
Rukous voi tuntua lämpimältä halaukselta, mutta sillä voi myös loukata – lukijat kertovat kokemuksiaan
Kun sairastuu vakavasti, menettää läheisen tai kantaa huolta perheestään, omat voimat ja sanat eivät aina tunnu riittävän. Sellaisessa tilanteessa voi rauhoittaa ja lohduttaa se, että tietää muiden rukoilevan puolestaan.
”Perhe, työ, terveys, talous, maailman tilanne, luonto”, luettelee 37-vuotias nainen rukouksiensa aiheita. Samoja aiheita mainitsivat monet muutkin niistä 112 lukijasta, jotka kertoivat Kirkko ja kaupungin kyselyssä, minkälaisten asioiden puolesta he rukoilevat.
54-vuotiaan naisen rukousaiheiden listalla on isojen, sodan ja sairauksien kaltaisten asioiden lisäksi myös arkisia murheita kuten aikataulut ja hukassa olevat tavarat. Nainen on sitä mieltä, että Jumala on kiinnostunut myös pikkuasioista, koska hän haluaa henkilökohtaisen suhteen jokaiseen ihmiseen.
Toisten ihmisten ja maailman puolesta rukoilemista kutsutaan kirkollisessa kielessä esirukoukseksi. Jumalanpalveluksessa on aina esirukousosuus, jossa rukoillaan yhdessä esimerkiksi kirkon ja päättäjien puolesta, pyydetään rauhaa maailmaan, muistetaan sairaita, kuolevia, surevia, yksinäisiä, nälkäisiä.
– Siihen tuodaan koko ympäröivän maailman hätä, tiivistää pappi Kati Pirttimaa.
Esirukous ei kuitenkaan rajoitu vain kirkon seinien sisälle. Pirttimaa arvelee, että aika moni on esirukoilija ihan luonnostaan.
– Rukoileminen on yksi tapa osoittaa välittämistä. Kautta vuosisatojen varsinkin äidit ja isoäidit ovat rukoilleet lastensa ja lastenlastensa puolesta. Ja jos läheisellämme on esimerkiksi jokin sairaus tai kriisi, niin usein meistä tulee esirukoilijoita, vaikka emme sitä sanaa käyttäisikään.
Usko ja sen harjoittaminen ovat monille suomalaisille niin henkilökohtaisia asioita, ettei niistä juuri puhuta. Siksi monet ovat myös arkoja pyytämään toisia rukoilemaan puolestaan tai kertomaan toiselle rukoilevansa tämän puolesta.
Kati Pirttimaa muistelee tilannetta, jossa joku kirjoitti hänen Facebook-seinälleen rukoilevansa hänen puolestaan.
– Ensireaktioni oli, että ei tarvitse, älkää nyt minun takiani. Sitten huomasin, että minusta tuntui tosi hyvältä, että joku rukoilee ja muistaa minua ja elämäntilannettani. Se on hieno mukana elämisen tapa.

Kati Pirttimaa ajattelee, että rukous on yksi tapa osoittaa välittämistä.
Kun Kirkko ja kaupungin lukijoilta kysyttiin, kuka heidän puolestaan on rukoillut, useimmiten mainittiin ystävät. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat vanhemmat – useammin äiti kuin isä – sekä seurakunta ja pappi. Myös isovanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset ja puoliso mainittiin usein.
”Isovanhempani molempien vanhempieni puolelta ovat rukoilleet lastenlastensa, minunkin, puolestani. Samoin omat vanhempani. Vaikka nämä edeltävät polvet ovat jo poislähteneet, tunnen heidän esirukoustensa voiman ja uskon niiden edelleen vaikuttavan. Olen noista rukouksista todella kiitollinen”, kertoo 65-vuotias nainen, joka mainitsee itse rukoilevansa muun muassa omien lastenlastensa puolesta.
Joidenkuiden puolesta oli rukoiltu netin välityksellä tai rukouspiirissä. Muutama vastaaja kertoo tuntemattoman kohtaamisesta, joka muuttui rukoukseksi. ”Olin juuri menossa kävellen syöpähoitoon, kun tapasin minulle tuntemattoman ihmisen hänen ollessaan lenkillä. Se oli lyhyt kohtaaminen, jonka aikana hän sai väläyksen rukoilla puolestani. Apu tuli heti samana päivänä”, kirjoittaa 68-vuotias nainen.
