Vaikka Laura Arikka pyrkii työkseen edistämään eri tavoin ajattelevien ihmisten vuorovaikutusta, hän ei pidä itseään dialogin mestarina. – Minun akilleenkantapääni vuorovaikutuksessa on läsnälon taito, hän sanoo.
Toimitusjohtaja ja pappi Laura Arikka toimii rakentavan keskustelun kätilönä: ”Jos haluaa muuttaa asioita, pitää olla valmis käärimään hihat”
Kotoaan Laura Arikka oppi, että maailmasta voi rakentaa parempaa vaikka palan kerrallaan. Lähi-idässä hän ymmärsi, miten tärkeää on kuulla erilaisten ihmisten kokemuksia.
Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka tekee työtä, jotta ihmiset oppisivat ymmärtämään toisiaan paremmin.
Välineenä tähän ovat erätaukokeskustelut, joissa tarkoituksena on, että erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä saatetaan yhteen jakamaan kokemuksiaan. Keskustelujen ohjaaja pitää huolta rakentavasta ja tasavertaisesta ilmapiiristä. Keskustelijoiden valinnassa nähdään erityistä vaivaa, jotta mukaan saadaan myös ihmisiä, joita ei yleensä kuulla. Keskusteluihin on osallistunut yli 60 000 ihmistä.
Arikka sai keväällä työstään sananvapauspalkinnon. Hän on kirjoittanut aiheesta myös tänä vuonna ilmestyneen kirjan Dialogi pelastaa maailman ja muita oivalluksia käymistäni keskusteluista (Kirjapaja).
Vaikka Arikka pyrkii työkseen edistämään eri tavoin ajattelevien ihmisten vuorovaikutusta, hän ei pidä itseään dialogin mestarina.
– Minun akilleenkantapääni vuorovaikutuksessa on läsnälon taito. Kännykkä, sanomalehdet ja monet muut asiat vievät helposti huomioni, kun pitäisi kuunnella toista ihmistä, Arikka sanoo.
Pitää olla valmis käärimään hihat
Laura Arikkaa voisi luonnehtia maailmanparantajaksi, sillä hän pyrkii mieluummin etsimään maailmasta hyvää kuin levittämään kätensä kohtaamansa pahan edessä. Ensi eväät tähän Turun naapurissa Kaarinassa kasvanut Arikka sai kotoaan.
– Minulla oli hyvä lapsuus ja nuoruus. Perheessämme oli rakastava ilmapiiri. Opin katselemaan maailmaa uteliaasti ja kantamaan vastuuta yhteiskunnassa. Varmaan myös ajatus siitä, että maailmaa voi rakentaa paremmaksi vaikka palan kerrallaan, tulee kotoa.
Arikka ja hänen kuusi vuotta vanhempi isosiskonsa kävivät molemmat partiossa.
– Sieltä opin, että jos haluaa muuttaa asioita, pitää olla valmis käärimään hihat. Partiolupaus ja partion tunnus ”ole valmis” kulkevat aina mukanani.
Lapsena Arikka haaveili poliisin ammatista. Poliisin sijaan hänestä tuli teologian maisteri.
Vuonna 2011 Arikka oli muutaman kuukauden vapaaehtoisena ihmisoikeustarkkailijana Israelissa ja Palestiinassa.
– Lähi-idän tilanne ja Israelin ja Palestiinan konflikti ovat kiinnostaneet minua yläkoulusta asti. Kun lähdin opiskelemaan teologiaa Åbo Akademiin, valitsin pääaineekseni judaistiikan.
Arikan mukaan Israelin ja Palestiinan välinen konflikti ei ole mustavalkoinen, vaikka kansainvälisistä sopimuksista ja ihmisoikeuksista on syytä pitää kiinni.
– Monet asiat vaikuttavat siihen, että tilanne on nyt sellainen kuin on. Kivuliaat kohtalot, kuten juutalaisten historiansa aikana kokema sorto ja syrjintä sekä palestiinalaisten Israelin miehityksen aikana kokemat asiat, tekevät ratkaisujen etsinnän vaikeaksi.
− Aika usein asiat keskusteluissa tiivistyvät siihen, minkälainen ihmiskäsitys ja maailmankuva kohtaamillani ihmisillä on. Tämän ymmärtäminen auttaa dialogeissa eteenpäin, Laura Arikka sanoo.
Dialogi vaatii halua käydä sitä
Lähi-idässä Laura Arikka oppi, että on tärkeää kuulla erilaisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan.
– Oivalsin myös, että dialogi vaatii osapuolten omaa halua käydä sitä. Vaikka ketään ei voi pakottaa dialogiin, ulkopuoliset voivat auttaa ajan ja resurssien järjestämisessä siihen. Siellä, missä ei pystytä ottamaan suuria askelia, kannattaa edetä pienin askelin.
Kokemukset kesäteologina Kaarinassa saivat tapaluterilaisena itseään pitäneen Arikan puolestaan kiinnostumaan papin hommista. Hän työskenteli jonkin aikaa seurakuntapappina ja runsaat pari vuotta oppilaitospappina. Ennen Erätauko-säätiötä hän toimi Kirkkohallituksessa ihmisoikeusasiantuntijana.
– Nykyisin pappeus on elämässäni sivuroolissa. Välillä käyn läheisten ja ystävien pyynnöstä kastamassa, vihkimässä tai toimittamassa hautaan siunaamisia.
Papin kokemuksesta ja teologin koulutuksesta on Arikan mukaan erityistä hyötyä vuorovaikutuksen edistämisessä.
− Aika usein asiat keskusteluissa tiivistyvät siihen, minkälainen ihmiskäsitys ja maailmankuva kohtaamillani ihmisillä on. Tämän ymmärtäminen auttaa dialogeissa eteenpäin.
Laura Arikkaa ja hänen miestään yhdistää huumorintaju
Puolisoonsa Laura Arikka tutustui alun perin sen vuoksi, että he olivat kumpikin papin töissä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Heistä tehtiin lehtijuttu, jossa Heikki Arikkaa haastateltiin rauhanturvaajatehtävästään Libanonissa ja Lauraa kokemuksistaan ihmisoikeustarkkailijana. Parin häitä vietettiin vuonna 2017.
Miten dialogi kotioloissa toimii?
– Heh, ihan hyvin se toimii. Välillä on paljon puhetta, välillä pitkiä monologeja ja joskus taas hiljaisia hetkiä. Meillä on jotakuinkin samanlainen elämänkatsomus, ja samalla katselemme maailmaa välillä vähän eri kulmista. Meitä yhdistää myös huumorintaju. Arvostan Heikissä erityisesti sitä, ettei hän vain puhu, vaan toimii.
Pariskuntaa yhdistää rakkaus mereen. Laura Arikalle merellä liikkuminen on vastapainoa työlle.
– Siellä saan nauttia luonnon kauneudesta ja voimasta. Kun olen osallistunut metsien merkityksestä käytäviin keskusteluihin, keskustelun sisältö on tullut lähelle, kun olen mielessäni vaihtanut metsän tilalle sanan meri.
− Muuten harrastuksistani ei ole paljon sanottavaa. Luen ja katson brittiläisiä dekkareita ja kuuntelen musiikkia Bachista Beatlesiin ja Radioheadiin.
“Sielläkin, missä on paljon pahaa, ihmiset auttavat toisiaan”
Viime aikojen maailmantapahtumia seuratessaan Laura Arikka on ajatellut, että kehitys on usein aaltoliikettä. Demokratia on nyt vaikeuksissa ja ihmisoikeuksia poljetaan monessa maassa. Myös vastareaktio näkyy, sillä ihmiset heräävät puolustamaan niitä.
– Kaikesta huolimatta ajattelen ihmiskunnan tulevaisuudesta positiivisesti. Monet asiat menevät parempaan suuntaan. Sielläkin, missä on paljon pahaa, ihmiset auttavat toisiaan. Tämä tuo toivoa.
Kun ihmiset oppivat ymmärtämään, miksi toinen elää, ajattelee ja toimii niin kuin toimii, se on jo iso askel eteenpäin.
Arikka näyttää kädessään olevaa rannekorua, jonka hänen puolisonsa on tuonut Afganistanista. Koru muistuttaa Arikkaa siitä, että maailma ei ole vielä valmis, vaan sitä pitää tehdä paremmaksi.
– Siinä tarvitaan ennen kaikkea vuorovaikutusta, jossa erilaiset ihmiset kohtaavat ja näkevät toistensa yhteisen ihmisyyden. Kun ihmiset oppivat ymmärtämään, miksi toinen elää, ajattelee ja toimii niin kuin toimii, se on jo iso askel eteenpäin.
– Vaikka olemme eri mieltä, voimme yrittää tulla toimeen toistemme kanssa. Samalla on tärkeää muistaa, että osaa pitää omat rajansa. Jos joku kohtelee sinua huonosti, sitä ei pidä hyväksyä. On myös vaikea mennä kenenkään puolesta sanomaan, että nyt teidän pitäisi yrittää tulla toimeen. Lähtökohta tähän on aina ihmisessä itsessään.
Kuka?
Laura Arikka, 39, on Erätauko-säätiön toimitusjohtaja, teologian maisteri ja pappi. Hän on toiminut myös kirkon ihmisoikeusasiantuntijana.
Mitä?
Arikka sai toukokuussa lehdistön ja sananvapauden edistämistä ajavan International Press Instituten (IPI) Suomen ryhmän sananvapauspalkinnon. Perusteluna oli uraauurtava työ dialogiin pohjautuvan rakentavan keskustelukulttuurin edistämisessä.
Motto
Jos kaipaat parempaa keskustelua, aloita itsestäsi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kiusaaminen on välillä liian laimea termi” – Aktivistinuoret sovittelevat ongelmia ja kertovat, mikä ikätovereiden elämässä huolettaa
Hyvä elämäNuoret opettelevat ratkomaan konflikteja Oikeus sovintoon -ohjelmassa.
