Raamatun kuvaama Jerikon piiritys ja muurien sortuminen. Kuva: Illustredad Familjebibel, Fröleen & Comp. 1906.
Raamatun kertomus innosti arkeologit etsimään Jerikon muureja – tutkijat löysivät maailman vanhimman kaupungin
Arkeologi Minna Silverin mukaan on paljon todisteita sille, että ensimmäinen kaupunkikulttuuri kehittyi juuri Jerikossa. Entä valtasiko Joosua Jerikon?
Jeriko on monille tuttu Raamatun kertomuksesta, jossa Joosuan johtamat heprealaiset heimot valtaavat ja hävittävät kaupungin matkallaan Luvattuun maahan. Kaupungin muurit murtuivat, kun heprealaiset olivat kiertäneet kaupunkia seitsemän päivän ajan ja papit puhalsivat oinaansarvista tehtyihin torviinsa.
Arkeologi Minna Silverin tietokirja Elää ja kuolla muinaisessa Jerikossa – menneisyyden kaupunki arkeologin silmin (Gaudeamus 2025) käsittelee kaupungin historiaa ja siellä tehtyjen kaivausten tuloksia.
Jerikon liittyminen Raamatun kertomuksiin sai arkeologit kiinnostumaan kaupungista jo 1800-luvun puolivälissä. Sieltä etsittiin todisteita, jotka tukisivat Raamatun tapahtumia. Kaivausten tuloksena löytyi yllättäen paljon muuta kiinnostavaa.
Englantilaisen arkeologin Kathleen Kenyonin kaivauksissa 1950-luvulla selvisi, että Jeriko on paljon vanhempi kuin oli aikaisemmin arveltu. Raunioiden ja niistä löytyneiden esineiden ajoituksessa käytettiin vastikään keksittyä radiohiiliajoitusta.
Jerikon vanhimman osan eli Tell es-Sultanin rauniokummun pyöreä kivitorni ajoitettiin 10 000 vuoden taakse, eli se oli rakennettu noin 9 000–8 000 eKr.
– Sen jälkeen on kiistelty siitä, onko Jeriko maailman vanhin kaupunki ja kenties jopa vanhin sivilisaatio. Toiset tutkijat ovat sanoneet, että se on kaupunki, ja toiset, että ei ole. Se riippuu muun muassa siitä, miten kaupunki määritellään. Itse olen vakuuttunut, että Jeriko on maailman vanhin kaupunki. Siihen löytyy runsaasti perusteita, Silver sanoo.
Jerikon kivikaudella rakennetun tornin rauniot. Kuvaaja: Minna Silver
Varhaisesta kaupunkikulttuurista löytyy runsaasti todisteita
Minna Silverin mukaan Jerikossa oli jo nuoremmalla kivikaudella vahvat muurit, joiden rakentamiseen oli tarvittu yhteiskunnan organisoitumista. Kaupungista on löytynyt sinettileimoja ja maanviljelystarvikkeita sekä viljan säilytykseen tarvittuja siiloja ja vesitankkeja. Jerikossa oli käyty pitkän matkan kauppaa: hankittu vulkaanista lasia eli obsidiaania nykyisen Turkin alueelta ja turkoosia eteläisiltä autiomaa-alueilta. Vaihdon välineinä oli käytetty simpukoiden kuoria kaukaisilta meriltä.
Jerikon lähistöllä oli siihen kytköksissä olleita yhdyskuntia, jotka ovat tyypillisiä kaupunkikulttuurille. Nuoremmalla kivikaudella Jerikossa oli myös pyhäkkö ja temppeli, joissa oli täytynyt olla pappeja tai shamaaneja. Silver mainitsee myös erikoisen kallokultin. Talojen lattioiden alta on löydetty pääkalloja, joista oli kipsin avulla tehty taideteoksia. Osa kalloista oli muotoiltu jo eläville ihmisille ilmeisesti sosiaalisen aseman korostamiseksi.
Kathleen Kenyon tutkimassa Jerikon rauniokumpua apulaiskaivausjohtaja Douglas Tushinghamin kanssa 1950-luvulla. kuva: Peter Dorrell, University College London, Stuart Laidlaw'n luvalla.
Jerikon asumukset olivat Silverin mukaan ensin pyöreäpohjaisia, mutta muuttuivat myöhemmin nelikulmaisiksi, ja niissä oli mattoja. Varhaisimman kaupungin laajuus oli 2000–3000 henkeä ja kaupungin pinta-ala 18 hehtaaria.
– Meidän mittakaavassamme paikka näyttää kylältä, mutta kaikkea pitää katsoa sen ajan perspektiivistä lähtien. Ihmisiä on ollut paljon vähemmän kuin nykyisin. Tämä oli Kathleen Kenyonin aikaan myös varhaisin paikka, josta on saatu todistusaineistoa maanviljelystä. Myöhemmin vielä varhaisempia on löydetty muualta Lähi-idästä, kuten Eufratilta.
Siihen, miksi kaupunkikulttuuri kehittyi nimenomaan Jerikossa, oli syynä kaupungin sijainti ja ilmasto. Jeriko syntyi keitaaseen, jonka lähteen vettä käytetään edelleen. Se sijaitsee Jordanin alajuoksulla paikassa, mistä joki, josta asukkaat saivat kalaa, laskee kuolleeseen mereen. Lämpötila ei talvellakaan laske alle 20 asteen.
Jerikon muurit murrettiin moneen kertaan
Jeriko on kautta historiansa ollut muurien ympäröimä, ja kaupunkiin oli hyökätty monesti. Silverin kirjan mukaan Jerikon muurit rakennettiin 16 kertaa uudelleen pelkästään vanhaispronssikauden aikana 3300–2300 eKr.
Joosuan aikaisista muureista ei tähän mennessä ole löydetty jälkiä. Se ei Minna Silverin mukaan tarkoita, ettei tarinassa olisi lainkaan perää.
– Perinteinen ajankohta kertomukselle on 1300–1200-luku ennen Kristusta. Tuon ajan muurien kerrostumat ovat tuhoutuneet eroosiossa, mutta siltä ajalta on hautoja ja rakennusten raunioita. Ei siis voida sanoa, että sillä ajalla ei olisi ollut kaupunkia.
Dosentti Minna Silver on toiminut Lähi-idän arkeologian sekä historian ja maailman kulttuuriperinnön asiantuntijana Helsingin ja Oulun yliopistossa sekä arkeologian professorina Turkin Mardin Artuklun yliopistossa. Hän on tehnyt kenttätöitä Lähi-idässä vuosikymmenien ajan. Kuva: Titziana Fabi.
Silverin mukaan osa raamatuntutkijoista on ollut innokkaita kumoamaan Raamatun kertomuksen, koska muureja ei ole löytynyt.
– Meillä arkeologeilla on erilainen näkökulma. Jos jotain ei löydetä, emme sano, että sitä ei ole ollut olemassa. Emme voi sanoa niin, koska jos pintakerros on tuhoutunut, niin silloin menneisyydestä vain ei ole säilynyt arkeologisesti mitään. Ymmärrämme hyvin ne prosessit, joita esineiden ja rakennusten säilymiseen liittyy, Silver sanoo.
Kuuluisa israelilainen arkeologian professori Israel Finkelstein esitti 1990-luvulla jatkuvuusteorian, jonka mukaan heprealaiset olivat itse alun perin kanaanilaisia eikä mitään israelilaisten hyökkäystä Kanaaninmaan valtaamiseksi koskaan tapahtunut.
– Hän on ystäväni, mutta olen tästä eri mieltä. Kanaanilaiset eivät olleet paimentolaisia, he olivat maanviljelijöitä ja kaupunkilaisia. Traditiot, jotka liittyvät heprealaisiin heimoihin, yhdistyvät amorilaisiin ja hyksoihin. Nämä kansat olivat paimentolaisia, ja exodus-kertomus on selvästi paimentolaistraditio. Heprealaisten Jumala on paimentolaisten Jumala, joka asuu majassa. Kanaanilaisten jatkuvuusteoria ei sovi heprealaisiin.
Valtaus sopii isoon kuvaan alueen historiasta
Minna Silver korostaa, että Raamatun kertomuksissa on monenlaisia kerrostumia eri ajoilta. Hän on itse tutkinut niin Jerikoa kuin Eufratin yläjuoksun vuoristoaluetta Syyriassa. Alueella asui amorilaisia heimoja, joihin kuului myös benjaminilaisten heimo. Sillä on sama nimi kuin yhdellä heprealaisten kahdestatoista heimosta, jonka hallintaan Jerikon kerrotaan Joosuan valtauksen jälkeen siirtyneen.
Raamatussa mainittujen patriarkkojen, kuten Abrahamin ja Iisakin, reitti Urista Harraniin kulkee Silverin mukaan benjaminilaisten vaellusreittiä. Benjaminilaisten parissa oli alaheimoja, joiden nimet viittaavat kuunjumalaan ja muistuttavat Jerikon nimeä.
Jerikon keskipronssikauden haudan rekonstruktio Birminghamin museossa. Minna Silver on tutkinut vastaavaa hautaa Tukholman Medelhavsmuseetissa. Hauta-ainesto tuotiin Ruotsiin 1950-luvulla. Kuva: Elliot Brown/Wikimedia Commons.
Silverin mukaan Jeriko joutui todennäköisesti varhaispronssikaudella amorilaisten ja keskipronssikaudella hyksojen valtaamaksi. Juutalainen historioitsija Josefus ja egyptiläinen historioitsija Manetho kirjoittivat juutalaisten olleen hyksojen jälkeläisiä.
Hyksot hallitsivat Pohjois-Egyptiä 1600–1500-luvuilla eKr. Heidän karkottamisestaan kertoneissa teksteissä on yhteisiä piirteitä Raamatun Exodus-tekstien kanssa.
1300-luvulle eKr. sijoittuvissa egyptiläisissä dokumenteissa kerrotaan puolestaan habirujen hyökkäyksistä, ja osa tutkijoista katsoo heidän olleen heprealaisia. Joka tapauksessa Egyptistä löydetyssä 1200-luvulle eKr. ajoitetussa pystykivessä eli steelassa mainitaan ensi kertaa Israel, ja sen asutus Kanaaninmaassa eli nykyisen Israelin ja Palestiinan alueilla.
– Jos Raamatun kertomuksessa Joosuasta on Jerikon valtaukseen liittyvä ydin, saattaa olla, että Jeriko oli silloin egyptiläisten alaisuudessa, vasallikaupunki, jossa oli amorilainen paikallishallitsija. Raamatullinen traditio Jerikon valtauksesta kuvaa hyvin kaupunkilaisten ja paimentolaisten konflikteja eli se sopii isoon kuvaan alueen historiasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tunnetko tämän miehen? – Tutkija Matti Kankaanniemi kertoo, mitä Jeesuksesta tiedetään ja mitä ei
HengellisyysRaamatuntutkijoilta ei kannata kysyä, mistä ihmeissä oli kyse tai onko ylösnousemus totta. Tutkijan mukaan joskus on vain pakko todeta, että maailmassa tapahtuu erikoisia asioita.
