Kommentti: Mitä seksuaalisille pahoinpitelijöille tapahtuu uskonnollisissa yhteisöissä? ”Ei mitään”

Kommentti: Mitä seksuaalisille pahoinpitelijöille tapahtuu uskonnollisissa yhteisöissä? ”Ei mitään”

Tästä erityisesti tyttöjä ja naisia satuttavasta piilorikollisuudesta on aika päästä eroon.

”Luterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijä aloitti silittelyllä ja halailulla. Hän meni pikkuhiljaa pidemmälle, otti syliin, puristi, kehui ulkonäköä ja hakeutui kahdenkeskisiin tilanteisiin, joissa tunnusti rakkauttaan ja pyrki lähelle. Joillekin tytöille hän ehdotti suoraan seksiä”, muistelee 45-vuotias nainen.

Kirkko ja kaupunki pyysi viime vuoden lopulla lukijoita kertomaan uskonnollisissa yhteisöissä kokemastaan ja näkemästään ahdistelusta, seksuaalisesta väkivallasta ja lasten hyväksikäytöstä. Yli viisikymmentä lukijaa avautui seksuaalisesta riistosta evankelis-luterilaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa, vanhoillislestadiolaisten ja muiden herätysliikkeiden piirissä sekä Jehovan todistajien keskuudessa.

Kirjoituksissa kuvataan rankkojakin rikoksia: raiskauksia, pitkään jatkuvaa lapsen hyväksikäyttöä ja uskonnollisen yhteisön jäseniä, jotka saivat saalistaa rauhassa uusia uhreja.

Jouduimme pyytämään vanhempien ja isovanhempien painostuksesta anteeksi ahdistelijalta.”

Mitä seksuaalisesta kaltoinkohtelusta seurasi? ”Ei tekijälle mitään”, oli tavallinen vastaus.

Yli viidestäkymmenestä lukijasta vain kaksi ilmoittaa, että rikos johti poliisitutkintaan tai tuomioon. Molemmissa tapauksissa uhreja oli lukuisia.

”Hän sai tuomion viisitoista vuotta omien lapsikuoroaikojeni jälkeen. Se tuli sisarentyttären ahdistelusta”, kertoo 37-vuotias mies. Hän kertoo vahtineensa kuoropoikana, että tytöt saivat saunoa rauhassa keskenään ilman kuoronjohtajaa.

Yksikään kyselyn vastaaja ei ilmoittanut tehneensä itse rikosilmoitusta. Jos seksuaalisen väkivallan uhri kertoi asiasta tuoreeltaan, moni jäi vaille tukea. ”Äiti suuttui minulle ja käski vaieta ikuisiksi ajoiksi”, kirjoittaa 35-vuotias nainen lapsuudestaan.

Uhrista saattoi tulla syytetty: ”Jouduimme pyytämään vanhempien ja isovanhempien painostuksesta anteeksi ahdistelijalta, eikä koskaan selitetty, mitä tapahtui”, 22-vuotias nainen kertoo, kuinka hänelle ja siskoille kävi alakouluiässä.

Kyse on erittäin sukupuolittuneesta piilorikollisuudesta. K&k:n kyselyssä uhrit olivat naisia ja tyttöjä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tulos on linjassa sen kanssa, että Rikoksentorjuntaneuvoston mukaan yli yhdeksän kymmenestä poliisin tietoon tulleen seksuaalirikoksen uhrista on tyttö tai nainen. Kiinni jääneet tekijät ovat yleensä miehiä.

Huomattava osa elämästä on mennyt vain tästä asiasta selviytymiseen.”

Seksuaalinen kaltoinkohtelu jättää syvät jäljet. Kyselyyn vastanneet kertovat, mitä siitä heille seurasi: ”Itsemurhayrityksiä ja koulusurmafantasioita. Näköalattomuutta, hankaluuksia luoda parisuhdetta tai uraa. Kroonista väsymystä ja ahdistusta. Pelkkää mustaa”, vastaa 26-vuotias nainen. ”Masennusta, ahdistuneisuushäiriö ja elämää huomattavasti rajoittava miespelko”, kertoo ikätoveri. ”Vaikeita mielenterveysongelmia ja raskas traumataakka”, kirjoittaa 27-vuotias nainen. ”Huomattava osa elämästä on mennyt vain tästä asiasta selviytymiseen”, toteaa 46-vuotias nainen.

Seksuaalirikokset vanhenevat lain näkökulmasta yleensä 10 tai 20 vuodessa riippuen siitä, kuinka törkeitä ne ovat. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö vanhenee aikaisintaan, kun uhri on 28-vuotias.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu uskonnollisissa yhteisöissä pysyy piilossa ja hyväksikäyttäjät saavat jatkaa rauhassa niin kauan kuin teoista vaietaan. On aika puhua.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -median toimittaja

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi