Raulo: Halipula katkaisi myös hyvien mikrobien virran
Kosketus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Kesken metsäretken oli pakko halata.
”Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?” mietitään ystävien kanssa metsäretkellä.
”Ainakin kahvia! Ja kissan. En kyllä kestäisi, jos ei voisi halata ketään!”
”No siihen ei nykyään tarvita edes autiota saarta”, yksi meistä muistuttaa. Tajuamme kaikki samaan aikaan, että emme tietenkään ole halanneet juuri ketään herra ties kuinka pitkään aikaan. Pysähdymme lammen rantaan, pidämme pienen neuvonpidon ja päätämme, että nyt on aika halata. Tilanne on tönkkö ja juhlallinen, jokainen halaa muita vuorollaan, liikuttuneena kuin koulun kevätjuhlassa.
Vaikka sanotaan, että suomalaiset karsastavat kosketusta, viimeisen neljän kuukauden aikana moni on saanut kärsiä halauksien puutteesta. Varsinkin yksinelävät vanhukset ovat varmasti kärvistelleet videopuheluiden teennäisen sosiaalisuuden tukahduttavuudessa. Kosketus on kuitenkin lopulta ihmisille tärkeämpää kommunikaatiota kuin puhe. Niin tärkeää, että kuolemanvaarasta huolimatta lopulta päätämme riskeerata terveytemme yhden halauksen takia.
Pysähdymme lammen rantaan, pidämme pienen neuvonpidon ja päätämme, että nyt on aika halata.
Kaikki tietävät, että kosketus on psykologisesti olennainen osa sosiaalista elämää, mutta sen terveysvaikutukset eivät rajoitu henkiseen hyvinvointiin. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että sosiaalinen kosketuksella, varsinkin ihmisille ja muille kädellisille tyypillisellä käsien koskettamisella, rapsuttelulla, halailulla ja pussailulla, on valtava vaikutus terveellisten mikrobien leviämiselle. Jopa niin suuri, että ystävysten ja pariskuntien mikrobiomin koostumusta vertailemalla voidaan päätellä, keiden suhde on läheisin. Sosiaalisen kosketuksen välityksellä leviävät bakteerit tekevät meistä monin tavoin terveempiä ja niillä on salaperäinen yhteys myös mielialaamme ja käyttäytymiseemme. Tietyt bakteerit tekevät myös kantajastaan sosiaalisemman.
Kysymys kuuluukin, onko viime kuukausien sosiaalinen etäisyys katkaissut myös terveellisten mikrobien virran? Saman ongelman parissa on painittu katkeavien luontosuhteiden kanssa: kaupungistumisen myötä olemme heränneet rakoilevan luontoyhteyden arvaamattomiin terveysvaikutuksiin, kun liian vähän maaperän bakteereille altistuneet lapset alkoivatkin aikuistuessaan kehittää autoimmuniteettisairauksia ja allergioita. Lääkkeeksi määrättiin enemmän ulkoilua päiväkodeissa, ylipuhtauden välttämistä ja luonnollisilla maaperillä kasvaneiden vihannesten syömistä. Nyt olemme taas katkeavien siltojen ongelman parissa. Voiko äkkiä vähentyneellä sosiaalisella kanssakäymisellä olla samanlaisia arvaamattomia terveysvaikutuksia? Voiko halipulasta tulla kansantauti?
Ihmiset, kuten kaikki eläimet, ovat saaria niin pahoille viruksille kuin terveellisille mikrobeillekin. Mutta jos olemmekin tuulinen saaristo, sosiaaliset kosketukset muodostavat siltojen verkoston. Nyt ovat viisaat neuvot kalliit sen suhteen, mitkä sillat kannattaa pitää auki ja mitkä kiinni. Kysymys ei olekaan, mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle, vaan mitä tekisit, jos olisit itse se autio saari?
Kirjoittaja on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Halauksen ammattilaisen vastaanotolla saa köllötellä turvallisessa syleilyssä – Suomessa halaaminen ja koskettaminen on seksualisoitu aivan turhaan
Hyvä elämäYhdysvalloissa konservatiivikristityt suosittelevat teineille nuhteetonta kristillistä sivuhalausta. Jotkut harrastavat myös kirkkohalaamista.
.jpg)
.jpg)
