Tatiana ”Tanja” Blaginina vetää joka toinen perjantai kokoontuvaa Pähkinä-ryhmä, jossa tehdään jotakin mukavaa yhdessä ja keskustellaan venäjäksi. Venäjänkielinen toiminta kokoaa ihmisiä eri kulttuuritaustoista, sillä venäjää puhutaan varsin monessa maassa.
Venäjänkielinen toiminta yhdistää ihmisiä eri kulttuureista – ”Minun tehtäväni on luoda siltoja venäjänkielisten ja evankelis-luterilaisen kirkon välille”, sanoo pappi Tatiana Blaginina
Kun on kyse hengellisyydestä, monilla oman äidinkielen merkitys korostuu. Vantaalla venäjä on puhutuin vieras kieli.
Jos olisit supersankari, kuka olisit tai minkä supersankariominaisuuden haluaisit itsellesi? Vantaan seurakuntien venäjänkielisen työn pappi Tatiana ”Tanja” Blaginina on esittänyt kysymyksen Café Pähkinään Vantaan Pähkinärinteessä perjantai-iltana kokoontuneelle porukalle ja nyt jokainen saa hetken aikaa miettiä ja kirjoittaa vastaustaan. Toisten vastaukset yllättävät ja naurattavatkin – esimerkiksi Sofia Vlasova haluaisi olla jäisissä maisemissa viihtyvä Frozen-elokuvan prinsessa Elsa. Hän kun ei pidä siitä, että on liian lämmin.
– Olet päätynyt ihan oikeaan paikkaan, kun asut Suomessa, muut kommentoivat.
– Minä haluaisin olla Hämähäkkimies. Pääsisin helposti eri paikkoihin, Eva Bauberg sanoo.
Maija Mäkinen haluaisi olla sankari, joka tekee ihmiset iloiseksi ja parantaa. Muut toteavat, että sitten hän olisi niin kuin Jeesus.
Joka toinen perjantai kokoontuva Pähkinä-ryhmä on matalan kynnyksen toimintaa venäjää puhuville. Ryhmässä keskustellaan, juodaan kahvia tai teetä, syödään keksejä ja tehdään jotakin mukavaa yhdessä. Tänään ohjelmassa on pieniä pohdinta- ja kirjoitustehtäviä, aikaisemmilla kokoontumiskerroille esimerkiksi pelailtu, tehty saippuaa ja maalattu pääsiäismunia.
Pähkinä-ryhmän lisäksi toimintaa venäjänkielisille ovat venäjänkielinen raamattupiiri Länsimäen kirkossa sekä Mennään yhdessä -retket, joiden ideana on mennä porukalla suomenkielisiin tapahtumiin. Korson kirkossa on nyt muutaman kerran järjestetty kaksikielinen messu, jossa käytetään sekä suomea että venäjää.
Mikä on päivän tunnelma? Aluksi jokainen sai valita päivän tunnetta kuvaavan kortin.
Täällä saa tutkia uskoa
Vantaalla venäjä on puhutuin vieras kieli, jota puhuu äidinkielenään noin 4,3 prosenttia vantaalaisista. Osalle venäjä voi olla myös toinen kieli. Sitä puhuvia on paitsi Venäjällä, myös esimerkiksi Ukrainassa, Virossa, Valko-Venäjällä, Liettuassa, Latviassa, Kirgisiassa ja Kazakstanissa.
Ukrainan sodan vuoksi Suomeen on tullut lisää venäjää puhuvia sekä Ukrainasta että Venäjältä.
– Osa ukrainalaisista puhuu venäjää, osa taas ei halua puhua venäjää, mikä on todella ymmärrettävää. Tarjoamme kuitenkin mahdollisuuden tulla harjoittamaan uskontoa ja kokemaan yhteisöllisyyttä sillä kielellä, mikä tuntuu omalta, Tatiana Blaginina kertoo.
Venäjää puhuvilla on monenlaisia uskonnollisia taustoja: osa on kasvanut täysin ateistisessa valtiossa, osa ortodoksisessa, joillekin protestanttiset kirkot ovat tuttuja.
– Ajattelen, että evankelis-luterilainen kirkko on turvallinen paikka, sillä täällä ei pakoteta uskomaan tiettyyn asiaan ja on paljon vapautta. Saa tutkia Jumalaa ja omaa uskoa, Blaginina sanoo.
Eri kielet rikastuttavat hengellisyyttä
Tatiana Blaginina aloitti työt Vantaan seurakunnissa keväällä 2025. Työ tuntui suorastaan johdatukselta: Blaginina oli juuri valmistunut Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta, kun paikka tuli auki.
– Olen syntynyt Pietarissa. Isäni Vladimir Blaginin on Helsingin seurakuntien venäjänkielisen seurakuntatyön pappi.
Ihmisiä on vaikea tavoittaa, jos ei käytetä omaa kieltä.
Blaginina korostaa, ettei ole luomassa uutta seurakuntaa, vaan integroimassa venäjää puhuvia ihmisiä mukaan paikallisseurakuntien toimintaan. Toisaalta ihmiset kaipaavat myös mahdollisuuksia puhua venäjää.
– Ihmisiä on vaikea tavoittaa, jos ei käytetä omaa kieltä. Minun tehtäväni on luoda siltoja venäjänkielisten ja evankelis-luterilaisen kirkon välillä.
Oman kielen merkitys korostuu, kun kyse on hengellisyydestä. Tämän Blaginina tietää myös omasta kokemuksesta.
– Olin miettinyt, että pystynkö edes olemaan suomenkielisessä seurakunnassa pappina. Raamatun lukeminen nimenomaan venäjän kielellä on minulle tärkeää. Suomeksi lukeminen liittyy minulla opiskeluun, koska se oli opiskelukieleni. Kun valmistaudun saarnaan, luen tekstit ensin venäjäksi ja sitten suomeksi.
Blagininalle venäjä on myös rukouksen kieli, sillä hän on oppinut lapsena rukoilemaan venäjäksi. Kaksikielisyys sekä rikastuttaa hengellisyyttä että saa miettimään asioita eri näkökulmista.
– Venäjänkielisessä Isä meidän -rukouksessa käytetään sanaa oтче, otše, joka on hieman virallisempi muoto isä-sanasta. Se tekee Jumalasta vähän etäisen. Suomalainen sana ”isä” antaa Jumalasta lämpimämmän kuvan.
Pähkinä-ryhmässä tehtiin pieniä kirjoitustehtäviä, kuten mietittiin, mikä on paras lapsuusmuisto ja minkä nimen omasta elämästä kertova kirja tai elokuva voisi saada. Alun perin Virosta kotoisin oleva Maija Mäkinen pohtii vastaustaan.
Some ja puskaradio tavoittavat
Iloinen yllätys Tatiana Blagininalle on ollut se, että myös nuoret aikuiset ovat löytäneet mukaan toimintaan. Venäjänkieliset tavoitetaan sosiaalisen median ja puskaradion avulla.
– Löysin tiedon tästä ryhmästä Telegramista, Sofia Vlasova kertoo.
– Sofia kysyi minua mukaan, kertoo Sen Naegino.
– Sofia tunsi Tanjan ja pyysi minua mukaan, kertoo Eva Blauberg.
Paikallaolijoiden elämäntarinat todistavat sen, kuinka monikulttuurista joukkoa venäjää puhuvat ovat. Vlasova on syntynyt Venäjällä, mutta asunut Virossa ja nyt Suomessa. Blauberg on kotoisin Venäjältä ja paljastaa, että sujuvan suomen kielen taustalla on se, että hän opiskeli suomea jo Pietarissa ennen Suomeen muuttoa.
Maija Mäkinen on kotoisin Virosta. Sen Naegino on asunut jo 18 vuotta Suomessa, mutta on alun perin kotoisin Kirgisiasta ja isoäiti oli Japanista. Kaikki kokevat, että joskus on ihanaa ilmaista itseään omalla äidinkielellään.
– Aikaisemmin en edes ollut niin puhelias, mutta nyt olen oppinut arvostamaan niitä paikkoja, joissa voin puhua venäjää, Bauberg sanoo.
Sofia Vlasova, Eva Blauberg ja Sen Naegino kokevat tärkeäksi sen, että joskus saa puhua omaa äidinkieltään.
Entä onko Venäjän Ukrainassa käymä sota vaikuttanut siihen, miten venäjää uskaltaa puhua Suomessa tällä hetkellä?
– Kerran kun puhuin venäjää ystäväni kanssa Helsingissä, yksi nainen alkoi ryssitellä meitä. Sanoin, etten ole siitä maasta kotoisin, Naegino kertoo.
Muilla ei ole vastaavia kokemuksia Suomesta, mutta Vlasova myöntää, että Virossa on tehnyt mieli puhua venäjän sijaan englantia.
Kielen lisäksi on muitakin asioita, joita ryhmäläiset haluavat säilyttää omasta kulttuuristaan. Naegino kertoo haaveilevansa taideopinnoista Suomessa. Hän ilmaisee omaa taustaansa taiteen kautta.
Blauberg mainitsee jotkut juhlat suvun kanssa, Mäkinen vieraanvaraisuuden. Vlasovan valinta on ruoka.
– Esimerkiksi blinit ja pelmenit. Ohuet, venäläiset blinit, hän sanoo.
Tatiana Blaginina aloitti työt Vantaan seurakunnissa toukokuussa 2025 ensin venäjänkielisen työn koordinaattorina. Papiksi hänet vihittiin marraskuussa.
Toimintaa venäjänkielisille Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa
Pähkinä-ryhmä joka toinen perjantai Café Pähkinässä (Lammaskuja 2 A) Vantaan Pähkinärinteessä. Ei tapaamista 1.5., seuraava tapaaminen 15.5.2026.
Venäjänkielinen raamattupiiri Länsimäen kirkolla (Kerokuja 9) joka keskiviikko klo 18.
Lisätietoa venäjänkielisestä toiminnasta Vantaan seurakunnista Vantaan seurakuntien verkkosivuilla, Espoon seurakunnissa Espoon seurakuntien venäjänkielisillä sivuilla ja Helsingin seurakunnissa Helsingin seurakuntien sivuilla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kieli- ja kulttuurimuurien murtaja – ”Jos seurakunta ei kuvasta ympäröivää yhteisöä, niin jossain on menty vikaan”
Hyvä elämäDiakoniatyötä monikielisemmäksi kehittävä sosionomi-diakoni Martta Shiberu toivoo, että kieli- ja kulttuurisensitiivinen osaaminen seurakunnissa muuttuu erityistyöstä perustoiminnaksi. Selkokielinen viestintä auttaa alkuun.
