null Ruuskanen: Joulu on kuin mikä tahansa lahjaksi saatu päivä, joka alkaa ja loppuu

Ruuskanen: Joulu on kuin mikä tahansa lahjaksi saatu päivä, joka alkaa ja loppuu

Jouluna voi tuntea isoja, rinnan räjäyttäviä tunteita. Toisaalta voi käydä niin, ettei joku asia ei enää tunnukaan miltään.

Kiitos, että olet tulossa taas tänä vuonna, vaikkei sitä ihan kokonaan vielä uskokaan. Niin moni asia on tänä vuonna peruttu. Monet ihanat asiat, tapaamiset ja jutut ovat jääneet toteutumatta.

Kun nyt tulet, toivoisin, että osaisin ottaa sinut oikealla tavalla vastaan. Että ottaisin sinut vastaan kuin minkä tahansa lahjaksi saadun tavallisen päivän, sellaisen joka alkaa ja loppuu.

Eniten toivon sitä, että en niin huolehtisi siitä, miten minun ympärillä olevat ihmiset joulun kokevat. Toivoisin sitä, etten yrittäisi piristää heitä ja loukkaantua sitten, kun he eivät piristykään. Etten yrittäisi nostattaa joulumieltä niin, että omat kädet puutuvat ennen kuin joulu edes kunnolla alkaa. Että osaisin olla sillä tavalla aikuinen, että antaisin jokaisen ottaa itse vastuuta siitä, miten he ottavat joulunsa vastaan

Sitäkin toivon, etten niin järkyttävästi taantuisi, jos näen vanhempia läheisiäni, vaan olisin heidänkin seurassaan aikuinen, edes jouluna. Toivoisin voivani ymmärtää, että tässä me kaikki olemme saman joulun äärellä.

Osan tunteista voin näyttää muiden ollessa läsnä ja osan saan kätkeä sydämeeni ja tarkastella myöhemmin.

Toivoisin etten kuvittelisi, että muualla onnistutaan joulussa paremmin. Että muut vain pelaavat sopuisasti lautapelejä ja laulavat äänissä joululauluja. Ja sitten toivon, että lopettaisin teeskentelyn, etten muka haluaisi tai tarvitsisi yhtään lahjaa tai mitään muutakaan. Kyllä minä tarvitsen ja toivon itselleni kaikenlaista.

Toivoisin, etten olisi yli-tunteellinen ja kireä vuoron perään ja näyttäisi sitä ympärillä olevilleni ilmein ja äänenpainoin. Olisi hyvä, jos tunteeni, ajatukseni ja käytökseni eivät olisi keskenään ihan kokonaan ristiriidassa. Toivoisin muistavani, että osan tunteista voin näyttää muiden ollessa läsnä ja osan saan kätkeä sydämeeni ja tarkastella myöhemmin.

Olisi hienoa, jos erottaisin pienet hiljaiset hienot hetket, joissa tuntuu yhteyttä ja osallisuutta, ennemmin kuin huomioisin kaiken rikkinäisen ja vaikean.

Toivon myös, että uskaltautuisin avaamaan sydäntäni edes hiukan ja kertomaan, kuinka paljon ihmiset minulle merkitsevät. Että ihan oikeasti uskaltautuisin tuntemaan isoja, rinnan räjäyttäviä tunteita ja sitten taas kestämään sen, ettei ehkä joku asia ei enää tunnukaan miltään.

Senkin voisin muistaa, että minun suunnitelmani ja toiveeni voivat kaatua kumoon pienimmästäkin tuulenvireestä. Ja että silti joulu on. Kevyenä, hiljaisena, ohikiitävänä kuin pieni höyhen yöllisellä hangella.

Ja vielä viimeiseksi sanon, että kiva, kun tulet, mutta älä viivy liian kauan – on tämä sen verran stressaavaa ja surullista aikaa varsin monelle. Eikä sellainen ollut varmaan alun perin tarkoitus ollenkaan.

Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi