Suurin osa vieraskielisistä Suomessa asuu pääkaupunkiseudulla tai Tampereella, nyt heidän uskonnollisuudestaan on saatu uutta tutkimustietoa. Kuva englanninkielisen messuyhteisön adventtimessusta Vantaalta joulukuulta 2024. Pappina toimi Sirpa Tolppanen. Kuva: Esko Jämsä.
Suomen vieraskieliset suhtautuvat kirkkoon positiivisesti, mutta vain pieni osa haluaisi liittyä sen jäseneksi
Lähes puolet noin 3 200 tutkimukseen osallistuneesta vieraskielisestä pääkaupunkiseudulla tai Tampereella asuvasta ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhteisöön tai perinteeseen. Kirkkoon vieraskielisiä voisi vetää mahdollisuus tutustua suomalaisiin.
Vieraskieliset kaupunkilaiset Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Tampereella arvostavat kristillisiä kirkkoja, mutta vain pieni osa, noin 4 prosenttia, kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai haluaisi liittyä sen jäseneksi.
Tulos käy ilmi Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan seurakuntayhtymien, Kirkkohallituksen sekä Kirkon tutkimuksen toteuttamasta kyselystä, johon vastasi viime keväänä noin 3 200 vieraskielistä Suomessa asuvaa henkilöä. Heitä lähestyttiin kirjeitse ja ohjattiin verkkoon täyttämään kysely. Keskiviikkona 2. syyskuuta julkaistussa tutkimusraportissa tarkasteltiin kuutta suurta kieliryhmää (arabia, englanti, kiina, farsi, ukraina, venäjä) ja niiden välisiä eroja.
Noin puolet vastaajista kertoi arvostavansa kristillisten kirkkojen tekemää työtä. Sen sijaan vain noin joka kymmenes oli osallistunut evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaan ja vain neljä prosenttia ilmoitti olevansa valmis liittymään kirkon jäseneksi. Noin joka kuudes, 17 prosenttia, koki evankelis-luterilaisen kirkon itselleen läheiseksi.
Tuloksia läpikäytäessä kannattaa silti pitää mielessä se, että uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kontekstissa se tarkoittaa sitä, että nimi on rekisterissä ja kirkollisveroakin maksetaan, mutta kuuluminen voi tarkoittaa montaa muutakin asiaa.
– Yleensä uskonnolliset yhteisöt rahoittavat toimintaansa vapaaehtoisilla lahjoituksilla ja kymmenyksillä. Kuuluminen johonkin rekisteriin on aika vieras ajatus muualta tuleville. Tämä haastaa meitä kirkkona pohtimaan sitä, olisiko muita tapoja olla jäsen kuin olla rekisteröity kirkollisveron maksaja, tutkija Kimmo Ketola Kirkkohallituksesta sanoo.
Kiinnostusta liittyä evankelis-luterilaiseen seurakuntaan oli kaikissa kieliryhmissä, mutta iso osa pohtii kantaansa.
Uskonnollinen identiteetti ja kansallisuus eivät kulje rinnakkain
Suhde uskontoon vaihtelee merkittävästi sekä eri kieliryhmien välillä että niiden sisällä. Lähes puolet vastaajista ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhteisöön tai perinteeseen. Uskonnollinen identiteetti ja kansallisuus eivät aineiston perusteella näytä kulkevan käsi kädessä.
– On keskeinen havainto, kuinka paljon lähtömaan poliittinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tilanne vaikuttaa uskontosuhteeseen myös Suomessa. Viittaan tällä lähinnä iranilaisten eli farsinkielisten aineistoon. Arabiankielisissä, jotka ovat kotoisin Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta, heistä 1/3 on muslimeita, iranilaisista huomattavasti harvemmat. Tulkitsen sen kertovan siitä, että suhde uskontoon on jännitteisempi, johtuen poliittisesta tilanteesta tällä hetkellä, Kimmo Ketola sanoo.
Aineistoissa farsia puhuvista vastaajista 59 prosenttia oli valinnut vaihtoehdon ”en kuulu mihinkään uskontoperinteeseen tai uskonnolliseen yhteisöön”.
Tutkimuksen mukaan vieraskieliset ovat kiinnostuneempia seurakuntien toiminnasta kuin mitä pelkät osallistumisluvut kertovat. Lähes kolmasosa vastaajista ilmaisi kiinnostusta kristinuskoon ja noin viidennes olisi valmis osallistumaan evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaan. Niin sanotusti hyödyntämätöntä potentiaalia kirkolla siis olisi.
– Suurin osa heistä, jotka ovat osallistuneet kirkon toimintaan, korostivat ystävien ja sosiaalisten verkostojen merkitystä, kun taas kirkon työntekijöitten ja seurakuntien rooli nähtiin hyvin heikkona, Ketola kertoo.
Kaikista kyselyyn vastanneista 4 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, muihin kristillisiin kirkkoihin tai yhteisöihin kuuluvia oli enemmän. Islamin valitsi 17 prosenttia vastaajista, 48 prosenttia ei koe kuuluvansa mihinkään uskonnolliseen yhteisöön tai uskontoperinteeseen.
Vieraskieliset haluaisivat tutustua suomalaisiin
Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten taustatekijöitten ja uskonnollisuuden lisäksi myös sitä, millaisia toiveita vieraskielisillä vastaajilla on uskonnollisille yhteisöille ja millaisia asioita vastaajat pitivät tärkeinä. Yleisin toive uskonnollisille yhteisöille oli hyväntekeväisyys ja auttaminen. Sen jälkeen suosituimpia asioita olivat kielen ja kulttuurin opetus ja uskonnolliset juhlat.
Vastaajilta kysyttiin myös, millaiset tekijät vahvistaisivat halua osallistua evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan. Suosituin vastausvaihto oli ”ei mikään” (49 prosenttia), toiseksi suosituin (28 prosenttia) oli mahdollisuus tutustua suomalaisiin.
– Se nähdään myös ikään kuin sosiaalisen pääoman luomisen välineenä. Tämä on hyödyllistä muistaa, Kimmo Ketola sanoo.
Kolmanneksi suosituin oli mahdollisuus osallistua toimintaan helpolla suomella (24 prosenttia), omankielistä tai englanninkielistä toimintaa kaipasi kumpaakin 16 prosenttia vastaajista.
Tutkimuksessa vastaajat nostivat tärkeiksi asioksi vapaaehtoistyön ja sen, että kirkko auttaa ihmisiä.
– Uskonnontutkijalle tämä ei ollut mikään yllätys. Tämä on yleisesti tiedettyä, että näin se on varsinkin Abrahamin uskonnoissa eli juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat hyvin profiloituneita käytännön diakonisessa työssä, kouluttamisessa ja kasvattamisessa. Se kiinnitti huomiota, kuinka pieniä erot olivat eri uskonnollisten yhteisöjen välillä. Muslimit, kristityt, uskonnottomat – auttaminen on heille kaikille tärkeää, uskonnollisesta aktiivisuudesta riippumatta.
On huomattava määrä ihmisiä, joille uskonto ei ole merkittävässä roolissa, kuten ei ole kaikille meillä Suomessakaan.
Maahanmuutto ja vieraskielisten kotoutuminen ovat tällä hetkellä kuumia puheenaiheita myös päivänpolitiikassa. Myös maahanmuuttajien uskonnolliset taustat nousevat esiin. Tähänkin keskusteluun laaja tutkimus antaa uutta näkökulmaa.
– Hyvin usein meillä on stereotyyppinen käsitys, että Lähi-idästä saapuva on automaattisesti muslimi ja että uskonto on hänelle huomattavasti tärkeämpi osa elämää kuin meille suomalaisille. Tämä aineisto kertoo selkeästi sen, että näin ei ole, vaan skaala on yhtä laaja kuin meilläkin. On huomattava määrä ihmisiä, joille uskonto ei ole merkittävässä roolissa, kuten ei ole kaikille meillä Suomessakaan, Ketola kertoo.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 646 000 vieraskielistä. Vieraskielisiksi lasketaan muuta kieltä kuin suomea, ruotsia, saamea, romania tai viittomakieltä äidinkielenään puhuvat. Heistä noin puolet asuu Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Tampereella.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ison Omenan Chapplessa aletaan viettää englanninkielistä messua – Espooseen muutetaan varsinkin Aasian maista
Ajankohtaista HengellisyysKirkko voi auttaa juurtumaan uuteen maahan, tietää pappi Mari Mathlin, myös omasta kokemuksestaan.
