Syöpäläinen: Pelko estää näkemästä tämän päivän hyviä asioita

Syöpäläinen: Pelko estää näkemästä tämän päivän hyviä asioita

Jotkut ovat kokeneet elämässään asioita, jotka ovat saaneet heidät aristelemaan. He rajaavat itsensä ulos uusista tilanteista ja ihmisistä.

Jokin aika sitten Kamala Luonto -sarjakuvan kettu pohti elämää: ”Olen pelännyt joitakin asioita tapahtuvaksi ihan turhaan. Pelännyt ja pelännyt, mutta ne eivät ole ikinä toteutuneet. Sen sijaan aivan odottamattomia asioita on tapahtunut. Hyviä asioita. Ei pitäisi ikinä etukäteen pelätä mitään.”

Sain tehokkaan muistutuksen pelon turhuudesta viime viikolla, kun lääkäri soitti keskiviikkoiltana ja kertoi, että edellisen päivän tt-kuvauksessa minulta oli löytynyt keuhkoveritulppa. Se vaatisi pikaista hoitoa, joten seuraavan yön vietin Haartmanin sairaalan päivystyksessä.

Ei aavistusta, koska veritulppa oli syntynyt. Ei tietoa, mistä hyytymä oli lähtenyt liikkeelle ja kulkenut sydämen läpi keuhkojen pieniin suoniin. Ei oireita sen tapahtuessa eikä jälkeenpäin.

En ollut osannut pelätä sitä ollenkaan, vaikka se voi olla hengenvaarallinen juttu.

Arjen on jatkuttava, yhteyden ja välittämisen on voitettava lamaannuttava ja tuhoava pelko.

Pelko on ikävä tunne. Kylmä kivi vatsassa, jännitys koko ruumiissa, jähmettyneet ajatukset, toimintakyvyttömyys, keskittymisvaikeudet. Ainainen huoli siitä, mitä voi tapahtua.

Pahinta on, että pelko estää ihmistä elämästä sitä, mitä on nyt, koska hän pelkää niin paljon sitä, mitä voi tapahtua.

Uutiset kertovat toistuvasti terrorismia kokeneista kaupungeista, joiden asukkaat vannovat uhasta selvittyään, etteivät anna periksi pelolle. Arjen on jatkuttava, yhteyden ja välittämisen on voitettava lamaannuttava ja tuhoava pelko.

Pelko on toki joskus myös selviytymisstrategia, jopa mahdollisen hyvän torjunnassa. Jotkut ovat kokeneet elämässään asioita, jotka ovat saaneet heidät pelkäämään ja aristelemaan. He rajaavat itsensä ulos uusista tilanteista ja ihmisistä, jotka voisivat tulla heidän elämäänsä. Tuntematon on riski. Voimat  ja rohkeus eivät riitä. Ahdas tila ja suppeat mahdollisuudet tuntuvat turvallisilta. Kyllä silläkin tavalla selviää elämän läpi.

Mitä tahansa voi todella tapahtua.

Sairaalan sängyssä maatessani ehdin miettiä elämän yllätyksellisyyttä. Mitä tahansa voi todella tapahtua. En osannut pelätä keuhkoveritulppaa, vaikka se jo oli minulla. En aikoinaan myöskään pelännyt syöpää, vaikka se oli muhinut sisuksissani ties kuinka monta vuotta. Nyt ymmärrän, että elämäni voi loppua muuhunkin kuin syöpään. Vaikka ihan arkisesti siihen, että lennän jäätikköön ensi talvena, jään auton alle tai putoan tikkailta kirjahyllyä maalatessani.

Kun en ole osannut pelätä mitään nuoruuden peloista päästyäni, en ehdi sitä taitoa enää opetella.

Minun pitää hyväksyä se, että tämä ainutkertainen elämä ei ole hallinnassa. Toiveet eivät aina toteudu, vaikka mitä tekisi. Siitä, mikä nyt on niin rakasta, pitääkin yllättäen luopua.

Uskon lujasti, että kun ottaa vastaan niin hyvät kuin pahatkin yllätykset ja jatkaa niiden kanssa sitkeästi eteenpäin, voittaa jotain perushyvää: irtonaisuutta, huolettomuutta ja elämisen keveyttä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi