Sovittelu saa aikaan pieniä ihmeitä – oppilaitospappi Tiina Kaaresvirta tahtoisi siitä uuden kansalaistaidon
Pian parisataa kirkon työntekijää on saanut restoratiivisen sovittelun koulutuksen.
Maailma tarvitsee sovintoa. Sitä kaipaavat myös perheet, työyhteisöt, yritykset ja seurakunnat. Kirkossa on innostuttu korjaamaan tulehtuneita välejä restoratiivisen sovittelun avulla. Se on ristiriitojen ratkomista niin, että kaikkien osapuolten tunteet ja tarpeet otetaan huomioon.
Restoratiivisen sovittelun kouluttaja, filosofian tohtori Maija Gellin iloitsee kirkon innostuksesta uudenlaisen työkalupakin äärellä. Hän on kouluttanut pian parisataa kirkon eri ammateissa toimivaa työntekijää ymmärtämään, miten konflikti syntyy, miten se ratkaistaan ja miten siitä syntyy pysyvää muutosta.
Johtava sairaalapastori, työnohjaaja ja konsultti Markku Elo Espoon seurakunnista sekä oppilaitospappi ja työnohjaaja Tiina Kaaresvirta Vantaan seurakunnista ovat juuri valmistuneet Turun hiippakunnan järjestämästä restoratiivisen sovittelun koulutuksesta.
– Hakeuduin koulutukseen, koska työssä tulee eteen konfliktitilanteita, joissa osapuolet ovat tunneryöpyssä. Eteenpäin pääseminen on tuntunut hankalalta, Elo kertoo.
Oppilaitospappia kaivataan ratkomaan ristiriitoja
Oppilaitospappi saa välillä henkilökunnalta pyyntöjä auttaa opiskelijoiden välisten ristiriitojen ratkomisessa.
– Halusin hyvän ja toimivan välineen näihin tilanteisiin. Sovittelusta on apua myös joissain ryhmätyönohjaustilanteissa, Tiina Kaaresvirta toteaa.
Koulutus sai hänet ajattelemaan, että sovittelu voitaisiin nähdä kansalaistaitona. Sitä sen tulisi olla myös Suomen sovittelufoorumin mielestä, joka on vienyt restoratiivisen sovittelun taitoja varhaiskasvatukseen, kouluihin ja muihin oppilaitoksiin jo parinkymmenen vuoden ajan.
Älkää antako auringon laskea vihanne yli.
Kohtaamistyön ammattilaisina sovittelun ydintaidot ovat Kaaresvirralle ja Elolle tuttuja. He osaavat havainnoida kerrottuihin asioihin liittyviä tunteita ja tarpeita sekä kuunnella puhetta niistä. Tämä kaikki on tietenkin arvokasta jo sinällään, mutta restoratiivinen sovittelu menee pitemmälle.
– Onnistuessaan sovitteluprosessi mahdollistaa konfliktin ratkaisun ja osapuolten eteenpäin pääsemisen, eikä prosessin tarvitse välttämättä olla pitkä tai monimutkainen, Markku Elo kehuu.
Menetelmän lisäksi sovittelu on asenne ja mielentila.
– Restoratiivinen ajattelu on laaja viitekehys, joka avaa tilaa päästä eteenpäin. Se toimii hyvin ihmisten kohtaamisessa niin omassa elämässä kuin työssä, Tiina Kaaresvirta sanoo.
Kirkkoon menetelmä sopii heidän mielestään hyvin, koska sen ytimessä ovat kristilliset arvot. Ei etsitä syyllisiä eikä mietitä rangaistuksia, vaan rakennetaan yhteyttä. Jokaiselle osoitetaan kunnioitusta ja arvostusta.
Myös osallisuuden kokemus on tärkeää. Omista teoista otetaan vastuu ja vahinkoja korjataan. Kun ihminen pyytää ja saa anteeksi, hänen on helpompi jatkaa elämäänsä eteenpäin, Kaaresvirta muistuttaa.
– Rakkauden kaksoiskäsky käy hyvin yhteen restoratiivisen ajattelun kanssa: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Paavali kehottaa Efesolaiskirjeessä: ”Älkää antako auringon laskea vihanne yli.”
Kirkon työntekijöillä on kohtaamisen taitoja
Suomen sovittelufoorumin ohjelmajohtaja Maija Gellin rakentaa työkseen konfliktinratkaisun kulttuuria. Kohtaamiset kursseille osallistuvien kanssa muun muassa hiippakuntien ja Helsingin diakonissalaitoksen järjestämissä koulutuksissa ovat saaneet hänet arvostamaan lujasti kirkon työntekijöiden kohtaamisen taitoja.
Kirkon työyhteisöissä riittää silti setvittävää. Gellin kertoo, että muutamaan hiippakuntaan rakennetaan parhaillaan koulutettujen sovittelijoiden verkostoa. Seurakunnat voivat hyödyntää niitä, jos ongelmat eivät ratkea omin voimin. Omien sisäisten sovittelijoiden kouluttaminen on yleistynyt myös kunnissa ja isoissa yrityksissä.
– Restoratiivinen sovittelu on joustava ja edullinen, ja oman yhteisön sisältä koulutettu sovittelija tuntee yhteisön arvot ja ympäristön, Gellin sanoo.
Seuraavan kerran hän kouluttaa kirkon työntekijöitä tammikuussa Tampereella diakonian ja kasvatuksen päivillä.
Gellinin mieleen nousee erään sovittelijana toimineen kirkkoherran lausahdus: ”Nyt minä tiedän, mikä on tämän ajan ihme. Se on se, että osapuolet löytävät toisensa.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kiusaaminen on välillä liian laimea termi” – Aktivistinuoret sovittelevat ongelmia ja kertovat, mikä ikätovereiden elämässä huolettaa
Hyvä elämäNuoret opettelevat ratkomaan konflikteja Oikeus sovintoon -ohjelmassa.