Itseoppinut autonrassaaja Onni Tuominen, 72, huoltaa Helsingin Alppilassa ikääntyneitä menopelejä aamusta iltaan – ”Ei ole suunnitelmissa jäädä kokonaan eläkkeelle”
Auto-Harraste on tupakantuoksuinen miesluola, jossa kanta-asiakkaat poikkeavat kahvilla. Moni asiakassuhde on kestänyt vuosikymmeniä, eikä uusia haluta.
”In God and Henry We Trust: All Others Pay Cash” lukee käsinmaalatussa taulussa autokorjaamon seinällä. Luotettu mies on tietenkin Henry Ford, joka teki autoista massatuotantoa ja toi V8-moottorit kaiken kansan käyttöön Yhdysvalloissa 1930-luvulla.
Onni Tuominen, 72, sytyttää päivän ties kuinka monennen sinisen L&M:n ja virnistää tupakansavun keskeltä.
– Ford on minun uskontoni. Olen rassaillut Fordeja iltahommina jo 1970-luvulla. Olen itseoppinut mekaanikko. Autoin isää autoremonteissa alle kouluikäisestä.
Tuominen perusti yrityksen kahden kaverinsa kanssa vuonna 1981. Viisi vuotta myöhemmin yritys vuokrasi noin puolet 1800-neliöisestä kellarista Alppilassa. Tuominen jäi sittemmin yksinyrittäjäksi.
Vanhoilla autoilla on hyvät muodot. Niiden takia naisetkin kiinnostavat.
Muuton yhteydessä Onni Tuominen osti koko yrityksen historian ainoan mainoksen V8-Magazinesta, joka on erikoistunut jenkkiautoihin. Mainoksessa luki: ”Auto-Harraste on muuttanut. Puhelinnumero pysyy samana.”
– Ajattelin, että asiakkaat kyselevät osoitetta ja puhelinnumeroa, jos kiinnostaa.
Kiinnostuneita on riittänyt sen verran, että Tuominen ei ole huolinut uusia asiakkaita enää vuosiin.
– Olen kouluttanut asiakkaani niin, että kustannusarvioita ei tehdä vaan auto laitetaan kuntoon, ja sen jälkeen tulee lasku. Minulla on edelleen asiakkaita, joille tein hommia jo ennen kuin perustin yrityksen.
Kaikki asiakkaat ovat miehiä, ja monesta on tullut ystävä. Kun Tuominen juhli seitsemänkymppisiään, suurin osa juhlaväestä oli vanhojen autojen harrastajia.
Yksi lampsii sisään ja pyytää kahvia sekä uutta antennia autoonsa.
– Eilisaamuna et keittänyt. Taisi olla naiset mielessä, asiakas vinoilee.
Niin, naiset. Tuominen on palvellut pitkällä työurallaan vain muutamaa naista. Hän rassaa enimmäkseen veteraaniautoja, joita harrastavat usein miehet.
– Vanhoilla autoilla on hyvät muodot. Niiden takia naisetkin kiinnostavat.
Vappuna pitää päästä kruisailemaan
Kerrostalon hämärä kellari on täynnä kurvikkaita menopelejä. Osa autoista ja moottoripyöristä on peitelty talviseisontaan, ja on joukossa yksi venekin.
Tällä hetkellä tallin iäkkäin auto on Hautaustoimisto Mikko Monosen kalustoon kuuluva Chevrolet vuodelta 1936. Onni Tuominen arvelee sen olevan Suomen vanhin ruumisauto ja ainokainen koko maassa. Letukka kuljettaa yhä vainajia kesäaikaan.
Punainen urheiluauto, Fiat 1200 Cabriolet, on parhaillaan työn alla.
– Auto pitää saada vapuksi liikenteeseen. Silloin kaikki lähtevät kruisailemaan.
Tuominen kertoo, että hänen oma projektiautonsa, vuosimallin 1954 Ford Mercury, valmistuu johonkin toiseen vappuun mennessä.
– Ostin Mercuryn vuonna 1965, mutta jouduin myymään sen viisi vuotta myöhemmin rouvan painostuksesta, kun alkoi tulla lapsia. Nyt nuorinkin lapsi on kolmekymppinen, ja sain ostettua auton takaisin pari vuotta sitten.
Ennen Mercuryn valmistumista Tuominen ajelee kesäaikaan veteraaniautolla, jota asiakas on pyytänyt ulkoiluttamaan. Lääkäri kirjoitti Tuomiselle ajoluvan 75-vuotiaaksi. Sen jälkeen ajokyky arvioidaan uudelleen.
Ford Mercury vuosimallia 1954 on ollut Onni Tuomisen unelmaprojekti vuodesta 1965.
Autonkorjaaja käy kahvilla, tupakalla ja vanhalla rokilla
Ensimmäiseksi aamulla Onni Tuominen laittoi siskonmakkarakeittoa vaimonsa kanssa Helsingin Ala-Tikkurilassa. Hänellä on tapana syödä kotona tukevasti ja mennä sen jälkeen iltaan asti kahvin ja tupakan voimalla.
Tuominen alkoi nostaa yrittäjäeläkettä 65-vuotiaana, mutta hän parkkeeraa auton silti työpöytänsä viereen autohalliin arkisin noin kello 10.30. Hänen käyttöautonsa on tietysti Ford, tarkemmin sanottuna vuosimallin 2004 Explorer.
– Lapsia tarhaan ja urheilutreeneihin kuskaavat kiireiset ajavat Kehätiellä kolareita harva se päivä. En aja nuorten höyrypäiden seassa töihin.
Tuominen napsauttaa töissä päälle antiikkiradion, joka soittaa 1950–70-lukujen musiikkia Radio Nostalgia Suomen kanavalta.
Onni Tuomisen Auto-Harraste Oy sijaitsee Alppilassa osoitteessa Viipurinkatu 4.
Illat venyvät usein. Edellispäivänä hän oli kotona noin iltayhdeltätoista. Yritys ei tee voittoa, mutta täydentää Tuomisen toimeentuloa. Onko ikääntyminen hidastanut työntekoa?
– En ole huomannut. Ei minun ole ikinä tarvinnut tehdä töitä hiki hatussa, olen vain harrastanut. Parasta on uuden projektin aloittaminen. Varsinkin voimansiirron korjaaminen on mielenkiintoista, Tuominen sanoo.
Kännykkä soi. Tuominen vastaa:
– Yritän ensi viikolla perehtyä rattiin. Vielä en ole ehtinyt. Eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.
Toisinaan asiakkaiden autot ja pukilla odottava oma projekti vetävät Tuomisen tallille viikonloppunakin.
– Kun lauantaina on siivottu, matot on tampattu ja lakanat vaihdettu, niin rouva sanoo, että nyt saat lähteä.
Tuominen puhaltaa savupilven suustaan.
– Ei ole suunnitelmissa jäädä kokonaan eläkkeelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Menneen maailman auto saa uuden elämän, kun Juha Luodeslampi työstää ajatuksiaan verstaalla
HengellisyysJuha Luodeslampi kunnostaa vanhoja autoja, mopoja ja laitteita.
