Seurakuntien joulukalenteri herättää suuria tunteita – Hanna Kivisalon laatimissa teksteissä pilkahtaa tänä vuonna ilo
Pääkaupunkiseudun seurakunnat saavat joulukalenterista joka vuosi runsaasti palautetta.
Marraskuun lopulla pääkaupunkiseutulaiset saavat kotiseurakunnaltaan postia, joulukalenterin. Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan seurakunnat puolestaan saavat kalenterista aina runsaasti palautetta. Se on kirvoittanut muun muassa seuraavia kommentteja: ”Kalenterista on tullut yksi joulun odotuksen kohokohdista. Toivoa ja rauhaa tuovat kauniit, sielukkaat tekstit lämmittävät mieltä ja sydäntä.” ”Huono. Joulun sanoma puuttuu täysin. Joulu ei ole taikaa.” ”Joulukalenteri oli todella törkeä ja pilkallinen.” ”Joulukalenteri oli iso pettymys! Tekstit olivat arkisia ja kaukana joulun sanomasta, kirjoittajan itsensä mielestä ilmeisesti hyvinkin nokkelia.” ”Tämän vuoden joulukalenteri on kerrassaan ihana! Tällaista toiveikkuutta, jota kalenteri ympärilleen levittää, tarvitaan tässä ajassa. Parasta sielunhoitoa on avata luukku, joka pitää sisällään joka päivä jotain tärkeää, jotain mitä vaalia mielessä ja muistaa.”
Helsingin seurakuntien viestintäsuunnittelija Outi Pippuri arvioi, että palautteiden runsas määrä ja sisältö kertovat siitä, että joulukalenteri herättää ihmisissä tunteita ja että moni suhtautuu siihen jopa intohimoisesti.
– Tämä on tietenkin ihana asia ja osoittaa, että kalenteristamme on tullut ihmisille merkityksellinen ja odotettu. Joulukalenteri myös yhdistää ihmisiä jollain poikkeuksellisella tavalla. Luukkuja avataan ja luukkutekstien synnyttämiä ajatuksia ja mielipiteitä jaetaan ystävien, puolison, lasten ja vanhempien kesken, sanoo Pippuri.
– Mikä parasta, kalenterista on palautteiden perusteella tullut aidosti osa monen kaupunkilaisen joulua. He ovat ottaneet kalenterin omakseen.
Joulukalenterin tavoitteena on rakentaa yhteyttä erityisesti niihin kaupunkilaisiin, joille kirkko ja perinteinen kirkollinen kieli on vierasta. Sen on tarkoitus tuoda iloa, rohkaisua ja ajateltavaa adventin aikaan.
Kalenterin merkitys tuli esiin myös viime kesänä julkaistussa Kirkon empatia ja tunnettuus -tutkimuksessa. Siihen vastanneista noin puolet sanoi, että on kohdannut kirkon vastaanottaessaan joulukalenterin.
Työ, jossa yhdistyy kaikki tärkeä
Tämän vuoden joulukalenteriin suomenkieliset tekstit on laatinut Hanna Kivisalo, joka on Seinäjoella asuva teologi, uskonnonopettaja ja muun muassa Sekunnit ja tunnit -blogista tuttu kirjoittaja, kirjailija ja lauluntekijä. Visuaalisesta ilmeestä vastaa Sari Pelho Pelho Designista.
Kivisalo laati tekstit pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenteriin myös vuonna 2020. Lisäksi hän on kerran julkaissut oman joulukalenterin yrityksensä kautta. Sellaista Kivisalo oli suunnitellut tällekin vuodelle, mutta työuupumus vei voimat. Onneksi tekstiaihiot löysivät paikkansa pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenterista.
Koen, että joulukalenterissa on tilaa sekä hengelliselle että inhimilliselle.
Pieneen joulukalenteriluukkuun sopivien tekstien kirjoittaminen on haastavaa. Yhteen virkkeeseen ei mahdu yllättäviä käänteitä, eikä siinä voi selitellä. On luotettava siihen, että lukija ymmärtää viittaukset. Lyhyiden tekstien laatiminen on silti helpottunut kokemuksen myötä. Sopivia tekstejä syntyi esimerkiksi ruokaa laittaessa.
– Tämä on minulle niin mieluisa työ, koska tässä yhdistyvät kaikki, mitä rakastan. Teologina tahdon tuoda hengellisyyttä esiin, mutta en halua tehdä sitä inhimillisyyden kustannuksella. Koen, että joulukalenterissa on tilaa sekä hengelliselle että inhimilliselle, Kivisalo kertoo.
Hänelle on tärkeää se, että kalenterissa saa pilkahtaa huumori.
– Seurakuntapiireissä huumoria, Jumalan keksimää asiaa, ei oikein uskalleta käyttää. Pelätään liikaa, että Jumala heittää kuuman kiven päähän, jos joku kertoo vitsin.
Joulukalenterin synnyttämiin suuriin tunteisiin ja palautteeseen Hanna Kivisalo suhtautuu tyynesti. On selvää, että ihmiset tulkitsevat tekstejä ja kuvia eri tavoin.
– Se pitää hyväksyä, etteivät kaikki ymmärrä sitä, mitä haen. Toivon, että edes joku luukku olisi sellainen, että ihmiselle tulee tunne, että tämä oli juuri minulle.
Ilo ei ole mikään pinnallinen tunne
Seurakuntien joulukalenterin teemana on tänä vuonna ilo.
– Teema pani ajattelemaan asioita uudesta kulmasta ja löytämään ajatuksistani nurkan, jota en ole penkonut, Hanna Kivisalo sanoo.
Hän on huomannut varsinkin joulun aikaan herkistyvänsä miettimään juuri heitä, joilla ei mene hyvin. Joulussa on myös jotakin raakaa: pitäisi muka olla idyllistä ja hienoa, mutta elämä voi olla kaikkea muuta. Tieto siitä, että jollakin toisella on vaikeaa, voi puolestaan vähentää omaa iloa. Toisaalta joulu on myös jakamisen aikaa: iloa voi monin tavoin välittää antamalla ja jakamalla.
– Ilosanoma on silti ilosanoma. Raamatussakin ilo on yksi Pyhän Hengen hedelmistä. Ei se ole mikään pinnallinen tunne, eikä sydämestä tuleva puhdas ilo ole koskaan itsestäänselvää.
Seurakuntien joulukalenteri on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten seurakuntien lahja jäsenilleen. Se on suunnattu ensisijaisesti aikuisille, mutta sopii koko perheen käyttöön.
Joulukalentereja postitetaan noin 370 000 kappaletta adventin alla, 15.11. alkaen, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten seurakuntien jäsenten koteihin. Ruotsinkieliset kalenterit jaetaan 21.11. ilmestyvän Kyrkpressenin välissä.
Kalenteria voi seurata myös seurakuntien sometileillä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirjailija Antti Nylén samastuu niihin, jotka muistavat ripustaa joulutähden ikkunaan ehkä vasta kolmantena adventtina –”Kristus lähestyy meitä, halusimme tai emme”
HengellisyysSeurakuntien joulukalenterin tekstit tehnyt Antti Nylén halusi kirjoittaa toivoa vastaan: “Toivo-sanasta on tullut tänä katastrofien aikakautena rasittava hokema.”