Aina vastaus ei ole sellainen kuin toivoisi
Rukous on Kati Pirttimaan mielestä ihmisille annettu lahja ja mahdollisuus. Hän siteeraa Jeesusta: ”Pyytäkää, niin teille annetaan.” Ja Paavalia: ”Rukoilkaa lakkaamatta.”
– Jumala kyllä tietää meidän kysymyksemme, tarpeemme ja toiveemme paremmin kuin me itse. Ja hän tietää myös murheemme jo ennen kuin me ryhdymme niiden puolesta huokaisemaan. Mutta meitä helpottaa, kun voimme jättää asiamme rakastavan Jumalan käsiin, Pirttimaa sanoo.
– Silloin meidän ei tarvitse itse yrittää kantaa koko taakkaa. Ja kun tiedämme, että joku toinenkin rukoilee puolestamme, siitä tulee tunne, että meitä kannatellaan.
Mutta vastaako Jumala? Pirttimaan mielestä ihmisellä on oikeus luottaa siihen, että Jumala vastaa pyyntöihin. Mutta toisaalta ei voi ajatella niin, että ihminen pystyisi rukouksella tai millään muullakaan tavalla ohjailemaan Jumalan toimintaa.
Ehkä kaikkein raskainta on se, että kaikki sairaudet eivät parane.
Pirttimaa tunnustaa, että tätä pohtiessaan hän turvautuu usein lainasanoihin, ruotsalaispappi Carl-Erik Sahlbergiin. Sahlbergin mukaan Jumala vastaa aina ja hänellä on kolme erilaista vastausta: kyllä, ei, odota.
– ”Ei” ja ”odota” ovat ihmiselle vaikeita. Usein minulla saattaa olla ajatus, että näin tämä juttu ratkeaisi ja näin minä tämän haluaisin. Jumalan ajatus voikin olla toinen. Mutta silloinkin rukous auttaa. Se auttaa jaksamaan ja pääsemään läpi vaikeista asioista.
– Totta kai tekee kipeää, kun rukoukseen ei tule sellaista vastausta kuin toivoisi. Ehkä kaikkein raskainta on se, että kaikki sairaudet eivät parane. Mutta vaikka ihmettä ei tapahtuisi, niin se, että muut rukoilevat puolestani, tuo toivoa ja voimia ja jollain tavalla konkretisoi sitä, että Jumala kannattelee.

Rukous auttaa jaksamaan
Kyselyssä monet kertoivat rukouksen rauhoittaneen ja lohduttaneen. Näin kirjoittaa 65-vuotias nainen: ”Olen pyytänyt esirukousta usein. Rukous antaa rauhan ja tuo toivon, että meitä kannetaan, kuullaan, johdatetaan ja varjellaan. Rukous auttaa jaksamaan vaikeiden asioiden kanssa. Olen kokenut ihmeellistä siunausta, asiat ovat muuttuneet. Vaikka mitään ei olisi näyttänyt tapahtuneenkaan, tunne siitä, että kaikki on isommissa käsissä, antaa rauhaa ja luottamusta ja lohtua.”
60-vuotias nainen muistelee tilannetta, jolloin hänen lapsensa joutui tapaturman takia sairaalahoitoon ja tämän puolesta rukoiltiin: ”Se lämmitti, ja tuntui, että rukouksen voima osaltaan tuki ja piti minua pystyssä.” ”Kyllä se tuo lohtua, että vaikeuksien keskellä toivotaan hyvää”, kirjoittaa 58-vuotias nainen, jonka puolesta on rukoiltu hänen lapsensa sairastaessa ja muissa vaikeissa elämäntilanteissa.
”Sisareni rukoilee minun ja lasteni puolesta säännöllisesti, ja se tuo hyvää mieltä ja kiitollisuutta sekä turvan tunnetta”, kertoo 70-vuotias nainen. ”Rukouksen suurin merkitys minulle on siitä saamani rohkaisu ja kuulluksi tuleminen, rinnalla kulkeminen”, kertoo 33-vuotias nainen.
37-vuotias nainen muistaa, kuinka ystävä rukoili hänen puolestaan silloin, kun hänellä oli hankalaa: ”Rukouksella oli suuri vaikutus. Se tuntui lämpimältä halaukselta ja voimalta viikkokausia.”
”Rukous auttaa jaksamaan vaikeinakin aikoina ja jopa ymmärtämään vaikeita asioita ja tilanteita, koska se on ainoita hetkiä, jolloin pysähdymme keskittymään olennaiseen. Siihen mitä ympärillämme on, siihen mistä olemme kiitollisia ja siihen mitä tunteita tunnemme sisimmässämme”, kertoo puolestaan 22-vuotias nainen.
84-vuotias nainen muistelee viiden vuoden takaista aikaa, jolloin hän sairastui syöpään ja ystävät rukoilivat hänen puolestaan: ”Tunsin olevani kannateltu. Parantaminen on lääkärien asia, en edes halua, että Jumalaa vaaditaan parantamaan. Kyllä siihen lääkärintaitoa tarvitaan. Mutta potilaalle annettu tuki, vaikka rukoillen, tuo tunteen, että on suuremmissa käsissä. Rukoileminen kertoo välittämisestä, ja sitä meistä jokainen tarvitsee ja kaipaa.”
Jotkut saivat apua sairauksiin
Jotkut vastaajat kokivat saaneensa rukouksesta myös konkreettista apua. Useampikin heistä kertoi kyselyssä parantuneensa vakavasta sairaudesta tai selvinneensä isosta leikkauksesta.
Jotkut ovat saaneet apua mielenterveyden ongelmiin. 49-vuotias nainen esimerkiksi kertoo hakeneensa rukouspalvelusta apua pitkään jatkuneeseen ahdistukseensa: ”Rukouksen ajan oloni oli täysin tyyni. Tulin uskoon pian sen jälkeen, eikä enää ahdista.” ”Olen vapautunut skitsofrenian oireista”, kertoo puolestaan 39-vuotias nainen.
59-vuotias nainen haki apua vaivaansa helluntaiseurakunnan tapahtumasta, ja meni siellä siunattavaksi. ”Saarnaaja nosti käden pääni päälle ja alkoi ääneen rukoilla. Ajattelin, että eipä tunnu missään. No, eipä siinä sen enempää tapahtunut. Menimme puolisoni kanssa kotiin ja jatkoimme normaalisti arkeamme, kunnes joidenkin päivien kuluttua huomasin ulkoisesti havaittavan sairauteni väistyneen.”
Päinvastaisiakin kokemuksia on. ”Enoni oli vakavasti sairas. Karismaattiseen liikkeeseen kuulunut ystäväni tarjoutui rukoilemaan uskovaisten ystäviensä kanssa enoni puolesta. Minulle se oli ok. Enoni kuoli silti sairauden murtamana”, kirjoittaa 52-vuotias nainen.
62-vuotias nainen kertoo aikoinaan pyytäneensä esirukousta pitkäaikaisen ja hankalan polvikivun vuoksi. Polvi paranikin, mistä hän on edelleen sekä hämmästynyt että kiitollinen. Sen jälkeen on tuntunut hämmentävältä, kun hänen terveysongelmiensa puolesta on rukoiltu, mutta hän ei olekaan parantunut.
Sairauksien lisäksi lukijoiden rukousaiheissa toistuivat muut elämän kipukohdat: suru läheisen kuoltua, lapsettomuus, taloushuolet, parisuhteen kriisit ja ero, kumppanin kaipuu, huoltajuuskiistat, päihdeongelmat sekä asumiseen, työhön ja opiskeluun liittyvät epävarmuudet.
”Tänä syksynä yt-neuvottelujen vaikeina aikoina tulevaisuus pelotti ja ahdisti. Pyysin monesti esirukousta ja rukoilin paljon itsekin. Sain uuden työpaikan, ja pidän sitä rukousvastauksena”, kirjoittaa 53-vuotias nainen.
35-vuotias nainen kertoo avautuneensa työkaverilleen ihmissuhdeongelmistaan. ”Työkaveri totesi pontevasti rukoilevansa, että saisin itselleni kunnollisen kristityn miehen. Olin otettu kauniista eleestä, mutta ajattelin skeptisesti, että sopii yrittää. Muutaman viikon kuluttua tapasin sattumalta miehen, joka oli sekä kunnollinen että kristitty – ja joka nyt on aviomieheni ja lasteni isä. Taisi olla voimallinen rukous!”
”Olen saanut kokea rukouksen voiman ihmeen elämässäni monta kertaa. Sairaudet paranevat, vaikeat tilanteet helpottavat, työasiat etenevät odottamattoman myönteisellä tavalla, elämään ilmestyy juuri oikeaan aikaan ihmisiä, jotka auttavat, tukevat ja ilahduttavat. Saan elää ilossa ja luottavaisena: rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan”, kirjoittaa 43-vuotias nainen.

Eva Ratiselle Jumala on rakastava isä, jota voi lähestyä luottavaisesti.
Yli sata rukouspyyntöä viikossa
Helsinkiläiselle Tuomasyhteisölle, jonka pappina Kati Pirttimaa toimii, tulee vuosittain noin 15 000 esirukouspyyntöä. Osa kirjoitetaan lapuille Tuomasmessun rukousalttareilla, osa tulee tekstiviesteillä ja suurin osa netin kautta. Kaikkien pyyntöjen puolesta rukoillaan. Rukoileminen on vapaaehtoistyötä, jota tehdään niin ryhmissä, pareittain kuin yksinkin. Myös messussa rukoillaan joidenkin pyyntöjen puolesta. Halutessaan voi myös pyytää henkilökohtaista esirukousta tai siunausta ja öljyllä voitelua.
Eva Ratinen on yksi vapaaehtoisista esirukoilijoista. Hän kokoaa vuorotellen toisen vapaaehtoisen kanssa Tuomasyhteisön nettialttarille viikon aikana tulleet rukouspyynnöt ja lähettää ne eteenpäin rukouspiirille ja yksittäisille rukoilijoille. Samalla hän tulee itse lukeneeksi kaikki pyynnöt, joita tulee joka viikko yli sata, joskus kaksikin sataa.
– Aiheita on ihan laidasta laitaan, mutta sairaudet ja lapsiin liittyvät huolet ovat yleisimpiä. Joskus tulee myös viestejä, joissa joku purkaa vihaansa jotakuta toista kohtaan ja toivoo hänelle kaikkea mahdollista pahaa. Silloin rukoilen pyynnön esittäjän puolesta, että Jumala osoittaisi hänelle rakkautta ja laupeutta, jotta vihan tunne väistyisi, Ratinen kertoo.
En voi luvata, että saat asunnon, talousongelmasi poistuvat tai paranet.
Hän toimii rukousavustajana myös Tuomasmessussa. Silloin hän käy puheilleen tulevan ihmisen kanssa lyhyen keskustelun ja lopuksi rukoilee tämän kanssa yhdessä.
– Koen ne hyvin lämpiminä tilanteina. Yritän olla hyvin tarkkaan kuulolla ja osoittaa, että olen siinä hetkessä hänen rinnallaan. Haluan tuoda esille sen, että Jumala kuulee. Mutta en voi luvata hänelle, että saat asunnon, talousongelmasi poistuvat tai paranet.
Välillä rukouspyynnöissä esille tulevat asiat ovat niin isoja tai raskaita, että Ratinen tuntee riittämättömyyttä.
– Silloin ajattelen, että meillä on suuri Jumala, joka on kaikkivoiva. Hän näkee sen tilanteen ja myös minun riittämättömyyteni.
Asian ei tarvitse olla suuri, jotta sen puolesta voi pyytää esirukousta tai rukoilla itse.
Rukous ei ole Eva Ratiselle vain vapaaehtoistyötä tuntemattomien hyväksi, vaan hän rukoilee joka ilta myös omien rakkaidensa puolesta. Hän on myös pyytänyt itselleen esirukousta silloin, kun on kokenut sellaista tarvitsevansa.
– Muutama vuosi sitten olin lähdössä pitkälle matkalle ja minulla oli hirveän levoton olo. Menin Tuomasmessussa rukousavustajan puheille. Hän pyysi minulle matkakumppania ja suojelusta ja varjelusta. Lentokoneessa istuin nuoren naisen viereen, ja meistä tuli toisillemme aivan ihanaa matkaseuraa. Kerroinkin hänelle, että hän on rukousvastaus ja enkeli matkallani.
– Asian ei tarvitse olla suuri, jotta sen puolesta voi pyytää esirukousta tai rukoilla itse. Minä esimerkiksi pyydän Jumalalta joka kerta, kun lähden ajamaan mökkireissulle, että ole nyt minun kanssani ja suojele ja varjele.
Ratinen kertoo kasvaneensa rukouksen piirissä. Hänen äitinsä oli ahkera rukoilija, joka rukoili omien asioidensa ja myös muiden ihmisten puolesta.
– Vaikka joskus olen kokenut rukoustilanteessa pelkoa ja ahdistustakin, haluan ajatella, että Jumala on rakastava isä, jota voi lähestyä luottavaisesti ja pelkäämättä.

Rukous voi olla myös väkivallan väline
Huonoja kokemuksia esirukouksesta oli vain muutamilla Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastanneilla.
Yksi heistä on 53-vuotias mies, joka muistuttaa, että rukousta voi käyttää myös väkivallan välineenä ja sillä voi loukata. Hän työskenteli kymmenisen vuotta sitten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa. Tuolloin hän sai kuulla, että hänen puolestaan oli pyytämättä rukoiltu erään karismaattisen liikkeen esirukoushetkessä, jotta hän ”pääsisi eroon sateenkaarimaailman synnistä”.
”Vuosia sitten puolituttu sanoi rukoilevansa puolestani. Mielestäni tilanteessani ei ollut mitään sellaista, että puolestani tarvitsisi rukoilla, enkä sitä pyytänyt. En kokenut häntä riittävän läheiseksi, joten koin esirukouksen loukkaavana ja kielsin sen. Samalla päättyi kyseinen tuttavuus”, kirjoittaa puolestaan 53-vuotias nainen.
44-vuotias nainen kertoo, kuinka epämukavalta on tuntunut, kun joku on maininnut rukoilleensa hänelle puolisoa – tietämättä edes, toivoisiko hän sellaista. ”Siinä on tuntunut ylittyvän jokin raja.”
Pienet karismaattiset yhteisöt ongelmallisia
Hengellinen väkivalta, jota rukouksen nimissä tehdään ja johon joskus liittyy myös taloudellista hyväksikäyttöä, on tuttua Thorleif Johanssonille. Hän tekee vapaaehtoistyötä Uskontojen uhrien tuki ry:ssä siksi, että haluaa tukea niitä, joita on tölvitty uskolla, ja siksi, ettei uusia uhreja enää tulisi.
Johansson on seurannut erityisesti karismaattista kristillisyyttä. Ongelmallisimpia ovat hänen villeiksi ja vapaiksi kutsumansa pienet karismaattiset yhteisöt ja seurakunnat, jotka eivät toimi minkään kirkkokunnan yhteydessä.
Niitä tulee yhä uusia, ja Johansson sanoo, ettei kukaan tiedä niiden tarkkaa lukumäärää. On arvioitu, että pääkaupunkiseudulla toimisi kolmisenkymmentä tällaista yhteisöä. Osa niistä on tuontitavaraa ulkomailta – viime aikoina erityisesti verkossa on levinnyt esimerkiksi eteläkorealaista ja kiinalaista alkuperää olevia seurakuntia.
Hiljattain uutisiin nousi kenialaissaarnaaja David Owuor ja hänen seuraajiensa Parannuksenteon ja Pyhyyden Palvelustyö Suomi -niminen yhteisö. Ihmeparantumisia ja eheytymisiä luvanneen Owuorin lokakuulle aiottu Suomen-vierailu jäi toteutumatta, kun suunniteltujen parantamistilaisuuksien tilavaraukset peruttiin.
Jonkinlaisen käsityksen näiden yhteisöjen opetuksesta ja toiminnasta saa niiden YouTube-tilejä ja televisiokanava TV7:aa katsomalla. Johansson näyttää katkelman parannuskokouksesta, jossa erilaisia sairauksia migreenistä syöpään käsketään kovaan ääneen Jeesuksen nimessä poistumaan.
Aika usein myös sanotaan, että kun nyt annat rahaa, niin Jumala taatusti antaa sinulle takaisin.
Johansson kutsuu sen tapaista toimintaa huutamiseksi ja huitomiseksi. Monesti tilaisuuksista, joissa rukoillaan parantumista, tulee hänen mukaansa yleisölle suunnattuja sirkuksia. Hän kertoo pyörätuolissa istuneesta, halvaantuneesta naisesta, joka julistajan näyn mukaan nousisi jaloilleen. Niin ei tapahtunut.
Jälkeenpäin nainen kertoi Johanssonille, että hän on sinut oman vammansa kanssa, on ollut jo kauan. Mutta nyt häneltä menee pari vuotta tuosta tilaisuudesta toipumiseen ja siihen, että hän joutuu selittämään uteliaille sitä, että ei parantunutkaan.
– Aika usein myös sanotaan, että kun nyt annat rahaa ja tuet evankeliointia ja Jumalan valtakunnan työtä, niin Jumala taatusti antaa sinulle takaisin – jollei tässä elämässä, niin tulevassa, Johansson kertoo.
– Saattaa käydä myös niin, että kun näitä taloudellisia juttuja rupeaa kyselemään, niin yhtäkkiä tuleekin profetia, jossa kyselijälle luvataan vakavaa sairastumista tai jopa kuolemaa.

Thorleif Johansson pysähtyy usein Elielinaukiolla seuraamaan, kuinka erilaisten karismaattisten yhteisöjen saarnaajat pyrkivät ihmisten puheille.
Terve järki ja kriittisyys tarpeen
Viime aikoina Thorleif Johansson on huomannut, että karismaattisten julistajien työkalupakissa on yleistynyt uusi keino: syyllistäminen. Sanotaan, että Jeesus haluaa ehdottomasti parantaa tänä iltana juuri sinut. Sitten kysytään, miksi et suostu ottamaan terveyttä vastaan.
– Mieti, jos siellä on vaikka joku, jolla on haimasyöpä, ja sitten syyllistetään häntä siitä, ettei hän parantunutkaan.
– Olen nähnyt myös, kuinka eräs ulkomailta tullut saarnaaja sanoi diabetesta sairastavalle pojalle, että Jumala on nyt parantanut sinut, etkä sinä enää tarvitse insuliinia. Sitähän ei yksikään julistaja saisi sanoa, sillä se on lääkärien asia.
Me emme hallitse elämää, ja siksi sillä ei pidä elämöidä eikä lupailla turhia.
Johansson miettii, että hän kuulostaa ehkä kyyniseltä. Hänellä on viidenkymmenen vuoden kokemus kristillisen median parissa, ja sinä aikana hän on ehtinyt nähdä monia surullisia tarinoita.
– Olen myös ollut useamman kerran saattohoidossa olevan ihmisen vuoteen vierellä, enkä ole koskaan nähnyt siellä näitä ihmeparantumista luvanneita. Ehkä heillä on jo kiire kertoa uusille uhreilleen, että kaikki sairaudet paranevat.
– Me emme hallitse elämää, ja siksi sillä ei pidä elämöidä eikä lupailla turhia.
Vaikka Johansson peräänkuuluttaa kriittisyyttä ja tervettä järkeä, ei hän kiellä sitä, että monenlaista hyvää ja jopa ihmeellisiä parantumisia voisi tapahtua. Ehkä hän itsekin on kokenut sellaisen. Hän kertoo viettäneensä varhaislapsuudessaan paljon aikaa sairaalassa. Lääkärit ennustivat, että hänen sydämensä kestää korkeintaan kymmenvuotiaaksi.
– Sitten minun puolestani rukoiltiin. Ei siinä mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta sen jälkeen olin koko kouluaikanani koulusta poissa vain kuusi päivää. Selittäköön sen, ken taitaa. Joku sanoisi, että tietty prosentti sairauksista paranee luonnostaan, joku toinen taas, että Jumalallakin on siihen ollut vaikutusta. Itse en lähde selittämään sitä.

“Pojan puolesta ja joskus myös itseni, että kaikki menisi hyvin”
Moni Kirkko ja kaupungin lukijakyselyyn vastanneista kertoo rukoilevansa läheistensä puolesta joka ilta.
”Perheeni ja eläinten puolesta rukoilen joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Toivon, että Jumala kuulee rukoukset ja pitää perheenjäseneni luonani vielä pitkään ja että kodittomat eläimet löytäisivät Jumalan ansioista ruokaa tai uuden kodin.” Nainen, 16
”Iltaisin rukoilen läheisteni ja perheeni puolesta. Sunnuntaisin rukoilen jokaisen täällä maan päällä kulkevan puolesta, jotta heillä olisi asiat hyvin eikä heillä olisi huolia. Viime aikoina on rukouksissani ollut esillä erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi.” Nainen, 22
”Maailmantilanne ja ilmastonmuutos saavat minut rukoilemaan.” Mies, 45
”Joka ilta rukoilen iltarukouksen. Että sota loppuisi eikä olisi nälänhätää eikä köyhyyttä. Että Jumala antaisi töitä minulle.” Nainen, 46
”Pojan puolesta ja joskus myös itseni, että kaikki menisi hyvin.” Mies, 47
”Aloitan aina Isä meidän -rukouksella. Rukoilen läheisteni puolesta: heille voimaa ja ohjausta elämään. Toivon, että Jumala tai suojelusenkelit johdattaisivat heitä hellästi oikeaan, vaikka he välillä eksyisivätkin.” Nainen, 49
”Perheeni ja lähimmäisten puolesta. Työkavereiden ja ystävien puolesta. Kohtaamieni satunnaisten ihmisten ja Suomen asioista päättävien puolesta. Haastavien asioiden ja tilanteiden vuoksi. Sekä omasta puolestani, että osaisin olla hyvä – nykyistä parempi – isä ja aviopuoliso sekä ystävä, työkaveri ja ihminen.” Mies, 51
”Rukoilen läheisten hyvinvoinnin, terveyden ja parantumisen, Jeesuksen löytämisen, huonovointisten ohikulkijoiden, asuinalueiden, tavaroiden löytymisen, aikataulujen järjestymisen, rippikoulujen, turvallisuuden ja sodan loppumisen puolesta sekä päättäjille, esimiehille ja itselle viisautta ja Jumalan tuntemisen lisääntymistä itselle ja muille.” Nainen, 54
”Rukoilen perheeni, sukulaisten, ystävien ja itseni ja lemmikkieläintenkin puolesta. Käytännön asioiden järjestymistä, toimeentuloa ja terveysasioita. Myös omien sisäisten ja hengellisten prosessien etenemistä.” Nainen, 55
”Lähimmäisteni, itseni, kristittyjen, seurakuntien, Suomen, Israelin, rauhan, vainottujen kristittyjen puolesta.” Mies, 64
”Itsen, puolison ja muiden perheenjäsenten puolesta. Lastenlasten sekä sisarusten ja heidän perheidensä puolesta. Sellaisten ystävien ja tuttujen puolesta, joilla tiedän olevan sairautta tai muuta raskasta elämässä. Ukrainan puolesta. Luonnon ja maailmanrauhan puolesta.” Nainen, 65
”Voisin helpommin sanoa, minkä puolesta en rukoile! Rukoilen lasten ja heidän perheidensä puolesta, lastenlasteni puolesta, sisarusteni, ystävieni, työtovereideni ja työnantajani puolesta. Viime aikoina olen paljon puhunut Jumalalle huolestani liittyen Suomen turvallisuuteen ja koskemattomuuteen. Venäjän olemassaolo ja sodanuhka ahdistavat minua. Viime aikoina olen alkanut rukoilla myös sitä, ettemme mieheni kanssa sairastuisi muistisairauteen ja että saisimme elää pitkään toimintakykyisinä ja yhdessä.” Nainen, 70
”Rukoilen usein nuorteni ja heidän perheidensä puolesta. Rukoilen pyydettäessä toisten puolesta. Aina kun sukulainen kuolee, sytytämme kynttilän ja luemme hänelle rukouskirjasta kauniin rukouksen.” Nainen, 72
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

”Jos tietoisesti pysähdymme rukoukseen, se muuttaa sitä, miten olemme toistemme kanssa”, sanoo Turun piispa Mari Leppänen
HengellisyysUusi piispainkirje käsittelee rukousta. Sen taustalla ovat niin viimeaikaiset kriisit kuin monien ihmisten kaipuu kokonaisvaltaisempaan hengellisyyteen.
