Emmi on selvinnyt yhdestä elämän karuimmista koettelemuksista – kodittomuudesta.
Hyvät enkelit auttoivat Emmiä matkalla pois kodittomuudesta – ”Askeleet pois kodittomuudesta vaativat sitä, että löysin itseni, unelmat ja tavoitteet”
Emmi jäi vaille kotia eron jälkeen. Hänen asunnottomuustarinansa päättyi rankkojen vaiheiden jälkeen hyvin.
Samaan aikaan kun Asunnottomien yön tulia sytytettiin Tikkurilassa 17. lokakuuta, toisella puolella Vantaata siivosi kotiaan 29-vuotias Emmi. Koti on hänelle erityisen rakas, sillä hän tietää, ettei se ole itsestäänselvyys. Emmi jäi vaille asuntoa erottuaan puolisostaan. Suhteessa oli henkistä väkivaltaa usean vuoden ajan.
– Hän määritteli, kuinka paljon ja miten piti pitää yllä kotia ja miehen hyvinvointia. Jopa sen, miten paljon sain nukkua yössä. Olin aivan loppu. Uskoin lojaaliuteen, siihen, ettei petetä eikä jätetä, vaan pysytään puolison rinnalla. Tätä periaatetta hän käytti minua vastaan. Menetin uskon lopulta aivan kaikkeen, Emmi kertoo.
Eron jälkeen ilman kotia ja vakituista osoitetta kaikki muuttui Emmin elämässä monimutkaiseksi ja asioiden hoitaminen lopulta mahdottomaksi.
– En tiennyt, että niin voi käydä. Kun en ollut missään yhteiskunnan virallisissa toiminnoissa mukana, en saanut työtä. En tiennyt, miten pääsen tilanteesta eteenpäin. Aina esteenä oli jokin toinen asia: esimerkiksi jos haet asuntoa, tarvitset yhteystiedot ja puhelimen. Edes tilin avaaminen ei ollut mahdollista silloin, Emmi muistelee.
Emmi kertoo eläneensä lainsuojatonta elämää eronsa jälkeen ja asunnottomuuden olleen hänen oma valintansa. Se oli kokemuksena rankka ja raaka.
– Oli se aika heviä aikaa, mutta ennen kodittomuutta ollut ihmissuhde oli niin kova, että kodittomuus tuntui siihen verrattuna jopa helpolta. Ja siksi sen valitsi, Emmi kertoo.
Jatkuva paikan vaihtaminen tuntui turvalliselta
Emmi vaihtoi nukkumapaikka liki joka yö, koska ei luottanut kehenkään eikä mihinkään. Ei ollut itsestäänselvyys, että hän naisena löysi paikan, jossa sai nukkua rauhassa.
– Aina oli jotakin vaatimuksia. Olin silloin todella hyvännäköinen, ulkonäöltäni sellainen ”näyttelytyttö” – siitä koitui tosi paljon harmia.
Emmi on itsekin jälkeenpäin miettinyt, miten pärjäsi talvella kadulla.
– Ehkä se auttoi, että olin jatkuvasti liikkeellä ja se, että sain toisinaan yöpaikkoja – toki tietysti miehiltä ja palveluksia vastaan. Kyllä niistä yleensä aikamoiset sotkut ja draamat tuli.
Emmi muistelee, miten eräs mies lupasi yöpaikan ilman, että hänen tarvitsee tehdä yhtään mitään.
– Heräsin kuitenkin siihen, että näin hänen paljaan elimensä suoraan kasvojeni edessä. Kostin hänelle ryöstämällä hänet.
Olin silloin todella hyvännäköinen, ulkonäöltäni sellainen ”näyttelytyttö” – siitä koitui tosi paljon harmia.
Asia vietiin käräjillä, jossa tilanne Emmin mukaan kääntyi nurinkuriseksi ja yöpaikan tarjoaja väitti, että häntä on huijattu.
– Ajattelin, että en jaksa. Sain tuomion. En enää jaksanut välittää siitä, mitä puhuttiin. Koin, että itseni puolustaminen oli yhtä farssia.
Joskus aivan tuntemattomat ihmiset opettivat Emmiä selviytymään, kun hän eli kadulla ja haki nukkumapaikkoja.
– Etsin hotelleista pesulapaikat ja nukuin niissä. Tai murtauduin johonkin hotellihuoneeseen toivoen, ettei siellä ole ketään. Jossain vaiheessa nukuin jonkun tutun autossa.
Emmi käytti amfetamiinia, ettei tarvitsisi nukkua. Lopulta hän oli jo niin väsynyt, että jos hän johonkin nukahti, oli ihan sama, missä hän nukkui.
– Ei kaman vetäminenkään antanut niin paljon polttoainetta, etteikö välillä olisi tipahtanut.
Pikkuhiljaa Emmi tottui kodittomuuteen, ja jopa siihen, ettei välillä ollut rahaa eikä ruokaa. Ainoa omaisuus oli reppu ja siellä ollut vaihteleva määrä tavaraa.
– Koin turvalliseksi sen, että pystyin liikkumaan ja vaihtamaan paikkaa. En hakenut mitään tukia, vaan tein rahaa rikoksella. Olihan se ihan uskomatonta. Ja sekin on uskomatonta, että vain purin hammasta yhteen ja kykenin ajattelemaan, että kyllä minä pärjään ja selviydyn – vaikka samaan aikaan tuhosin itseäni.
Se, että oli tarjolla jokin palvelu, joka auttaisi löytämään asunnon tarkoitti Emmin kohdalla yhteen paikkaan kiinnittymistä – ja samalla turvattomuutta.
– Joku olisi voinut löytää minut ja tehdä pahaa. Olin juuri saattanut tehdä omaisuusrikoksen jotakuta kohtaan ja koska omatunto oli vielä tallella, alkoi asia elää omaa elämäänsä päässäni ja synnytti pelon kostosta. Kaikkein vaikeinta asunnottomuudessa olikin se, ettei ollut koskaan omaa rauhaa, ei sisäisesti eikä edes niin, että olisi voinut nukkua jossain turvallisesti.
Emmi on kiitollinen ihmisille “hyville enkeleille”, joiden lahjoittamien kodin tavaroiden avulla hän pääsi tyhjässä kodissa asumisen alkuun.
Häpeä sai ajamaan läheiset kauas
Kodittomuus opetti Emmille myös sen, ettei kukaan enää ansainnut hänen luottamustaan saman tien.
– Sanotaan, että kaveria ei jätetä, mutta harvasta on siihen. Siksi yksin asioista huolehtiminen toi minulle turvallisuuden tunnetta.
Vaikka Emmillä oli välillä helvetillinen nälkä, hän ei pystynyt varastamaan ruokaa kaupasta.
– En tiennyt, mitä tehdä. Kävin useammassakin kaupassa kysymässä muutaman tunnin työtä, että saisin rahaa ruokaan. En saanut töitä. Lopulta nälkä unohtui ja keho jotenkin tottui siihen, ettei ole ruokaa. Kun sitten sain syötävää, en meinannut ensin kyetä nielemään, Emmi muistelee.
Läheisiinsä Emmi ei asunnottomien vuosiensa aikana pitänyt mitään yhteyttä.
– He tiesivät vain, että menee lujaa. En päästänyt heitä lähelleni. Häpeä painoi. Olin elänyt siihen saakka ihan kunnollista elämää, käynyt kouluja. En halunnut, että minut nähdään siinä tilanteessa. Se hävetti ihan hirveästi.
Häpeästä Emmi meni yli kaman avulla.
– Sillä pystyi unohtamaan, että sotki oman päänsä. Sitten Emmi joutui vankilaan rahavarkauksien ja petosten vuoksi.
– Olin yhteiskunnasta poissa useamman vuoden. Sekin oli tavallaan ihan ok.
Oli Emmin oma valinta, että hän irrottautui tuomiota istuessaan huumausaineista. Vapauduttuaan hän aloitti kodin ja elämänkin rakentamisen tyhjästä.
– Askeleet pois kodittomuudesta vaativat sitä, että löysin itseni, unelmat ja tavoitteet uudelleen. Ja niitä hyviä enkeleitä, joita vastaani tuli matkan varrella.
Emmi haluaa vielä vuosien jälkeen lähettää kiitokset eräälle Facebook-ryhmän naiselle, joka lahjoitti hänelle keittiövälineitä ja sohvan.
– Lähetin hänelle kuvan tyhjästä asunnostani ja kerroin taustani.
Kuinka löytää ihmiset, joilta saa apua?
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tekemän selvityksen mukaan viime vuonna Suomessa oli 3686 asunnotonta, joista Espoossa oli 373, Helsingissä 896 ja Vantaalla 291 ihmistä. Emmi miettii niitä kodittomia, jotka ovat jääneet syrjään ja joiden puolesta yksittäiset sosiaalityönteijät yrittävät huudella, että tämä ihminen tarvitsisi tämän avun. Hän pohtii myös heitä, jotka oikeasti tarvitsisivat apua, mutta ovatkin piilossa. Miten ihminen löytää ne verkostot, joista saa apua?
– Moni tulee kaupunkiin ja yrittää oikeasti tehdä asioita. Sitten he eivät pärjääkään.
Asunnottomien yötä vietettiin Vantaalla 17.10.2023.
Asunnottomien yötä vietettiin Vantaalla 17.10.2023.
Tikkurilan kirkolla oli tarjolla ilmaista hiustenleikkuuta. Kuvassa Kirsti Kosonen leikkaa Jyrki Hoffrénin hiuksia.
Tapahtumassa tarjoiltiin hernekeittoa, makkaraa ja muurinpohjalettuja.
Miten kaupunki siis kohtelee esimerkiksi asunnottomia vantaalaisia? Tätä kysyttiin myös Asunnottomien yössä, jota olivat järjestämässä Vantaan asunnottomien hyvinvoinnin tuki eli Vahti ry ja monia muita vantaalaisia toimijoita. Emmin kokemus on, että ihmiset suhtautuvat asunnottomaan asiallisesti, eivätkä katso koditonta kuin tämä olisi pilannut elämänsä.
– Tai ainakin he ovat osanneet peittää sellaiset ajatukset hyvin, jos sellaisia on ollut.
Vaikka Emmin tilanne oli 10 vuotta sitten todella rankka, hän on nyt sinut sen aikaisten tapahtumien kanssa. Kokemuksiensa myötä hän arvelee tietynlaisen kovuuden ja ehdottomuuden karisseen pois.
– Jos nyt mokaan, pystyn heti myöntämään sen ja pyytämään anteeksi. Tahdon auttaa itseäni heikommassa asemassa olevia. Minulla on nyt hyviä ihmisiä ympärilläni ja henkisesti turvallinen olo. Opiskelen, minulla on pieniä töitä, ihana koti ja paljon ystäviä, Emmi kertoo ja huokaa lopuksi
– Olen mä aika kiitollinen tyyppi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kohoavat asumiskustannukset koettelevat monen taloutta – vuokravelkatilanteita selvitellään sekä diakoniatyössä että sosiaalityössä
AjankohtaistaKun vuokrarästejä kasaantuu, tärkeintä olisi, ettei lamaannu, sanoo Vuosaaren johtava diakoniatyöntekijä Tuula Mäkinen.
