null Suonpää: Kipujen louhimiehet ja piinaviikon someraivot

Suonpää: Kipujen louhimiehet ja piinaviikon someraivot

Kun naiset ovat kertoneet huonosta kohtelusta julkisesti, syytetään someraivosta. Kärsivän Kristuksen paikalle nostetaan valkoisen heteromiehen loukatut tunteet.

Twaarnat ovat twiitin mittaisia minisaarnoja, joiden tehtävä on kertoa evankeliumista ja saarnamiehen – sillä miehiähän me twaarnaajat lähes järjestään olemme – näppäryydestä Jumalan sanojen kanssa. Pääsiäisen lähestyessä, hiljaisella viikolla ahkerat twaarnamiehet tuuttaavat näitä Twitteriin joka päivä. Toisinaan teemat ovat yllättävänkin ajankohtaisia. Piinaviikon twaarnat maalaavat kuvan ylenkatsotusta ja kiusatusta kipujen louhimiehestä, jota uuden ajan ylipappien yllyttämä somekansa someraivoaa ristiinnaulittavaksi.

Tällä ja viime viikolla olemme seuranneet Aku Louhimiehen piinaa, hänen jouduttuaan niinsanotusti myrskyn silmään ja someraivon kohteeksi. Kun Louhimiehen alaisena toimineet naiset ovat kertoneet mediassa asiattomasta kohtelustaan ja tähän on sosiaalisessa mediassa reagoitu, puhutaan someraivosta. On someraivoa, kun joku kertoo, että häntä satutettiin ja vielä pahempaa someraivoa on sanoa, että satuttaminen on väärin. Tässäkin on kyse vaientamisesta.

Someraivoa saatiin nopeasti suitsittua, kun katse käännettiin naisen kokemuksesta miehen tunteisiin. Huoli ahdisteluun syyllistyneiden ja ahdistelusta syytettyjen jaksamisesta ohitti jo empatian väkivallan uhreja kohtaan. Pääkirjoituksissa keskustelu, joka oli ensin tietoisesti lööpeillä lietsottu, rinnastetaan piinaviikon hengessä lynkkaukseen eli ihmisen murhaamiseen puuhun naulaamisella. Kaikkein suhteellisuudentajuttomimmille Jussi-gaala palautti mieleen  ”sadan vuoden takaiset kenttäoikeudet, joissa voitolla oleva osapuoli tuomitsi vuorotellen armotta vastapuolen ihmisiä”. Niin paljon naisten koskemattomuudesta puhuminen joitakin miehiä kiusaa, että julkinen keskustelu kehdataan rinnastaa kansanmurhaan.

On someraivoa, kun joku kertoo, että häntä satutettiin ja vielä pahempaa someraivoa on sanoa, että satuttaminen on väärin.



Kuten kaikki muukin, myös someraivon vastainen taistelu saa tukea Raamatusta. Tämä käy ilmi niistä piinaviikon monista twaarnoista, joissa Aku Louhimiehen kärsimys rinnastetaan Jeesuksen kärsimystiehen. Näissä vertauksissa naisten kohtelusta raivostuneet ovat Jeesusta lyöviä legioonalaisia ja ”Anna meille Barabbas” –huudot tykkäyksiä tai klikkauksia, näytelmän pahikset niitä someraivoajia. Useampi kuin yksi pappismies on tällä viikolla nostanut kärsivän Kristuksen paikalle valkoisen heteromiehen loukatut tunteet ja toivoo kai maskuliinisuuden heräävän kuolleista viimeistään kolmantena päivänä.

Vaan voi kertomuksen nähdä toisinkin. Kaikista twaarnamiehistä tulevan arkkipiispan Tapio Luoman sanoma kosketti minua eniten. Lähes ainoana tuleva arkkipiispa näki someraivon tuolle puolen ja ymmärsi enemmän kuin me muut. 


  
Niin on. Ja tässäpä meillä onkin paljon opittavaa kirkossa, twaarnamiehinä, pappeina, piispoina ja aivan erityisesti toimittajina. Toivottavasti meitä ei päästetä yhtä helpolla kuin Pilatus päästettiin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: