null Seurakunta pyysi Palefacea etsimään Malmin ääntä – ”Osa syntyy kultalusikka suussa, osa karumpiin olosuhteisiin, onnea etsivät kaikki”

Tietynlainen kotiseutuylpeys yhdistää Palefacen tapaamia hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä. Malmilla on tuhansia tarinoita, yksi stoori.

Tietynlainen kotiseutuylpeys yhdistää Palefacen tapaamia hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä. Malmilla on tuhansia tarinoita, yksi stoori.

Seurakunta pyysi Palefacea etsimään Malmin ääntä – ”Osa syntyy kultalusikka suussa, osa karumpiin olosuhteisiin, onnea etsivät kaikki”

Malmin ääni -videossa annetaan ääni niille, joita ei yleensä kuulla, ja kerrotaan kaupunginosan tarina. Osattomuus on yksi osa sitä, samoin yhteisön voima.

Räppäri Palefacen eli Karri Miettisen mukaan onnessa on kaksi puolta: onnellisuus ja onnekkuus. Ensimmäinen yhdistää ihmisiä: jokainen meistä haluaa olla hyväksytty, tarpeellinen, rakastettu. Kun elämä on merkityksellistä, koemme olevamme onnellisia.

Hänen tuoreessa Malmin ääni -videossaan on kertosäe, jossa ensin lapsi, ja lopuksi myös Paleface laulaa ”Me etitään onnee vaan, etitään täält onnee vaan. Joskus meit onnistaa, ja joskus ei ollenkaan”. Onnekkuus, Palefacen sanoin ”tsägä”, on toinen juttu. Toisia onnistaa, toisia ei, ja osaksi se liittyy siihen, millaisiin olosuhteisiin satumme syntymään.

– Kukaan ei voi valita olosuhteita, joihin syntyy ja sitä ympäristöä, jossa lapsena kasvaa. Osa syntyy kultalusikka suussa, osa rajumpiin olosuhteisiin, kuten videoni narkomaani, jonka isäkin on narkomaani, Paleface sanoo.

– Toisaalta olemme täällä koko ajan satunnaisgeneraattorin armoilla. Elämässä jokaisen on otettava vastaan se, mitä kulman takaa tulee. Vaikka olisi saanut huonommatkin kortit, voi saavuttaa onnellisen elämän, hän jatkaa.

Palefacen yhteistyökumppani videon teossa on Malmin seurakunta. Sen diakoniajohtaja Elina Leppihalme komppaa Palefacen ajatuksia.

− Traumaattisimmissakin elämäntilanteissa ihmisissä elää usein sitkeä toivo siitä, miten syvimmät tarpeet ja toiveet voisivat sittenkin täyttyä. Eikä siitä, miltä näytämme, voi päätellä, miten onnellisia olemme, Leppihalme sanoo.

Toista video

Kliseet päihteistä tulivat kadulla vastaan

Malmin ääni on yli 12-minuuttinen videoteos, joka alkaa mustavalkoisella kuvauksella ja päättyy väreihin. Pekka Keräsen kuvaamassa ja ohjaamassa videossa kerrotaan Koillis-Helsingin alueen lähiöiden historiaa, ihanteita lähiöelämästä ja niitä yhteiskunnallisia ongelmia, joita todellisuus toi tullessaan. Malmilla on tuhansia tarinoita, yksi stoori.

Videossa näkyy katujen karu arki, ihmiset ja todellisuus, jota kaikki eivät huomaa ja jolle osa sulkee tietoisesti silmänsä. Se on yksi osa Malmin tarinaa siinä kuin tavallisten ihmisten normielämä ja uudet eri kulttuureista tulevat tulokkaat. Videolla käy ilmi, että tietynlainen kotiseutuylpeys yhdistää hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä: ”Mä rakastan tätä kaupunkii, tätä taloo, koska tää on mun koti”, videolla lauletaan.

− Videon toisessa biisissä sanotaan, että Malmilla kaikki tuntevat toisensa ja katsovat toistensa perään. Paikallinen identiteetti, yhteisön voima, saattaa Koillis-Helsingin lähiöissä olla voimakkaampi kuin jossain Punavuoressa, Paleface sanoo.

Löysin syrjäytettyjen äänen, mutta myös aivan tavallisen kaupunkilaisen äänen, joka hieman kiusaantui kaupunginosaan liitetyistä mielikuvista.

- Paleface

Millainen mielikuva sinulla oli Malmista ennen tätä ja mitä ajattelet nyt?

− Ei minulla ollut mielikuvia, sillä minulla on malmilaisia kavereita ja tunnen todellista lähiöelämää. Yritin videolla kohdata rehellisesti sen, mitä näen ja samalla hakea tasapainoa, etten vahvista stereotypioita lähiöstä. Ehkä se yllätti, että lähiöihin liitetyt kliseet päihteistä tulivat kuitenkin niin vahvasti kadulla vastaan. Monisukupolvinen osattomuus on todellisuutta, joka yhä näkyy lähiöissä enemmän kuin muualla, Paleface arvioi.

