Seksuaalisen hyväksikäytön uhrin William Goryn tunteet nousivat esille paavin Irlannin vierailun aikana järjestetyssä tilaisuudessa, jossa osoitettiin mieltä katolisten pappien tekemän seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.
”Tyrmistys, raivo ja suru” – kolme sanaa kuvaavat Suomen katolilaisten tunteita pappien tekemää seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen peittelyä kohtaan
Suomen katolinen piispa Teemu Sippo vaatii kannanotossaan lasten ja nuorten hyväksikäyttöön ja salailuun syyllistyneiden rankaisemista ja kirkolta päättäväistä yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Roomalaiskatolinen kirkko on joutunut ennennäkemättömän ryöpytyksen kohteeksi eri puolilla maailmaa paljastuneen lasten seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Uutisia on tullut muun muassa Yhdysvalloista, Chilestä, Irlannista ja Australiasta.
Tiistaina saksalaiset tiedotusvälineet julkaisivat Saksan piispainkonferenssin tilaaman raportin, jonka mukaan vuosien 1946–2014 välillä katoliset papit ovat käyttäneet hyväksi jopa 3 677 lasta. Yli puolet lapsista on ollut alle 13-vuotiaita, ja suurin osa poikia, kertoo Yle. Vain kolmannes 1 707 tekijästä on saanut kurinpidollisia seuraamuksia, ja useimmat heistä selvisivät teoistaan vähäisillä rangaistuksilla.
Uutiset ovat tyrmistyttäneet katolilaisia ympäri maailmaa, niin myös Suomessa. Katolisen kirkon viestintäjohtaja Marko Tervaportti kuvaa seurakuntalaistensa tuntoja kolmella sanalla. Ne ovat tyrmistys, raivo ja suru.
– Tämä on karmaisevaa ja inhottavaa ja rikkoo kaikkea sitä hyvää vastaan, mihin kirkko uskoo ja mitä se pyrkii maailmassa tekemään. Tässä on petetty kaikki lupaukset ja odotukset mitä julmimmalla tavalla. Tämä on vastoin sitä, miten me normaalit katolilaiset toimimme ja tiedämme, että suurin osa kirkon papeista toimii ja elää. Näiden ihmisten teot lyövät leimaa myös siihen valtavaan enemmistöön papeista, jotka toimivat työssään ihmisten parhaaksi, sanoo Tervaportti.
Katolinen kirkko Suomessa on jo ottanut asiaan kantaa nettisivuillaan. Siellä on niin Pohjoismaiden piispojen yhteinen kannanotto kuin yleisvikaari Raimo Goyarrolan teksti, joka on otsikoitu ”Hyväksikäyttö – tappava infektio joka vaatii toimenpiteitä.” Tervaportti otti myös asiaan tiukasti kantaa jo elokuussa.
Suomen katolisen kirkon piispa Teemu Sippo.
Piispa vaatii salailuun syyllistyneille rangaistusta
Helsingin katolinen piispa Teemu Sippo, Suomen katolilaisten hengellinen johtaja, ottaa asiaan kantaa huomenna ilmestyvässä hiippakunnan Fides-lehdessä. Tervaportti, joka on lehden päätoimittaja, lähetti kannanoton Kirkko ja kaupungille jo nyt.
Kannanotossa Sippo ilmaisee järkytyksensä tapahtuneesta. Hän kertoo olevansa murheellinen hyväksikäytön uhrien kärsimyksistä ja häpeissään kirkon työntekijöiden syyllistymisestä niihin.
Sippo kiittää paavi Franciscusta tämän kirjeestä maailman katolilaisille. Kirjeessä paavi pyysi kirkolle anteeksiantoa pahoista teoista ja niiden salaamisesta. Sippo nostaa esille myös edellisen paavin eli Benedictus XVI:n käyttöön ottaman nollatoleranssin, joka on vähentänyt uusien tapausten määrää huomattavasti.
Sippo ei kuitenkaan tyydy tähän vaan vaatii hyväksikäyttöön ja sen salailuun syyllistyneiden rankaisemista ja ”päättäväistä yhteistyötä myös maallisten viranomaisten kanssa”.
