Eva Guillard (edessä vasemmalla), Cristian Tissari da Costa (takana) ja Anni Rusi kuuluvat Oikeus sovintoon -asiantuntijaryhmään, jossa on mukana nuoria. Hankkeessa pyritään löytämään ratkaisuja nuorten kiusaamis- ja väkivaltakokemuksien ehkäisemiseen.
”Kiusaaminen on välillä liian laimea termi” – Aktivistinuoret sovittelevat ongelmia ja kertovat, mikä ikätovereiden elämässä huolettaa
Nuoret opettelevat ratkomaan konflikteja Oikeus sovintoon -ohjelmassa.
Nuorten kohtaama kiusaaminen ja konfliktit sekä ratkaisut niihin nousivat esille paneelikeskustelussa Helsingin seurakuntien talolla maanantaina.
Keskustelutilaisuuden järjesti #sovinto-ohjelma ja Suomen sovittelufoorumi. Se liittyi sovinnon viikkoon, jota vietetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa.
Mukana paneelissa oli nuorten parissa työskenteleviä asiantuntijoita, versoja eli vertaissovittelijoina toimivia nuoria ja Oikeus sovintoon -hankkeen asiantuntijaryhmän nuoria.
Oikeus sovintoon -hankkeessa on mukana kymmenkunta nuorta, jotka asuvat eri puolilla Suomea. Hankkeen tarkoitus on opettaa nuorille sovittelutaitoja väkivallan ehkäisemiseksi sekä kuulla heidän mielipiteitään siitä, kuinka konfliktitilanteita voidaan ratkaista. Hanke on suunnattu 15–25-vuotiaille.
– Olemme hakeneet tietoisesti mukaan nuoria erilaisista taustoista. Nuoria on tullut esimerkiksi monikulttuurista nuorisotyötä tekevän Kölvin kautta, Sovinto-ohjelman ohjelmajohtaja Kirsi Saloranta kertoo.
Oikeus sovintoon -hanke käynnistyi elokuussa 2021 Suomen sovittelufoorumin ja #sovinnon yhteistyönä. Hanketta rahoittaa Kone Centennial foundation.
Kirkko ja kaupunki kysyi kolmelta Oikeus sovintoon -hankkeen asiantuntijaryhmän nuorelta, mitä sovinto heille merkitsee ja mitä he ovat hankkeessa oppineet.
1. Mitä sovinto sinulle merkitsee?
2. Miten päädyit Oikeus sovintoon -ohjelmaan?
3. Mitä olet oppinut Oikeus sovintoon -ohjelmassa?
4. Millaisista nuoria koskettavista ilmiöistä olet huolissasi?
5. Millaista tukea nuoret tarvitsevat kyseiseen ongelmaan?
6. Minkälaisiin tilanteisiin sovittelu ei sovi missään tapauksessa?
7. Olet monessa mukana, miten rentoudut?
Lukiolainen Eva Guillard osallistui Voice of Finland -laulukilpailuun vuonna 2020. Hän haaveilee lauluopinnoista Tampereen konservatoriossa.
Koskelan teinisurma sai toimimaan
Eva Guillard, 18, on keravalainen lukiolainen, joka toimii Oikeus sovintoon -hankkeen asiantuntijaryhmässä ja somevaikuttajana @taiteileva-Instagram-tilillään. Lisäksi hän on Keravan nuorisovaltuuston puheenjohtaja, mukana Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton viestinnässä, kiusaamisen ehkäisyyn keskittyvän Lupa puhua -somekampanjan toinen perustaja, Suomen syrjinnän vastainen foorumi ry:n perustaja ja laulaja-muusikko.
1. Minulle sovinto tarkoittaa ennen kaikkea yhteistyötä ja mahdollisuutta oppia lisää itsestä. Samalla tarjoutuu mahdollisuus oppia muilta samanikäisiltä.
2. Järkytyimme Anni Rusin kanssa Koskelan teinisurmasta niin paljon, että perustimme kiusaamisen vastaisen Lupa puhua -somekampanjan. Sen ansiosta meidät pyydettiin mukaan myös Oikeus sovintoon -hankkeeseen.
3. Oikeus sovintoon -ohjelmassa olen oppinut, että muita ei kannata neuvoa eikä heidän ongelmiaan pidä yrittää ratkaista väkisin. Lisäksi olen huomannut entistä vahvemmin, että jos haluan avointa keskustelua toisen kanssa, minun pitää itsekin olla avoin. Toisaalta on hyvä olla hereillä myös siitä, kuinka paljon keskustelukumppani haluaa kertoa itsestään tai ottaa infoa vastaan.
4. Minua huolestuttaa nuorten kokema seksuaalinen hyväksikäyttö ja kaikki siihen liittyvä. Seksuaalista häirintää näkee todella paljon, ja moni lähipiiristäni on kokenut hirveitä asioita. Kyseinen ilmiö herättää minussa paljon tunteita ja on minulle henkilökohtaisesti tärkeä aihe. Kokemukseni mukaan seksuaalinen häirintä on vain osittain sukupuolittunut ilmiö. Ihmiset, eivät sukupuolet, tekevät sitä. Monella on ongelmia seksuaalisen käytöksen kanssa.
5. Nuoret eivät välttämättä uskalla ottaa seksuaalista häirintää puheeksi aikuisten kanssa, koska pelkäävät syyllistämistä ja kokemusten vähättelyä. Toivoisin nuorille yhden luukun väyliä, jonne nuoret voisivat mennä puhumaan matalalla kynnyksellä kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Ajattelen, että lisäämällä parempaa seksuaalikasvatusta päiväkoteihin ja kouluihin seksuaalista häirintää voidaan ehkäistä. Sitä en tiedä, kuinka vanhemmalle polvelle iskostetaan parempia käytöstapoja ja uusia sääntöjä.
6. Jokaisessa tilanteessa on tärkeää pohtia, soveltuuko sovittelu juuri kyseiseen tilanteeseen. Onko kyseessä koulussa tapahtunut pieni mielipaha vai rikosoikeudellinen asia? Sovittelu voi toimia molemmissa tapauksissa tai sitten ei.
7. Rentoudun paremmin, kun minulla on monta asiaa meneillään yhtä aikaa. Minusta ei ole kivaa, että viikonloppuna kalenteri on tyhjä. Onneksi näin ei ole usein.
Anni Rusi tekee vapaa-aikana trubaduurikeikkoja kitaran kanssa.
Toisen kannattaa antaa avata näkemystään
Anni Rusi, 20, on helsinkiläinen sosiaali- ja diakoniatyön opiskelija ja vartija, joka toimii Oikeus sovintoon -hankkeen asiantuntijaryhmän jäsenenä. Hän on kiusaamisen ehkäisyyn keskittyvän Lupa puhua -kampanjan toinen perustaja, Suomen syrjinnän vastainen foorumi ry:n perustaja ja puheenjohtaja sekä freelance-muusikko.
1. Sovinto merkitsee minulle sitä, että yritetään löytää ratkaisuja asioihin yhteisymmärryksessä. Se on tila, jossa kaikilla osapuolilla on mahdollisuus hengittää ja olla oma itsensä.
2. Ideoimme yhdessä Eva Guillardin kanssa Lupa puhua -somekampanjan, jonka jälkeen meidät kutsuttiin Oikeus sovintoon -asiantuntijaryhmään. Olen ollut mukana myös Versossa eli vertaissovittelussa yläasteikäisenä.
3. Olen aina kokenut olevani avarakatseinen, mutta Oikeus sovintoon -ohjelmassa olen päässyt vielä astetta syvemmälle. Olen oppinut kuuntelemisen jaloa taitoa: jos en heti ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, voin antaa hänelle tilaa, jotta hän saa avata näkökulmaansa rauhassa. Olen ohjelman ansiosta alkanut myös pohtia tarkemmin, millaisilla sanavalinnoilla puhun eri taustoista tulevista ihmisistä.
4. Olen huolissani nuorten mielenterveydestä, jota korona-aika on pahentanut entisestään. Lisäksi olen huolissani päihteiden väärinkäytöstä ja kiusaamisen monista muodoista.
5. Kiusaamista ehkäisisi se, että päiväkodit ja koulut panostaisivat ryhmäytymiseen. Samojen tahojen tulisi myös opettaa ikätasoisella tavalla, mitä kiusaaminen ja syrjintä ovat ja millaisia seurauksia niillä on uhrille. Päiväkodin, koulun, kodin ja eri viranomaisten välinen yhteistyö on tärkeää. Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuuta siitä, että koti on turvallinen tila, jossa käydä avointa keskustelua nuoren kanssa.
6. Mielestäni sovittelu ei sovi kaikkeen Verso-toimintaan. Esimerkiksi tapaukset, joissa tulee ilmi seksuaalista hyväksikäyttöä tai lähisuhdeväkivaltaa, ovat Verso-nuorelle liian rankkoja asioita käsitellä.
7. Olen aina ollut tekevä ja menevä, joten olen tottunut siihen, että elämässä on stressiä. Tuntuu, että minulla on vielä opeteltavaa oman jaksamisen rajojen tunnistamisessa.
Pian peruskoulun päättävä Cristian Tissari da Costa aikoo syksyllä mennä lukioon ja suorittaa samalla lähihoitajatutkinnon.
Sanavalinnoilla leimataan ihmisiä
Cristian Tissari da Costa, 16, on peruskoululainen Naantalista. Tissari da Costa on Oikeus sovintoon -hankkeen asiantuntijaryhmän jäsen, harjoittelijana Punaisen ristin valmiustoiminnassa, ollut mukana kehittämässä Kaveritaitoja -ohjelmaa, mukana Läksyhelppi -toiminnassa, Turun yhteiskunnalliset sillanrakentajat ry:n hallituksen sihteeri ja Suomen syrjinnän vastainen foorumi ry:n perustaja ja sihteeri.
1. Sovinto merkitsee minulle rauhaa, rakkautta, yhteiseloa ja yhteisymmärrystä. Haluamme kaikki olla parhaita versioita itsestämme, joten on tärkeää, ettei ketään paineta alas. Välitetään ja pidetään toisistamme huolta.
2. Lähdin Oikeus sovintoon -hankkeeseen, koska siinä mukana oleva kaverini pyysi minua liittymään toimintaan.
3. Olen oppinut Oikeus sovintoon -hankkeessa käytännön asioita, kuten järjestötoimintaa, vertaissovittelua ja yhteiskunnan epäkohtiin puuttumista. Olen ymmärtänyt, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja että sanoilla on väliä. Niillä luodaan stereotypioita ja lyödään leimoja. Mitä oikein tarkoitamme, kun puhumme maahanmuuttajataustaisesta tai kantasuomalaisesta? Kuinka kauan ihminen voi joutua olemaan ulkomaalaistaustainen?
4. Olen eniten huolissani nuorten parissa esiintyvästä nettikiusaamisesta. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti nuorten hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja tulevaisuuteen. Kun nuorta kiusataan, hän saattaa alkaa kiusata myös muita. Kiusaaminen on välillä liian laimea termi. Kyseessä saattaa olla oikea väkivalta.
5. Avointa puhetta lasten ja nuorten kokemasta nettikiusaamisesta ja -häirinnästä pitäisi lisätä. Samalla pitäisi aktiivisesti purkaa kiusaamiseen liittyvää häpeää. Aikuisten tulisi opettaa lapsille ja nuorille netin hyvistä ja huonoista puolista. Syyllistämistä pitäisi välttää, ja kannustaa lapsia sosiaalisen median järkevään käyttöön.
6. Sovittelu ei toimi, jos osapuolet eivät halua sovitella. Sovittelussa ei etsitä syyllisiä, vaan pyritään dialogin avulla yhteisymmärrykseen. On hyvä muistaa, että sovittelua ei pidä käyttää rangaistusmenetelmänä. Toki se voi toimia rangaistuksen rinnalla.
7. En rentoudu koskaan (nauraa). Jos kalenterissa on tyhjä kolo, minun täytyy täyttää se. Vaikuttaminen on vastapainoa koulunkäynnille. Silloin saan tehdä omannäköistä toimintaa.
Jaa tämä artikkeli:
