Raulo: Pappi, tieteilijä ja taiteilija kadehtivat toisiaan, kunnes kokki puuttui puheeseen
Kutsumustyö, mikä kirous!
Kaksi pappia, kaksi tieteilijää ja kaksi taiteilijaa istuivat samassa kuppilassa. Taiteilijat ryystivät keittoa ja puhelivat keskenään: ”Taiteen tekeminen on kyllä raskasta, koska se on niin henkilökohtaista! Mutta mitä muuta me hullut tekisimme, sehän on meidän kutsumuksemme ja ainoa keino kestää tätä elämää. Joskus kadehdin noita tieteilijöitä, nehän tekevät jotain hyödyllistä, parantavat syöpiä ja ennustavat ilmastonmuutosta. Tai ollapa seurakunnalla töissä, niin voisi edes omistautua lähimmäisten auttamiselle.”
Samaan aikaan tieteilijät napostelivat oliiveja ja kuiskuttelivat toisilleen: ”Tiede on niin hämmentävää. Mitä enemmän maailmaa tutkii, sitä käsittämättömämmältä se vaikuttaa. Mutta mitä muuta me hullut tekisimme, onhan totuuden perässä juokseminen koukuttavaa! Välillä sitä etsiskelee jotakin matemaattista menetelmää kuin työkalua komerosta, ja yhtäkkiä tajuaa, että se komero onkin todellinen Narnia-kaappi, joka johtaa jälleen uusiin loputtomiin salaisiin puutarhoihin täynnä mystisiä patsaita. Ja taas harhaillaan eksyksissä äimänkäkenä tuntemattomilla mailla. Joskus kadehdin noita taiteilijoita, nehän tekevät jotain kaunista ja viihdyttävää, nättejä kuvia ja hassuja Netflix-sarjoja iltojen ratoksi. Tai noita hengen miehiä, kun niillä on vastauksia elämän kysymyksiin ja aikaa keskittyä henkistymiseen ja elämänlaadun parantamiseen itseään kehittämällä.”
Papit tuijottivat leipälautasiaan ja miettivät ääneen: ”Olisipa hengellisen polun seuraaminen helpompaa. Mutta mitäpä muuta me Jumalan hullut tekisimme. Kun Herra kutsuu työhön, ihmisellä ei ole vastaan sanomista. Välillä tuntuu, että on töissä ihmiskunnalla, kohtaa kaiken elämän surun ja tuskan ja etsii lohtua jokaiselle janoiselle. Toisinaan kadehdin noita tieteilijöitä, kun niillä on vastauksia enemmän kuin kysymyksiä. Tai noita taiteilijoita, kun niillä on keinoja, joilla kuvata mystisiä todellisuuksia ja elämän näkymättömiä merkityksiä."
Keskittykää te vain olemaan hämmentyneitä kaikkien puolesta.
Silloin kuppilan kokki puuttui puheeseen: ”Rakkaat ihmiset! Te teette kaikki töitä kutsumuksen riivaamina ja kuvittelette muiden tekevän töitä hyöty mielessä. Ei taiteen ydin ole viihteessä, ei tieteen tarkoitus ole ratkaista ongelmia, eikä hengellinen tie vie jatkuvaan onneen. Te olette kaikki mutaisilla poluilla merkitysten perässä kompuroivia ihmiskunnan tutkimusmatkailijoita. Kukaan teistä ei tee mitään niin hyödyllistä kuin minä ja Anneli täällä keittiössä. Mutta keskittykää te vain olemaan hämmentyneitä kaikkien puolesta, niin minä ja Annu tehdään sillä aikaa soppaa ja keitetään hyvät Saludo-kahvit.
Kirjoittaja on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Itseoppinut autonrassaaja Onni Tuominen, 72, huoltaa Helsingin Alppilassa ikääntyneitä menopelejä aamusta iltaan – ”Ei ole suunnitelmissa jäädä kokonaan eläkkeelle”
Hyvä elämäAuto-Harraste on tupakantuoksuinen miesluola, jossa kanta-asiakkaat poikkeavat kahvilla. Moni asiakassuhde on kestänyt vuosikymmeniä, eikä uusia haluta.