Nyt pitää selvittää, mihin asti kirkon hierarkiassa asioiden salaaminen ulottuu.
– Marko Tervaportti
Tervaportti on piispan kanssa samaa mieltä ja kertoo, mitä asia hänen mielestään kirkolta vaatii.
– Itse hyväksikäyttö on ollut karmaisevaa, mutta yhtä lailla on ollut myös peittely. Asioiden piilottelu, hyväksikäyttöön syyllistyneiden pappien siirtely seurakunnasta toiseen ja esimiesasemassa olevien pappien ja piispojen vastuun kantamattomuus ovat asioita, joihin syyllistyneet ansaitsevat rangaistuksen. Lisäksi nyt pitää selvittää, mihin asti kirkon hierarkiassa asioiden salaaminen ulottuu. Yhtään kiveä ei pidä jättää kääntämättä, sanoo Tervaportti.
Hänen mukaansa yksikään kirkonmies ei saa olla niin korkeassa asemassa, ettei hänen tekemisiään tarvittaessa tutkittaisi ja vallan väärinkäyttöä seuraisi oikeudenmukainen rangaistus. Mahdollisesti vielä paljastuvat hyväksikäyttötapaukset pitää saattaa myös maallisten viranomaisten tietoon.
Myös paavi Franciscus on joutunut kritiikin kohteeksi asiassa. Arkkipiispa ja Vatikaanin entinen Yhdysvaltain-suurlähettiläs Carlo Maria Viganò julkaisi elokuussa lausunnon, jossa hän väitti Franciscuksen tienneen viimeistään vuonna 2013 kardinaali Theodore McCarrickin olevan hyväksikäyttäjä, ”pervertikko” ja ”sarjasaalistaja”. McCarrickia syytetään pappisopiskelijoiden ja nuoren pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuosia sitten. Tutkimusryhmä on todennut syytteet uskottaviksi.
Franciscus, joka on kutsunut hyväksikäytön peittelyä suorasanaisesti paskaksi, ei tähän mennessä ole kommentoinut Viganòn väitettä. Viganòa ja hänen tukijoitaan on syytetty salaliitosta ja ajojahdista paavia kohtaan. Esimerkiksi Pohjoismaiden katolisten piispojen vetoomuksessa 7.9. todettiin, että ”myös itseään pyhää isää vastaan on hyökätty hiljattain ennenkuulumattomalla tavalla”.
Tervaportin mukaan piispojen kannanotto ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Viganon väitteitä pitäisi tutkia, sillä nyt on syytä tutkia kaikkia. Hän myös odottaa, että paavi vielä palaa asiaan.
Mikä merkitys on selibaatilla?
Yleisvikaari Goyarrolan tekstissä, jossa käsitellään hyväksikäyttöä, pohditaan myös sen mahdollisia syitä. Vastaus ei ole yksinkertainen, toteaa Goyarrola, mutta nostaa kuitenkin esille sen, että valtaosa Yhdysvalloissa esille tulleista hyväksikäytöistä on tapahtunut 1970- ja 1980-luvulla.
Hänen mukaansa tuolloin alkoi levitä seksuaalisen vallankumouksen aalto, jonka sallivassa ympäristössä myös ”haitalliset mikrobit” ovat aiempaa helpommin päässet leviämään. Tämä aalto jatkuu yhä.
– Ainakin iso osa noista Yhdysvalloissa esille tulleista papeista on syntynyt 1930-luvulla ja tullut kirkkoon töihin 1960-luvulla. 60-luku oli myös kirkon sisällä vallankumouksellinen. Moni pappi jätti työnsä ja pappisseminaarien pääsyvaatimuksia lievennettiin. Tässä vaiheessa seminaareihin otettiin ihmisiä, joita ei olisi niihin pitänyt koskaan ottaa, selittää Tervaportti.
Goyarrola kiistää tekstissään, että hyväksikäyttö liittyisi katolisten pappien selibaattiin. Jos niin olisi, kaikki papit olisivat teoriassa hyväksikäyttäjiä tai ainakin alttiita siihen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hyväksikäyttö koskettaa tuskin edes yhtä prosenttia papistosta ympäri maailmaa, kirjoittaa Goyarrola. Hänen mukaansa kyse on siitä, että nämä papit eivät ole eläneet naimattomuuslupauksensa mukaisesti.
Ajatteleeko Tervaportti, että selibaatilla on tämän asian kanssa mitään merkitystä?
– Ei varmaan niin voi sanoa. Mutta merkitys on siinä, että katoliseen pappeuteen ei pitäisi päästä kenenkään ihmisen, joka ei ole henkisesti ja seksuaalisesti tasapainossa kutsumuksen vaativuuden kanssa. On voinut käydä niin, että katolinen pappeus on houkutellut ihmisiä, joiden motiivi ei ole ollut ihmisten ja Jumalan palveleminen, vaan esimerkiksi ura ja halu elää kaksoiselämää.
– Seminaarien vaatimuksia on kuitenkin tiukennettu jo paavi Benedictus XVI:n aikana, toteaa Tervaportti.
Enemmistö nyt paljastuneista hyväksikäytöistä on kohdistunut poikiin. Goyarrola kehottaa kysymään, onko tässä oleellista nimenomaan lasten sukupuoli eikä vain heidän haavoittuva asemansa. Tervaportti huomauttaa, että McCarrick oli hyväksikäyttänyt sekä poikaa että pappisseminaarin opiskelijoita, jotka ovat miehiä. Kirkon sisällä keskustellaan nyt siitä, onko olemassa homoseksuaalisten ja hyväksikäyttöä harrastaneiden pappien verkosto, johon kuuluvat ovat suojelleet toisiaan.
Itsestään selvää on, että jos tällaista tulisi ilmi, asiasta tehtäisiin rikosilmoitus.
– Marko Tervaportti
Suomessa epäilyt otettaisiin heti tutkintaan
Suomen katolisessa kirkossa on jo usean vuoden ajan ollut pääosin maallikoista koostuva komitea, jonka tehtävä on selvittää hyväksikäyttöepäilyjä. Helsingin hiippakunnalla on kirjalliset ohjeet toimenpiteistä, jos epäilyjä ilmenee. Niitä noudatetaan käytännössä, vaikka Vatikaani ei ole niitä vielä vahvistanut.
– Itsestään selvää on, että jos tällaista tulisi ilmi, asiasta tehtäisiin rikosilmoitus. Tähän mennessä ei ole tullut ja toivotaan, ettei tulekaan. Itse asiassa maailmallakin suuri osa tapauksista on vanhoja, mutta ne ovat tulleet nyt esille, ja tietoa on koottu laajemmiksi aineistoiksi.
Tervaportti uskoo, että ikäviä uutisia tulee vielä, mutta nyt on vain hyvä, että asia käsitellään juurta jaksaen. Hän muistuttaa, että seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole vain katolisen kirkon ongelma vaan paljon laajempi ongelma. Se on syytä ottaa kaikissa yhteisöissä vakavasti, jotta uhrit saavat apua ja syylliset rangaistuksen.
Paavi Fransciscus on kutsunut ylimääräisen piispainkokouksen Vatikaaniin ensi vuoden helmikuussa käsittelemään hyväksikäyttötapauksia. Uusin käänne asiassa on, että Yhdysvaltain Washingtonin arkkipiispa, kardinaali Donald Wuerl aikoo lähiaikoina matkustaa paavin luo pyytämään eroa virastaan. Häntä on kritisoitu siitä, miten hän Pittsburghin piispana ollessaan käsitteli hyväksikäyttöepäilyjä. Lisäksi on kysytty sitä, mitä hän tiesi McCarrickin toiminnasta. Hän on kiistänyt tienneensä mitään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohdeltiin kirkon vihollisina – skandaali ravistelee Yhdysvaltain toiseksi suurinta kirkkoa
AjankohtaistaEtelän baptistien johto vaikeni tietämistään hyväksikäyttäjistä, vaikka piti heistä salaista listaa. Moni pastori vaihtoi vain toiseen seurakuntaan ja jatkoi toimintaansa.
.jpg)
