Huonekalukonservaattori Lassi Koivunen puhdistaa Johanneksenkirkon saarnastuolia.
Ruotsin hoville työskennellyt konservaattori Lassi Koivunen urakoi nyt Johanneksenkirkon alttarilla – alttarin kätköistä löytyi jälkiä menneisyydestä
Kirkon alttarin puuosat puhdistetaan perusteellisesti ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun.
Johanneksenkirkon koristeellista alttaria ja saarnastuolia peittävät korkealle kohoavat rakennustelineet. Niiden takana on huonekalukonservaattori Lassi Koivusen työmaa. Koivunen puhdistaa ja kunnostaa alttarialuetta ja saarnastuolia, välineinään muun muassa reppuimuri, valikoima erilaisia harjoja ja liinoja, tarpeen vaatiessa myös tärpättiä, alkoholia ja syvänmerenkaloista tehtyä liimaa.
Työprojekti on Koivuselle poikkeuksellinen. Yleensä hän ei tarvitse telineitä, vaan työskentelee lattiatasolla ja yksittäisten huonekalujen parissa.
– Myös silloin tarvittiin telineitä kun hoidin kuninkaallista odotussalia Tukholman päärautatieasemalla, Koivunen mainitsee.
Poikkeuksellista on myös se, että korkealla telineillä imurin kanssa työskentelee parhaillaan puoliso Lena Spoof, joka on koulutukseltaan arkeologi.
– Viimeksi ollaan tehty yhdessä töitä 30 vuotta sitten. Tämä on ollut todella mukavaa, Koivunen sanoo.
Puusepänverstas Sörnäs Ånghyfleri & Snickerifabriks Bolagin kyltti alttarin takana kertoo tekijöistä.
Jokaisella esineellä on oma tarinansa
Lassi Koivunen asuu nykyään Naantalissa, mutta on tehnyt suuren osan työurastaan Ruotsissa sekä yrittäjänä että suoraan hovin palveluksessa kuninkaallisena huonekalukonservaattorina. Ruotsiin hän lähti opintojen perässä.
Teini-iässä Koivunen oli nähnyt Turun Sanomissa artikkelin Turun tuomiokirkossa työskentelevistä konservaattoreista ja kiinnostui sen ansiosta ammatista. Kun hän ei päässyt opiskelemaan alaa Suomessa, hän lähti opiskelemaan Tukholmaan vuonna 1989. Heti valmistumisen jälkeen tuli kiinnostava työtarjous.
– Kuninkaanlinnasta oli oltu yhteydessä kouluun ja kysytty viransijaista huonekalukonservointiin vuodeksi. Opettaja oli ehdottanut minua. Aluksi se vähän mietitytti, mutta ajattelin, että jos suomalaista sinne pyydetään, eihän siitä voi kieltäytyä. Palasin välillä Suomeenkin, mutta sain viran Kuninkaanlinnasta vuonna 1992 vastaavana huonekalukonservaattorina.
Kuninkaanlinnassa on esineitä, jotka on alun perin sinne hankittukin.
Työ sopi Koivuselle hyvin, olihan hän jo ehtinyt olla Turun maakuntamuseossa konservointiapulaisena ja oli perehtynyt 1700-luvun huonekaluihin. Niitä oli myös Kuninkaanlinnassa ja muissa Ruotsin kuningasperheen käytössä olevissa linnoissa.
Kuninkaallinen esineistö koostuu kuninkaan, valtion ja Bernadotte-suvun säätiön esineistä.
– Kuninkaanlinnassa on esineitä, jotka on alun perin sinne hankittukin. On mahdollista löytää jopa alkuperäisiä laskuja niiden hankinnasta. Jos on kiinnostunut esineen tarinasta kokonaisuudessaan, voiko hienompaa paikkaa ollakaan.
Koivunen on aina halunnut ymmärtää esinettä ja tietää sen tarinan.
– Jokainen niistä on uniikki ja ainutlaatuinen. Vaikka olisi 24 tuolin sarja, niin jokaisella tuolilla on erilainen tausta ja korjaushistoria. Niitä pitää käsitellä yksilöllisesti.
Kuningasperheen jäseniä Koivunen tapasi aina välillä ja joka vuosi työntekijöitten joululounaalla. Mieleen on jäänyt esimerkiksi se, kun hän pääsi perehdyttämään kruununprinsessa Victoriaa linnan huonekaluihin, kun prinsessa oli 17-vuotias.
– Se kuului hänen koulutukseensa. Kävin hänen ja intendentin kanssa huonekaluja läpi.
Työvälineinä on esimerkiksi erilaisia harjoja.
Patina saa näkyä
Vuonna 1891 valmistuneen Johanneksenkirkon alttarialue koristeveistoksineen on näyttävän näköinen. Viimeksi alue on puhdistettu 1990-luvulla, joten puuosissa on pinttynyttä likaa ja steariinitahroja.
Rakenteista Lassi Koivunen on löytänyt monenlaisia jälkiä menneisyydestä. On Sörnäisten puusepäntehtaan eli Sörnäs Ånghyfleri & Snickerifabriks Bolagin kyltti ja lisäksi alttarirakenteen sisältä löytyi vastaavan mestarin merkintä.
Myöhäisempää historiaa edustavat ”sähkösuutarin” jättämä teksti 1950-luvulta ja vanha vermutti- ja limsapullo, jotka löytyivät alttarin sisärakenteista.
Alttarialueen puuosat ovat pääosin tammea.
– Runkopuissa on myös mäntyä ja varmaan kuustakin on joukossa, mutta kaikki ulkoiset osat ja veistokset ovat tammea. Se on erittäin kovaa puuta ja sen veistäminen on vaatinut ihan omaa taitoaan.
Kun Koivusen urakka Helsingissä päättyy 13. helmikuuta, satunnainen kirkonpenkissä istuja ei välttämättä huomaa kirkossa mitään ihmeellistä. Konservaattorin tehtävä ei ole tehdä silmiinpistäviä muutoksia, vaan vaalia vanhaa ja saada esineet näyttämään hoidetuilta.
– Jos esine on vanha, on selvä, että siinä on vähän patinaa. Mutta jos on jälkeenpäin tehtyjä ruuvin jälkiä tai vaikka sähköasennuksista, niitä olen täyttänyt vahalla.
Yleensä Lassi Koivunen työskentelee lattiatasolla, mutta Johanneksenkirkon alttarialueen puhdistus on vaatinut myös telineitä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Raamatun kertomus innosti arkeologit etsimään Jerikon muureja – tutkijat löysivät maailman vanhimman kaupungin
HengellisyysArkeologi Minna Silverin mukaan on paljon todisteita sille, että ensimmäinen kaupunkikulttuuri kehittyi juuri Jerikossa. Entä valtasiko Joosua Jerikon?
