Mikko Ketola vertaa katolisen kirkon hyväksikäyttökriisiä sitkeään homeongelmaan, joka on osoittautunut luultua pahemmaksi.
Seksuaalinen hyväksikäyttö repii katolista kirkkoa – tutkija kertoo, miksi uusia paljastuksia on vielä luvassa
Yli kaksi vuosikymmentä jatkunut hyväksikäyttökriisi on murentanut katolisen kirkon asemaa eri puolilla maailmaa. Kirkkohistorian dosentti Mikko Ketolan mukaan ongelmaa ei ole monissa maissa vielä edes käsitelty.
Kirkkohistorian vanhempi yliopistolehtori Mikko Ketola, käsittelet Roomasta maailman ääriin -kirjan artikkelissa seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamaa kriisiä katolisessa kirkossa. Miksi vuonna 2002 alkanut kriisi ei näytä vieläkään rauhoittuvan?
– Kriisi on kuin katolisen kirkon homeongelma, joka on osoittautunut paljon pahemmaksi kuin aluksi luultiin. Ensimmäisten Yhdysvalloissa tapahtuneiden laajojen paljastusten jälkeen hometta on löytynyt yhä uusista ja odottamattomista paikoista. Moni tunnettu tutkija ja teologi pitää hyväksikäyttökriisiä katolisen kirkon kohtalonkysymyksenä, joka ravistelee sitä yhtä voimakkaasti kuin 1500-luvun reformaatio.
– Paljastusten vaikutukset ovat olleet järisyttäviä. Pelkästään Saksassa sadat tuhannet ihmiset ovat jättäneet katolisen kirkon hyväksikäyttötapausten vuoksi. Irlannissa kirkossa käyminen ja kirkkoa kohtaan tunnettu arvostus ja luottamus ovat romahtaneet, ja maassa on toteutettu aikaisemmin mahdottomilta näyttäneitä lainsäädännön muutoksia, kuten aborttioikeus ja tasa-arvoinen avioliitto. Aikaisemmin Irlantia pidettiin katolisuuden linnakkeena, joka tuotti katolisia pappeja kaikkialle maailmaan.
Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia laajoja tutkimusraportteja on valmistunut Yhdysvalloissa, Irlannissa, Australiassa, Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Sveitsissä ja Portugalissa. Mitkä asiat yhdistävät eri maiden raportteja?
– Vaikka raportteihin on kirjattu paljon hyväksikäyttötapauksia, todellisia tapauksia on luultavasti vielä paljon enemmän, vaikka niitä ei ole ilmoitettu mihinkään. Selvityksissä on huomattu, että kirkollisista arkistoista puuttuu tietoja, joita siellä pitäisi olla. Tämä kertoo siitä, että hyväksikäytön jäljille johtavia tietoja on putsattu pois.
– Toinen yhdistävä piirre on syyllisyyden suurisuuntainen peittely: kirkolle on ollut tärkeintä suojella omaa mainetta, ja uhrien oikeudet ja hyvinvointi ovat olleet toissijaisia. Monissa maissa piispat ovat peitelleet hyväksikäyttöön syyllistyneiden pappien tekoja ja siirtäneet heitä seurakuntiin, joissa heitä ei tunneta, jopa toisille mantereille.
– Joissakin maissa uhreja on vaadittu vaikenemaan hyväksikäytöstä, ja heille on myös maksettu siitä, etteivät puhu. Irlannissa poliisi on toiminut yhteistyössä kirkon kanssa ja siirtänyt paljastuneita tapauksia kirkon itsensä ratkaistavaksi, minkä jälkeen tapausten selvittäminen ei ole edennyt.
– Raporteissa on arvioitu, että katolisen kirkon papistosta 3–5 prosenttia on syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Väkirikkaissa katolisissa maissa tämä tarkoittaa satoja pappeja maata kohden, ellei enemmänkin.
Kerrot artikkelissasi, että seksuaalisella hyväksikäytöllä on kirkossa pitkä historia. Viime vuosina esillä olleiden lapsien lisäksi hyväksikäyttöä on kohdistunut nunniin ja murrosiän ohittaneisiin nuoriin. Minkälaisia selityksiä ilmiölle on löytynyt?
– Kirkollisessa lainsäädännössä seksuaalinen hyväksikäyttö on tunnettu jo varhaisista kristillisistä vuosisadoista alkaen. Säädöksissä on ollut esimerkiksi kohtia, joissa papeille ja munkeille on määrätty rangaistuksia seksin harrastamisesta alaikäisen kanssa. Tämä on herättänyt tutkijapiireissä keskustelua siitä, johtuuko hyväksikäyttö seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden halveksimisesta ja tukahduttamisesta, vai onko taustalla jokin muu syy.
– Yksi selitys ilmiölle on se, että näitä rikkomuksia on peitelty ja salailtu tehokkaasti. Vielä 1980-luvulla yhdysvaltalaiset katoliset piispat eivät uskoneet tai ymmärtäneet, mistä oli kyse, kun kirkon piirissä tuli ilmi laajoja hyväksikäyttöryppäitä.
Seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttama kriisi paheni paavi Benedictuksen aikana, ja myös Franciscuksella tilanteen vakavuuden ymmärtäminen vei aikaa. Minkälaisilla keinoilla katolinen kirkko on vastannut kriisiin?
– Sen jälkeen, kun kirkossa vihdoin ryhdyttiin toimeen, satoja pappeja ja useita piispoja on pantu viralta. Paavi Benedictus tunsi ongelman hyvin ja ymmärsi sen vakavuuden. Ennen paaviuttaan hän johti Vatikaanissa virastoa, joka käsitteli hyväksikäyttötapauksia. Benedictuksen ympärillä oli kuitenkin kardinaaleja, jotka vähättelivät asiaa ja suhtautuivat paljastuneisiin tapauksiin huhuina tai englanninkielisen maailman ongelmana. Näillä kardinaaleilla oli harhakuva, että ongelma johtui 60-luvulla alkaneesta vapaamielisestä suhtautumisesta seksiin.
– Franciscuksen aikana seksuaalisen hyväksikäytön seurauksia ja rangaistuksia tiukennettiin ja näiden tekojen peittelystä säädettiin rangaistuksia, jotka koskevat myös piispoja. Lisäksi säädettiin velvollisuus ilmoittaa hyväksikäyttötapaukset heti poliisille niin, että niitä ei enää käsitellä vain kirkon sisällä. Vatikaanin kouluttajat kiertävät parhaillaan opettamassa eri maiden piispoille, miten näissä tilanteissa pitää toimia.
– Asiat eivät kuitenkaan muuttuneet hetkessä. Edelleen eri maista tulee hälyttäviä tietoja, että hyväksikäyttöä vähätellään eikä paljastuneisiin tapauksiin suhtauduta vakavasti. Monesti uhrien suojelua tärkeämpää on ollut suojella hyväksikäyttöön syyllistyneitä pappeja ja antaa heille mahdollisuus parantua, vaikka parantuminen on jo pitkään tiedetty vaikeaksi.
Miksi asialle omistautuneiden maallikkojen organisaatioilla on ollut suurempi merkitys uhrien auttamisessa kuin katolisen kirkon omilla toimilla?
– Maallikkoaktiivit näkevät ongelman realistisemmin kuin kirkko, koska moni heistä on itse joutunut kokemaan hyväksikäyttöä. Siksi he tuntevat ja tietävät, miltä uhreista tuntuu ja millaista apua he tarvitsevat. Maallikot myös ilmoittavat paljastuneet tapaukset nopeasti viranomaisille.
– Maallikkojärjestöjen apu hyväksikäytön uhreille on ollut vertaistukea, ammattilaisten antamaa terapiatukea ja asiantuntija-apua oikeudenkäynteihin, joissa kirkolta on vaadittu vahingonkorvauksia. Yhdysvalloissa eri hiippakunnat ovat maksaneet hyväksikäytön uhreille korvauksia miljardien dollarien edestä, ja jotkut hiippakunnat ovat menneet konkurssiin näiden tapausten vuoksi.
Seksuaalisesta hyväksikäytöstä seuraavia rangaistuksia tiukennettiin Mikko Ketolan mukaan paavi Franciscuksen aikana.
Miksi uskot, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät paljastukset jatkuvat katolisessa kirkossa?
– Globaalissa katolisessa kirkossa on kokonaisia ilmansuuntia, joissa näitä ongelmia ei ole vielä käsitelty. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia on selvitetty lähinnä Yhdysvalloissa, monissa Euroopan maissa ja Latinalaisessa Amerikassa. Afrikassa ja Aasiassa on useita maita, joissa on iso katolilainen väestö, mutta hyväksikäyttötapauksista on tullut vain yksittäisiä tietoja.
– Aidsin aikakaudella nunnien seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja raiskauksiin liittyi joissakin Afrikan maissa pappien uskomus, että nunnien kanssa oli turvallista harjoittaa seksiä, koska he olivat vielä neitsyitä. Nämä tapaukset eivät saaneet suurta näkyvyyttä, mutta on todennäköistä, että tällaisia asioita nousee vielä pintaan. Voimme vain toivoa, että piispojen kouluttaminen hyväksikäyttötapausten avoimeen käsittelyyn tuo tuloksia muuallakin kuin länsimaisen kulttuurin piirissä.
Jos olisit kriisiviestintäkonsultti, minkälaisen neuvon antaisit kirkon johtajille, kun seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä tapaus tulee ilmi?
– Muistuttaisin, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulee aina ilmoittaa maalliselle viranomaiselle ja että syyllisiä on aina rangaistava. Yrittäisin saada heidät ymmärtämään, että uhrin auttaminen on tärkeintä ja se, kärsiikö kirkon maine, on toissijainen asia. Korostaisin, että hyväksikäyttötapaukset eivät koske vain uhreja ja heidän perheitään, vaan vaikuttavat heidän lisäkseen laajoihin yhteisöihin ja kansanpiireihin.
– Hyväksikäyttökriisin aikana ajatukset pappien pakkoselibaatin poistamisesta ja naisten vihkimisestä papeiksi ovat saaneet kannatusta esimerkiksi Saksan ja Yhdysvaltojen katolilaisten piirissä. Näin suuriin uudistuksiin ei ole ollut toistaiseksi valmiutta. Kirkon sisäinen kiehunta ei ole johtanut edes siihen, että naimisissa olevia miehiä voitaisiin vihkiä papeiksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vallan väärinkäyttö, seksuaalisuuden vääristyminen ja salailu johtivat katolisessa kirkossa hirvittävään lopputulokseen, arvioi tutkija Mikko Ketola
AjankohtaistaRanskan yli 330 000 hyväksikäytön uhria ovat Ketolan mukaan alakanttiin.