Paleface kertoo, että videon alussa kuvataan ensin synkempiä asioita, kuten päihdemaailmaa. Lopussa edetään kohti päivänvaloa, normaalia arkea.

− Löysin syrjäytettyjen äänen, mutta myös aivan tavallisen kaupunkilaisen äänen, joka hieman kiusaantui kaupunginosaan liitetyistä mielikuvista. Monimuotoiseen lähiöelämään kuuluvat nämä molemmat puolet, Paleface sanoo.

Suomi ei ole Ruotsin tiellä

Videoteoksessa kuvataan aikaa, jolloin Malmista tuli yksi lähiörakentamisen symboleista. Esimerkiksi videolla kuvattuun Pihlajamäkeen tehtiin vehreän luonnon ympäröimiä kerrostaloja. Samalla lähiöihin saatiin kaupanpäällisiksi yhteiskunnallisia ongelmia.

− 1960- ja 1970-luvulla haluttiin luoda kaupunkikeskustojen ulkopuolelle yhdyskuntia, tuhansien ihmisten pienoiskaupunkeja. Yhdyskunnissa piti olla kaikki tarpeellinen tehtaista temppeleihin. Kaupunkisuunnittelun satoa on sekin, että nyt ei löydy niin pientä ostoskeskusta, ettei siellä olisi vähintään yhtä tai kahta pubia.

Paleface kierteli kuvaaja Pekka Keräsen kanssa Koillis-Helsingin lähiöissä kuuntelemassa ihmisten tarinoita.

Paleface kierteli kuvaaja Pekka Keräsen kanssa Koillis-Helsingin lähiöissä kuuntelemassa ihmisten tarinoita.

Paleface kertoo Koillis-Helsingin lähiökierroksella miettineensä, että kaikista ongelmista huolimatta Suomessa on onnistuttu lähiöissä paremmin kuin naapurimaassa.

− Usein pelotellaan Suomen olevan Ruotsin tiellä. Ei meillä todellakaan olla Ruotsin tiellä. Esimerkiksi Tukholman lähiöissä ongelmat ovat kärjistyneet, koska kaikki palvelut on alettu alas: kirjastot ja uimahallit suljettu, joukkoliikenteen hinnat nousseet ja ihmiset jätetty loukkuun omille kulmilleen, Paleface kertoo.

Malmilla onneksi yhteisö ohjaa alueen kehitystä.

- Paleface

Lähiöiden ongelma ei Palefacen mukaan ole suinkaan erilaisten kielten ja kulttuurien kirjo, vaan sosiaalinen eriarvoisuus. Lähiöistä ei pidä tehdä pelkkien halpojen vuokratalojen keskittymää ja maahanmuuttajia ei pidä jättää yksin erilleen muusta yhteiskunnasta. Hänen mukaansa pitää siis varoa, ettei synny luokkayhteiskuntaa.

− Malmilla onneksi yhteisö ohjaa alueen kehitystä. Tapasin miehen, joka kertoi elämästä 1950- ja 1960-luvulla, silloisista työläisistä ja yrittäjistä ja kivijalkakaupoista. Nyt isojen markettien rinnalle on noussut pieniä maahanmuuttajien kauppoja, joista saa sellaisia tuotteita, joita ei normikaupasta löydy. Se on monipuolista lähiöelämää.

Video tuo esiin todellisuuden, jota kaikki eivät kohtaa

Palefacen videon ensiesitys oli perjantaina 24.9. Kirkon yhteiskuntapäivillä Malmilla. Diakoniajohtaja Elina Leppihalmeen mukaan se herätti siellä paljon keskustelua.

− Olen videosta ylpeä. Kaksi pitkän linjan malmilaista kertoi, ettei oikein tunnistanut videolta omaa arkeaan. Niin pitikin olla, sillä tarkoitus oli tuoda esiin sitä todellisuutta, jota tavalliset kadun tallaajat ja myös me kirkon työntekijät harvoin kohtaamme. Vaikka, jos kulkee Malmin aseman seudulla, ei siltä oikein voi välttyäkään, ellei tieten tahtoen ummista silmiään, Leppihalme sanoo.

Leppihalme on ollut Malmin seurakunnassa töissä viidentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa Malmi ja muut Koillis-Helsingin lähiöt ovat mainettaan parempia kaupunginosia. Samalla on totta se, että niissä on paljon huono-osaisuutta ja ylisukupolvista köyhyyttä.

− Tämä video on osa laajempaa kuviota eli olemme jo kolmatta vuotta pyrkineet etsimään ja vahvistamaan seurakunnan alueella niiden ihmisten ääntä, joita ei yleensä kuulla ja joilta ei asioita kysytä. Videon nimi Malmin ääni tulee kaksivuotisen diakonian ja kansalaisvaikuttamisen projektin ensimmäisestä tilaisuudesta, joka oli samanniminen, Leppihalme kertoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi