Viihteeksi puettua kauhua on kaikkialla. Mitä tarvetta se oikein palvelee?
Sopiva annos kauhua, kiitos – näin uhka palvelee ihmistä
Noitia, vampyyreita ja ihmissusia vilistää elokuvissa, peleissä ja kirjoissa. Kaksi pelkoon perehtynyttä asiantuntijaa kertoo, mihin tarvitsemme karmeita kokemuksia.
Ennen kuunneltiin pirtin pimeydessä kummitustarinoita, nyt katsotaan kauhuleffoja ja pelataan zombiepelejä. Viihteeksi puettua kauhua on kaikkialla. Miksi se viehättää meitä?
Aluksi on ymmärrettävä, että kauhu ja pelko ovat eri asioita. Psykiatrian erikoislääkärin, psykoanalyytikko Marjo Vuorelan mukaan kauhulla ei ole tunnistettavaa kohdetta, kun taas pelko kohdistuu johonkin. Siksi pelkoa voi eri tavoin välttää, kestää ja käsitellä. Näin ei voi toimia kauhun kanssa, koska siihen ei pysty tarttumaan.
– Kauhun muuttuessa peloksi se tulee siis ymmärrettäväksi ja ainakin jollain tavoin hallittavaksi, Vuorela toteaa.
Kun katsomme esimerkiksi kauhuelokuvaa, tunteemme myötäilevät valkokankaan tapahtumia. Syntyy kauhun tai pelon tunne, vaikka mikään ei oikeasti uhkaa. Kauhukokemukset voivat toimia työkaluna omien tunteiden tutkimiselle ja pelkojen kohtaamiselle. Jokaisella on sisäisessä maailmassaan myös tiedostamattomia kauhun elämyksiä, jotka usein jäävät arkisen ja tietoisen kokemusmaailman ulkopuolelle.
– Kauhuelokuvat saattavat auttaa katsojaa jäsentämään omaa tiedostamatonta tunne-elämää. Tämä on hyödyllistä etenkin jos kauhu muuttuu peloksi, Vuorela sanoo.
Pelko palvelee selviytymistä
Vaikka pelkoa pidetään helposti negatiivisena asiana, sillä on paljon tärkeitä tehtäviä.
– Vaaratilanteessa pelko säätelee käyttäytymistä muun muassa vaikuttamalla elimistön toimintaan ja aktiivisuustasoon. Se myös vaikuttaa ajatteluun ohjaamalla tarkkaavaisuuden kiinnittymistä oleellisiin asioihin. Pelon mekaniikka palvelee siis selviytymistä, toteaa Turun yliopistossa pelkotutkimusprojektista vastaava tutkija ja psykologi Mikko Lähteenmäki.
Tämä selittää, miksi pelko on tunteena epämiellyttävä: sen keskeisenä tehtävänä on saada yksilö välttämään pelon kohdetta.
On myös väitetty, että syy turvallisten kauhukokemusten hakemiseen voisi olla se, että niillä harjoitellaan todellisen elämän tilanteita varten.
– Ihmisen kyky oppia ja adaptoitua jo yksittäisenkin kokemuksen perusteella on hyvin suuri, joten varmasti tämä voi olla yksi syy kokemusten etsimiselle, Lähteenmäki sanoo.
Valtaosa kauhuviihdekokemuksista poikkeaa kuitenkin suuresti todellisen elämän tilanteista. Harjoittelun tarve ei selitä ainakaan kaikkea kauhuviihteen pariin hakeutumista.
– Esimerkiksi tällä hetkellä erittäin suosittu yliluonnollinen kauhu valmentaa todellisiin uhkiin aika huonosti, Lähteenmäki sanoo.
Pelottavaan kokemukseen hakeutumisen syynä voi olla itsetunnon vahvistaminen.
- Psykologi Mikko Lähteenmäki
Voimakkaita tunteita turvallisesti
Yksi syy pelkokokemuksiin hakeutumiseen on adrenaliini. Turvallinen arkemme rutiineineen kun ei saa sitä virtaamaan. Pelkokokemuksia tavoitellaan uteliaisuudesta, huvin ja jännityksen vuoksi.
Kuitenkin vain harvat ihmiset hakeutuvat tilanteisiin, joissa voisi oikeasti vahingoittua. Niin elokuvat, pelit kuin huvipuistojen laitteet toimivat turvallisena keinona voimakkaiden tunteiden kokemiselle.
– Elokuvat ja pelit tarjoavat roolinoton ja samaistumisen kautta mahdollisuuden kokea voimakkaita tunteita tilanteissa, joihin todellisuudessa liittyisi oikea hengenvaara, Lähteenmäki kuvailee.
Kun pelko on hallittavissa, se aktivoi ja herkistää ympäristölle. Tämän monet kokevat miellyttävänä. Mitä karmeampi elokuva, sitä suurempi on helpotus sen päätyttyä. Kun jännitys laukeaa, voimistuvat sen jälkeiset hyvät tunteet.
– Jotkut voivat myös haluta “karaista” itseään tai testata rajojaan pelottavien asioiden kokemisella. Tällöin pelottavaan kokemukseen hakeutumisen syynä voi olla myös itsetunnon vahvistaminen, Lähteenmäki toteaa.
Viihteenä nautitun pelon ei kuitenkaan tulisi ylittää yksilön sietokykyä. Erityisen vilkkaan mielikuvituksen omaava henkilö voi karttaa kauhua, koska saattaa eläytyä siihen liian voimakkaasti. Liiallinen pelko saattaa olla jopa traumatisoivaa. Toisaalta kauhun pitää olla tarpeeksi vaikuttavaa, jotta siitä olisi todellista hyötyä.
– Sopiva pelon määrä ja kohde ovat hyvin yksilöllisiä, eikä niihin ole mitään nyrkkisääntöä – jokainen päättää omat kriteerinsä, Lähteenmäki muistuttaa.
Mitä ihmiset oikeasti pelkäävät?
Turun yliopiston pelkotutkimusprojektissa on selvinnyt, että ihmisten yleisimpiä pelkoja ovat sosiaalisiin suhteisiin liittyvät pelot: läheisten sairastuminen tai kuolema, välien rikkoutuminen ystävien tai perheenjäsenten kanssa tai syrjintään ja hylkäämiseen liittyvät pelot, kuten naurunalaiseksi joutuminen ja petetyksi tuleminen.
Kaikki eivät kuitenkaan liity ihmissuhteisiin. Saatamme pelätä myös eläimiä, sairauksia ja erilaisia suur- tai liikenneonnettomuuksia. Pohjimmiltaan kaikki pelko liittyy psykiatrian erikoislääkärin Marjo Vuorelan mukaan oman psyykkisen tuhoutumisen tai fyysisen kuoleman uhkaan. Usein myös erilaisten vallitsevien normien tuhoutuminen on uhkaavaa.
Joidenkin teorioiden mukaan veren näkemisen tai käärmeiden pelko saattaisi olla synnynnäistä. Psykologi Mikko Lähteenmäen mukaan ihmisillä on synnynnäisiä valmiuksia pelätä asioita, jotka ovat aina kytkeytyneet vahvasti vaarallisiin tilanteisiin. Tällainen on esimerkiksi korkeiden paikkojen pelko. Ennen kaikkea pelkoihin vaikuttavat kuitenkin omat kokemukset, Lähteenmäki sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
