”Helposti ajatellaan, että rukous alkaa puhuttelulla ja päättyy aameneen. Arkielämässä rukousten kirjo taitaa olla suuri”, Laura Vähäsarja sanoo.
Laura Vähäsarja kokoaa rosoisia rukouksia naisten elämästä – ”Joskus rukoukseni on lähellä kirousta”
Laura Vähäsarjan tekeillä olevassa Rosoisten naisten rukouskirjassa kuuluvat elämän moninaisuus ja rukoilemisen monet tavat.
Se on hiljainen vieno kuiskaus, ärräpäällä höystetty tuskainen huuto, arjen keskeltä nouseva epätoivoinen parkaisu, tunnetta täynnä oleva pitkä lista huolia. Se on hihkuntaa ihon alla tai huokaus, jota ei huomaa edes itse. Rukous on paljon muutakin kuin kädet ristissä lausuttu, ulkoa opeteltu teksti.
Laura Vähäsarja on pohtinut viime aikoina rukoilemisen eri muotoja erityisen paljon. Hän kokoaa kirjaa, jonka työnimenä on Rosoisten naisten rukouskirja. Se on suunnattu 20–50-vuotiaille. Tekeillä ei ole korkeakirkollista kiiltokuvahengellisyyttä sisältävä rukousopas eikä juhlapuhetta Jumalalle.
– Kirkossa rukoukset liittyvät usein jumalanpalveluksiin ja elämän juhlaviin tilanteisiin. Vaikka olen keikkapappi, en aina tunne niiden kieltä omakseni. Monesti ne ovat kaukana arjen karjaisuista, huokauksista ja puheesta, jota käyn pääni sisällä. Niinä hetkinä en itsekään tiedä, puhunko itselleni, lapsille vai jollekin korkeammalle, Vähäsarja sanoo.
– Työn alla olevassa kirjassani peilataan ajatuksia rukoilemisesta rosoisen arkeen. Jokainen meistä on rosoinen, mutta meidän sliipattu ulkokuoremme kätkee sen alleen. Kokemamme vastoinkäymiset eivät aina jalosta meitä eikä niistä välttämättä saa voimaa, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.
Vaikka Laura Vähäsarja on pappi, hän ei aina tunne kirkossa käytettävien rukousten kieltä omakseen. Arjen karjaisut ja huokaukset ovat kaukana niistä.
Vähäsarja kerää sekä tunnettujen että ihan tavallisten naisten ja tyttöjen rukouksia sekä tuokiokuvia siitä, missä elämäntilanteissa he ovat rukoilleet ja mitä se heille antaa. Haastatellut kertovat arkisista tilanteista ja tapahtumista, joihin on liittynyt puhetta Jumalalle tai jollekin korkeammalle.
Luvassa on esimerkiksi teiniangstirukous, vessarukous, rukous omalle vaginalle sekä rukouksia luopumisesta ja vanhenemisesta.
Hän toivoo, että kirjan kertomukset lohduttavat, yllättävät, antavat vertaistukea ja ehkä huvittavatkin lukijoita. Tavoitteena on tehdä matalan kynnyksen kirja, johon kuka tahansa sukupuolesta ja uskonnollisesta suuntautumisesta riippumatta voi tarttua.
Suomalaisista 62 prosenttia rukoilee
Rukoileminen on Laura Vähäsarjan mielestä mielenkiintoinen ilmiö, joka ylittää kaikki vakaumusten ja uskontokuntien rajat. Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan suomalaisista 62 prosenttia rukoilee.
– Se on tosi iso määrä. Rukous on yleisin yksityisen uskonnon harjoittamisen muoto. Lähden tutkijan otteella liikkeelle kurkistamaan, minkälaisia muotoja se saa ja kuuntelemaan ihmisten kokemuksia. Mielestäni ei ole hyvää tai huonoa rukousta eikä oikeaa tai väärää tapaa tai tilannetta rukoilla, hän sanoo.
Olen salarukoilija kuten moni muu.
Kun Vähäsarja esitteli kirjahankettaan tuttavilleen, hyvin moni sanoi, että rukoileminen menee samaan kategoriaan kuin seksi: se on intiimiä, jopa seksiäkin yksityisempää. Monesti pienen tuumaustauon jälkeen hänen kirjoituspyyntönsä otettiin hyvin vastaan.
– Rukoileminen on minulle tosi henkilökohtainen aihe. Olen salarukoilija kuten moni muu. Hieman naurattaa se, että olen tekemässä aiheesta kirjaa ja pyydän muita kertomaan omia kokemuksiaan. Onneksi kynnys kertoa omasta hengellisyydestä ja henkisyydestä on madaltunut.
Rukoileminen on purkautumisväylä
Laura Vähäsarja sanoo rukoilevansa erilaisissa tilanteissa. Se on hänelle samalla tavalla purkautumisväylä kuin kirjoittaminen ja myös keino käydä läpi omia ajatuksiaan. Hän on havainnut, että rukousten sisältö ja tyyli seuraavat tunnetiloja.
– Jos en löydä kiireessä vaatteitani tai avaimiani, saatan huudella ympäri kämppää. Ylipäätään kun elämä ei mene niin kuin haluan, rukoukseni on lähellä kirousta. Mutta hyvinä hetkinä mielessäni voi olla kiitosta siitä, että tällaistakin kauneutta on.
Hädän hetkellä saattavat rukoilla myös ne, joilla se ei ole muuten tapana. Kun on tiukka tilanne, ihminen yrittää saada yhteyden johonkin korkeampaan. Joku rukoilee Jumalaa, joku taas osoittaa sanansa jollekin korkeammalle tai johonkin muuhun suuntaan.
Laura Vähäsarja on pappi ja teinikaksosten vuoroviikkoäiti. Hän työskentelee viestinnän asiantuntijana Espoon seurakunnissa.
Vähäsarja on huomannut runon ja rukouksen olevan lähellä toisiaan. Kirjoittaessaan runoja hän huomasi olevansa itse mukana tekstissä ja keskustelevansa itsensä kanssa, mutta jossakin siinä reunalla oli korkeampi voima, jonka kanssa hän myös kävi keskustelua.
– Rukoileminen ei aina ole tietoinen teko. Eikä kohteella välttämättä tarvitse olla nimeä. Yksi haastateltavani kertoi rukoilleensa, vaikka on uskonnoton. Ainakin hän oli käyttänyt rukouksen sanoja toivoessaan, että asiat menevät hyvin.
Rosoisten naisten rukouskirjaan tulee 20 tuokiokuvaa rukoilemisesta. Niiden lisäksi teoksessa julkaistaan rukouksia, joita kuka tahansa voi kirjoittaa. Lisäksi maaliskuun alussa järjestettävässä tekstipajassa tehdään erilaisia kirjoitusharjoituksia ja raapustetaan rukouksia. Ne voivat olla vaikkapa rukouksia, kirjeitä, räppiä, runoja, snäppiä, whatsappia – sille jollekin korkeimmalle.
Kirjoita rukous
Tekstipaja naisille ja tytöille su 1.3. klo 11–15 Espoossa Leppävaarassa Nuortentila Siivessä, Alberganesplanadi 1. Pajan ohjaavat kirjan toimittaja Laura Vähäsarja ja perhetoiminnanohjaaja Seija Hatakka. Ilmoittautuminen viimeistään 26.2. laura.vahasarja@evl.fi, 040 733 9878.
Kirjoitushaasteeseen voi osallistua huhtikuun loppuun asti myös verkossa: espoonseurakunnat.fi/kirjoita_jumalalle. Rukousten lisäksi voi lähettää erilaisiin rukoustilanteisiin liittyviä muistoja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rukous voi tuntua lämpimältä halaukselta, mutta sillä voi myös loukata – lukijat kertovat kokemuksiaan
HengellisyysKun sairastuu vakavasti, menettää läheisen tai kantaa huolta perheestään, omat voimat ja sanat eivät aina tunnu riittävän. Sellaisessa tilanteessa voi rauhoittaa ja lohduttaa se, että tietää muiden rukoilevan puolestaan.
