljiä olisi vähintään kuusi nykyisen kahden sijaan. Kesällä sinne saattaa muuttaa kolmaskin veli.
Joka aamu kello 7.30 veljet laskeutuvat portaat alakerran kappeliin rukoilemaan.
– Se ei ole supervarhain, mutta joskus on silti todella vaikea nousta. Luostarielämä antaa arjelle puitteet.
Laurent-Huyghues-Beaufond kuljettaa puhuessaan sormiensa lomitse puolitoistametristä ruusukkorukousnauhaa. Lenkillä mukana kulkee pienempi, shortsien taskuun mahtuva rukousnauha.
Dominikaaniveljiin tutustuminen sai jättämään työn rahan parissa
Ennen kuin Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufondista tuli dominikaaniveli ja pappi, hän työskenteli it-insinöörinä Japanissa ja tilintarkastajana Pariisissa. Asiakkaita tuli monilta aloilta. Työ oli kiinnostavaa.
– Opin paljon yrityksen toiminnasta ja siitä, mikä on milloinkin parasta rahavirran kannalta.
Työuran ohessa kulki katoliseen kirkkoon liittyvä kutsumus. Laurent-Huyghues-Beaufond oli nähnyt jo 13-vuotiaana välähdyksenomaisen mielikuvan itsestään valkeassa kaavussa, ”luulen, että Jumala laupeudessaan lahjoitti sen”, ja hän tutkiskeli kirkon tarjoamia vaihtoehtoja.
Kun Laurent-Huyghues-Beaufond oli täyttänyt 25 vuotta, pappiystävä antoi hänelle erään dominikaaniveljen elämäkerran. Laurent-Huyghues-Beaufond valvoi yön lukien, kuinka dominikaaniveljet elävät keskellä kaupunkia, ovat tiiviissä yhteydessä nykymaailmaan ja saarnaavat kirkossa. Kaikki tuntui omalta.
– Normaali ihminen olisi varmaankin yrittänyt tavata jonkun dominikaaniveljen, mutta minä ostin heistä lisää kirjoja. Kun vierailin ensimmäisen kerran luostarissa, ilmoitin jo ulko-ovella, että haluan dominikaaniveljeksi.
Laurent-Huyghues-Beaufond nauraa muistolleen. Pari kuukautta myöhemmin hän irtisanoutui työpaikastaan. Sen jälkeen kesti enää kolmisen kuukautta, ja hänestä tuli noviisi. Hän tutustui dominikaanisen sääntökunnan elämään koeajalla ja arvioi kutsumuksensa lujuutta.
Noviisiaikana 26-vuotiaan Laurent-Huyghues-Beaufondin mieleen tunkeutui ensimmäisen kerran välähdys siitä, mitä katolinen pappi oli tehnyt hänelle pariisilaisessa eliittilukiossa. Hän torjui muistikuvan mahdottomana.
Hyväksikäyttö vaikuttaa elämään terapiasta huolimatta
Trauman kokenut ihminen unohtaa usein tapahtumat, jotka ovat liian vaikeita käsiteltäviksi. Jokin paikka, esine tai ääni saattaa myöhemmin palauttaa traumaattisen kokemuksen voimakkaana mieleen. Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufondille kävi juuri niin, kun hän asteli rippituoliin ensimmäisen kerran vastavihittynä pappina. Hän oli tuolloin 32-vuotias.
– Yhtäkkiä muistin, kuinka pappi hyväksikäytti minua rippituolissa. Kuinka hän saattoi tehdä niin!
Laurent-Huyghues-Beaufond kertoo, että papin lähentely oli ensin ”miedompaa”. Hän ei pystynyt käsittämään korkeasti kunnioitetun miehen toimintaa. Muille kertominen sisäoppilaitoksessa tuntui mahdottomalta.
– Luulen, että pappi odotteli, kunnes minusta tuli täysi-ikäinen, ennen kuin hän teki pahimpia tekoja.
Asiasta puhuminen saa Laurent-Huyghues-Beaufondin kehon jäykistymään. Hän kertoo, että pappi käytti toiminnassaan hyväksi auktoriteettiasemaansa ja ripittäytymisrituaalia, jossa hän toimi Jumalan edustajana.
Ranskan katolisen kirkon perustama riippumaton komissio julkisti vuonna 2021 raportin, jonka mukaan noin 330 000 lasta ja nuorta joutui katolisen kirkon ja katolisten koulujen työntekijöiden hyväksikäyttämiksi vuosina 1950–2020. Joka kolmas uhreista oli raiskattu.
Laurent-Huyghues-Beaufond kertoi kokemuksistaan paaville asti ja sai kuulla, että samasta papista oli tehty toinenkin kantelu. Tämä saa yhä toimia pappina. Vain lasten ja nuorten aikuisten parissa työskentely kiellettiin.
– Kun tuomio ei ole julkinen, kuka vahtii, että hän tottelee sitä?
Laurent-Huyghues-Beaufond on käsitellyt lukiokokemuksiaan terapiassa. Niistä on jäänyt monenlaisia jälkiä, kuten vaikeus luottaa muihin.
Katolisen kirkon piirissä paljastuneeseen laajaan lasten hyväksikäyttöön on etsitty syytä esimerkiksi katolisten pappien ja veljien selibaatista. Laurent-Huyghues-Beaufondista ongelma ei ole pidättäytyminen vaan papiston ylivalta sekä seksuaalisen väkivallan ja vaikenemisen kulttuuri. Hän huomauttaa, että hyväksikäyttöä on tullut esiin muissakin uskonnollisissa yhteisöissä, kuten Suomessa lestadiolaisten parissa.
– Luulen, että selibaatin poistaminen ei ratkaisisi mitään.
Rakkaus yllätti juuri ennen naimattomuuslupauksen antamista
”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.”
Rukousnauhan puiset, ruskeat helmet soljuvat Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufondin sormien lomitse, kun hän puhuu Raamatussa olevasta Jeesuksen lausumasta, johon katolisten kirkonmiesten ja -naisten naimattomuus perustuu. He lupaavat pidättäytyä kaikesta seksuaalisesta toiminnasta, myös itsetyydytyksestä.
Ihminen voi tulla riippuvaiseksi vaikka somesta tai seksistä.
Laurent-Huyghues-Beaufondista olisi mahdotonta asua ja toimia dominikaaniveljenä veljien joukossa ja olla yhtä aikaa sitoutunut puolisoon. Hän selittää, että veljestön kuuluu olla avoinna kaikille ja erityisesti niille, joista Erika Vikman laulaa kappaleessaan Syntisten pöytä.
Laurent-Huyghues-Beaufond hyräilee laulua, jossa puhutellaan ”jätettyjä, petettyjä, eronneita, karanneita, langenneita, ratkenneita, sisimpänsä salanneita” sekä ”kiusattuja, tuomittuja, perintönsä juhlineita, kivipohjaan pudonneita, kirottuja tuhlareita”.
– Jeesus itse lähestyi yhteiskunnan marginaalissa eläviä ihmisiä. Naimattomina meillä on vapaat kädet tehdä samoin. Kristuskaan ei mennyt naimisiin. Hän antaa selvän esimerkin.
Laurent-Huyghues-Beaufond ehti kokea joitakin suhteita, ennen kuin hänestä tuli dominikaaniveli ja pappi. Juuri ennen kuin hänen oli tarkoitus antaa ikuiset lupaukset köyhyydestä, kuuliaisuudesta ja naimattomuudesta, hän rakastui. Tunne oli molemminpuolinen.
– Oli hyvä saada selville, että en ole jääsydäminen ja sulkeutunut ihminen, vaan pystyn yhä rakastumaan.
– Saavutimme sen lopputuloksen, että meidän täytyy mennä eri elämänteitä. Erilaisissa olosuhteissa asiat olisivat voineet mennä toisin.
Studium Catholicumista on lyhyt matka merenrantaan. ”Juoksu on hyvä tapa virkistyä”, Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond sanoo.
Munkkimoodi ja dopamiinipaasto ovat kaukana luostarielämästä
Luopuminen isyydestä ja omista lapsista on tuntunut Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufondista haikeammalta kuin elämä ilman parisuhdetta ja seksiä.
– Selibaatti vapauttaa. Se on kaunis asia. On helppo astua ihmissuhteisiin, kun tietää, että kukaan ei ole olemassa minua varten.
Toisinaan selibaatti vaatii kamppailua. Silloin hän hakee tukea avoimesta keskustelusta muiden veljien ja hengellisten neuvonantajien kanssa tai huutaa Jumalalle.
Joissakin sometrendeissä pidättäydytään väliaikaisesti seksistä, somesta ja muista nautinnoista ja panostetaan itsekuriin. Somepostauksissa on sellaisia hashtageja kuin #monkmode ja #dopaminedetox, suomennettuina munkkimoodi ja dopamiinipaasto. Laurent-Huyghues-Beaufond rypistää otsaansa.
– Kannattaa miettiä, mikä on tavoite ja mitkä ovat keinoja siihen. Elämäni tarkoitus ei ole tulla parhaaksi versioksi itsestäni vaan seurata Jeesusta.
– Ihminen voi tulla riippuvaiseksi vaikka somesta tai seksistä. On hyvä huomata, jos hakee koko ajan dopamiinia, mutta kyllä dopamiinibuusti välillä tekee hyvää. En voisi elää ilman suklaata!
Laurent-Huyghues-Beaufond kutsuu seksiä Jumalan lahjaksi, joka ei tapahdu vain yhdessä paikassa – hän osoittaa nahkavyönsä alapuolelle – vaan koko kehossa ja mielessä. Seksi yhdistää ihmisiä toisiinsa.
– Katolilaisena lisään heti, että seksistä kuuluu nauttia vain avioliitossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Katolinen kirkko on peitellyt mätäpaisettaan, koska pyhyys on sijoitettu organisaatioon ja papistoon
PuheenvuorotKatolisen kirkon pedofiliaskandaali on myös meidän luterilaisten skandaali, koska yhden porukan rämpimiset satuttavat kaikkia Taivasta kunnioittavia ihmisiä.
.jpg)
