”Onhan tämä vähän toisenlaista kuin ravintolassa. Ei ole pöytävarauksia eikä tilauksia. Asiakkaita tulee ja menee, mutta silti pyritään menemään ravintolatasolla. Mitä sitä huonoa tekemään. Tehdään hyvin tai ei ollenkaan”, Herni Alén toteaa.
Ravintoloitsija Henri Alénin järjestämä asunnottomien ”Michelin-juhla” ei ollut mikään soppajono – ”Tällaiset tilanteet tekevät hetkeksi elämästä elämisen arvoista”, sanoo asiakas Martti Pelttari
Kun Helsingissä jaettiin pohjoismaisia Michelin-tähtiä, ruokaeliitti kokoontui Savoy-teatteriin, ruokafanit Senaatintorille ja asunnottomat Pasilaan. Asunnottomille oli tarjolla itsekin yhden Michelin-tähden makuun päässeen ravintoloitsija Henri Alénin järjestämät pidot.
Korona-aikana Henri Alénin ja Vailla vakituista asuntoa ry:n (VVA) välille syntyi yhteys. Kun asiakkaita ei ollut, Alénin ravintoloissa tehtiin ruokaa raaka-ainelahjoituksista sitä eniten tarvitseville tahoille – VVA:lle joka perjantai.
– Silloin tajusin, kuinka huonosti asiat monilla voivat olla. Kun siihen oli mahdollisuus omalla ammattitaidolla edes pienesti tuottaa iloa, halusin ehdottomasti olla mukana, järjestön nykyinen kummi kertoo.
Oli Alénin idea järjestää ravintolatasoinen ateria asunnottomille juuri Michelin-päivänä. Mutta kyse ei ollut vastakkainasettelusta. Päinvastoin.
– Ruoka ei ole vain hengissä pitävää ravintoa vaan myös iloa, nautintoa ja sosiaalisuutta. Hyvä ruoka ei saa olla vain herrojen herkkua, se kuuluu kaikille.
– Michelin toi Helsinkiin ison humun. Tuli halu järjestää korkean profiilin tapahtumien lisäksi jotain matalamman kynnyksen juttua. Asunnottomat sen ansaitsevat, Alén perustelee.
Ruokalahjoitusten saaminen ei ollut ongelma, päinvastoin.
– En tapahtumaa julkisesti juurikaan levitellyt, koska tavaraa olisi varmasti alkanut tulla tosi paljon. Eikä tarjonnalle halua sanoa ei.
Etukäteen hän kertoi medialle ”säästeliäästi” myös itse tapahtumasta, etenkin aikataulun osalta.
– Nämä olivat kanta-asiakasjuhlat.
”Täydellisesti mitoitettu annos. Ei yhtään liikaa, mutta vatsa tulee täyteen”, asiakas Martti Tapio Pelttari toteaa.
Asunnottomuustilanteeseen joutunut ihminen on ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin ja ansaitsee tulla kohdatuksi ja jopa hemmotelluksi hyvällä ruoalla. Niin tapahtui noin 60–70 henkilön osalta.
Tärkeää toteutuksessa oli yhteistyö: Kespro lahjoitti raaka-aineet, Haaga-Heliasta tuli ammattilaista apuvoimaa saliin ja keittiöön.
Henri Alén ja Jari Karjalainen “pleittaavat”.
Juhla kohottaa mielialaa
Maanantaina väkeä tuli paikalle, koska VVA:ssa lämmintä ruokaa on tarjolla kaikkina arkipäivinä juuri kello 14 alkaen. Vaikka huhu päivän erityisyydestä oli kulkenut, osalle jo törmäys tyylikkääseen kattaukseen tulee yllätyksenä, mutta jo se ”kohottaa mielialaa”, toteaa nimettömäksi jäänyt tulija.
Mistään soppajonosta ei todellakaan ole kyse: pöytiin tarjoillaan karitsanpaistia, ratatouil-vihanneksia, yrttimaustettuja perunoita ja jogurttipannacottaa valkosuklaalla, mustaherukkageelillä ja syötävillä kukilla koristeltuna.
Hyvää, terveellistä ruokaa. Sekin huomioitiin, että ”kaikilla eivät ole enää purukalustot kunnossa”.
– Ei se ollut ongelma. Hauduteltiin vaan vähän pidempään, Alén toteaa.
Lautasia odotellessa katoavat tarjolla olevat focaccia-leivät. Pöydät on katettu 40 hengelle.
Tulee tunne arvostuksessa
Martti Tapio Pelttari kuuluu kanta-asiakkaisiin, mutta hänkin oivalsi ”Henri-kummin” aterian vasta kuultuaan asiasta edellisenä päivänä ystävältään.
– Täällä on jo pääkaupunkiseudun paras aamiainen, ja kukaan ajoissa tullut ei jää päivittäin ilman lämmintä lounasta. Mutta tekeväthän tällaiset tilanteet aina hetkeksi elämästä elämisen arvoista.
Siihen, että tapahtuma vaikuttaisi päättäjiin, hän ei usko. Mutta jos tiedon leviäminen vaikuttaisi edes tavisten lahjoituksiin…
Artisti Elli Laulu musisoi tilaisuudessa.
VVA:n viestintäpäällikkö Erja Morottaja.
Aterian jälkeen oli monelle kohtaaminen Henri Alenin kanssa kuin kirsikka kakun päälle. Kuvassa Astrid Oinonen.
Myös aiemmin itsekin ravintola-alalla toiminut Astrid Oinonen nautti täysin siemauksin.
– Ihan kuin ravintolassa olisi. Tällaisesta palvelusta ja kattauksesta tulee tunne arvostuksesta. Se vaikuttaa mielialaan. Ja vahvistaa sivistynyttä käytöstä.
Ja jos ateriasta pitäisi antaa kouluarvosana 4–10, se olisi?
– Vähintään 12, Oinonen vakuuttaa.
Myös musisoinnillaan ruokailijoita viihdyttänyt Elli Laulu istui mielellään juhlavaan pöytään, mutta toivoi, ettei unohdettaisi ihmisten olevan nälkäisiä myös jokaisena arkipäivänä. Asian korjaamiseen tarvittaisiin lisää toimivia rakenteita.
Jokainen on hyvän aterian arvoinen
Alénin tavoitteena on myös herättää keskustelua asunnottomuudesta ja asunnottomien ihmisarvosta. Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi.
– Pitäisi päästä pois epäluuloista ja ennakkoasenteista. Tarvitaan enemmän yhdessäoloa, esimerkiksi hyvän ruuan äärellä, vaikka se ei meille suomalaisille olekaan tyypillistä.
Kutsuja moniin Michelin-tapahtumiin Henri Alénille oli tarjolla.
– Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kokemus on huikea, ja itselle tekee hyvää altistua asioihin oman mukavuusalueen ulkopuolella, hän toteaa työrupean päätteeksi.
Martti Tapio Pelttari.
Jari Karjalainen, Terhi Oksanen- Alén ja Henri Alén.
Henri Alén ja Terhi Oksanen- Alén.
VVA ry:lle suunnatut lahjoitukset (raha, hävikkiruoka, vaatteet, hygieniatuotteet, oma aika tai osaaminen) auttavat suoraan asunnottomuutta kokevia ihmisiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvät enkelit auttoivat Emmiä matkalla pois kodittomuudesta – ”Askeleet pois kodittomuudesta vaativat sitä, että löysin itseni, unelmat ja tavoitteet”
Ajankohtaista Hyvä elämäEmmi jäi vaille kotia eron jälkeen. Hänen asunnottomuustarinansa päättyi rankkojen vaiheiden jälkeen hyvin.
