null Raulo: Tekoälyn luoma taide imitoi ihmisen luovuutta

Raulo: Tekoälyn luoma taide imitoi ihmisen luovuutta

Luovuus syntyy sattuman ja järjestyksen liitosta – olkoon kyseessä sitten evoluutio, taide tai tekoäly.

”Olipa kerran, aikojen alussa, lohikäärme ja laatikko”, kertoo viisivuotias. 
”Lohikäärme oli villi ja hurja ja aina rikkoi kaiken. Laatikko oli kunnollinen ja laittoi kaiken järjestykseen.”
”Oliko laatikko sitten vihainen lohikäärmeelle”, kysyn uteliaana
”Ei tietenkään. Ilman lohikäärmettä, ei laatikolla olisi ollut mitään mitä järjestellä.”

Lapsen tarina muistuttaa minua maalauksesta nimeltä Sleeping Dragon, eli nukkuva lohikäärme. Siinä abstrakti kultainen lohikäärme on mahdutettu neliönmuotoiselle kankaalle kuin laatikon sisään. Lohikäärmetaulu on merkittävä ei vain taiteellisten arvojen vuoksi, vaan siksi, että se on yksi varhaisista tekoälyn luomista maalauksista. Sitä ei ole ihmisen käsi maalannut, vaan niin sanottu GAN, eli Generative Adversarial Network -algoritmi. 

“Sleeping Dragon”, ART AI, artaigallery.com.

“Sleeping Dragon”, ART AI, artaigallery.com.

GANit ovat alun perin kasvojen tunnistamiseen kehitettyjä koneoppimisalgoritmeja, jotka koostuvat kahdesta erillisestä neuroverkoiksi kutsutusta olennosta. Toinen on nimeltään ”Luova” ja toinen ”Kriitikko”. Kriitikon tehtävä on käydä läpi kuvamateriaalia ihmisten tekemästä kuvataiteesta ja oppia sen lainalaisuuksia, siis sitä miltä taide näyttää. Luova taas ei ole koskaan nähnyt yhtään mitään, mutta sillä on käytössään kaikki kuvataiteen työkalut, joiden avulla se alkaa täysin kaoottisesti laatia sotkuisia ja täysin sattumanvaraisia kuvia. Kriitikko arvostelee jokaisen Luovan kuvan sen perusteella kuinka paljon se sattumalta vaikuttaa ihmistaiteelta. Esimerkiksi ympyrästä saa enemmän kiitosta kuin täydestä sotkusta. Koittamalla miellyttää Kriitikkoa, Luova oppii aina vain paremmaksi ihmistaiteen imitaattoriksi. Ja koska kyseessä on tietokonealgoritmi, oppimiseen vaadittavan kuvan laatimisen ja arvioimisen syklin voi helposti käydä läpi miljoonia kertoja parissa päivässä. Kun Kriitikko ei enää pysty erottamaan Luovan taidetta ihmisten tekemästä taiteesta, on GAN-taiteilija valmis.

Hyvällä taiteilijalla on käytössään sekä kaaoksen että järjestyksen työkalut, sekä lohikäärme että laatikko. 

Lopputuloksena syntyy impressionistisia kuvaelmia maailmasta, jossa taiteilija ei ole koskaan käynyt. Harmonisia ja kauniita asetelmia, joissa tarkemmin katsottuna puut kasvavat taivaasta alaspäin ja ihmishahmoilla on aivan liikaa sormia. Ihmisiä tietysti naurattaa ja ihastuttaa algoritmitaiteilijan viattomat virheet, mutta onko oma luovuutemme sen kummempaa kuin GAN-algoritmien. Ehkä jollekin Jumalalliselle silmälle, joka todella tietää, miltä rakkaus näyttää, ihmisten taiteelliset kuvaukset rakkaudesta ovat suloisen kömpelöitä ja utuisia. Ja ovathan ihmiskunnankin parhaat taideteokset seurausta samankaltaisesta sattumageneraattorin ja kriitikon välisestä vuoropuhelusta. Hyvällä taiteilijalla on käytössään sekä kaaoksen että järjestyksen työkalut, sekä lohikäärme että laatikko. 

Siinä missä GAN-algoritmit toistavat ihmistaiteilijoiden taipumuksia, ihmistaiteilijat toistavat itseään vanhempia, elämälle tyypillisiä taipumuksia. Sattuman ja valitsijan vuoropuhelu on myös evoluution moottori: Jos kaikella olisi tietty oikea järjestys, ei mitään evoluutiota olisi koskaan tapahtunut. Mutta ei olisi silloinkaan, jos kaikki olisi sattumanvaraista. Koko elämän kirjo on syntynyt nimenomaan sattuman ja järjestyksen liitosta. Lohikäärmeestä, joka meni laatikkoon. 

Aura Raulo on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi