Suonpää: Epäanteeksipyynnöstä on tullut kriisiviestinnän väline
Malliesimerkki tästä saatiin, kun Israelin suurlähetystö Suomessa pahoitteli suomalaistoimittajan kohtelua Jerusalemissa.
Suurin osa maailman kriisiviestintäosaamisesta on typistettävissä varsin yksinkertaiseen muotoon: ”Pyydä nopeasti anteeksi.” Näin sen toki tuleekin olla. Kriisiviestintään mennään yleensä sen jälkeen, kun on mokattu ja jääty siitä mokasta kiinni.
Kun on tehty väärin, pitää pyytää anteeksi. Ei kannata suotta pitkittää sitä, senhän on jokainen viestinnän ammattilainenkin oppinut jo lapsena. Anteeksipyynnön jälkeen maailma rauhoittuu, äiti, isä tai puoliso leppyy, koska kokevat lapsen tai puolison oppineen. Anteeksipyynnön jälkeen rauha palaa ja elämä jatkuu onnellisena. ”Anteeksi” on merkittävimpiä sanoja niin kristinuskossa kuin sen ulkopuolellakin.
Anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole aina helppo, siihen nimittäin liittyy sen mokan tunnustaminen. Olisi paljon helpompaa pyytää anteeksi, jos ei samalla pitäisi tunnustaa syntiään. Tätä ongelmaa ratkaisemaan on kehitetty modernin kriisiviestinnän käytetyin työkalu, epäanteeksipyyntö.
Erinomaisen esimerkin epäanteeksipyynnöstä esitti Israelin Helsingin suurlähetystö tänään. Oli mokattu ja piti reagoida, reagoimatta aidosti. Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtaja Aishi Zidan oli maanantaina tekemässä työtään, seuraamassa Yhdysvaltain varapresidentin Mike Pencen vierailua Jerusalemissa. Työpäivä kuitenkin keskeytyi, kun viranomaiset muistuttivat toimittajaa siitä, millaista on olla palestiinalaistaustainen Israelissa. Pääministeri Benjamin Netanjahun toimistossa Zidan komennettiin turvatarkastukseen verhon taakse ja Pyhän maan turvallisuuden nimissä hänen olisi pitänyt riisua rintaliivinsäkin. Israelilaisen toimittajajärjestön FPA:n mukaan Zidanin kohtelu johtui siitä, että häntä pidettiin palestiinalaisena. Zidan on toki suomalainen, Suomen kansalainen, suomenkielinen ja Suomessa syntynyt, mutta hänen isänsä on Palestiinasta.
Ylilyönti raportoitiin kansainvälisissä medioissa ja tänään Israelin suurlähetystö pyysi anteeksi, tavallaan. Israel ei tunnustanut mokanneensa eli pahoitellut toimittajan ahdistelua. Sen sijaan Lähi-idän ainoa demokratia pyysi anteeksi toimittajan kokemaa suuttumusta ja mielipahaa. Ei olla tehty mitään väärin, mut sori hei, et susta tuntuu siltä.
Epäanteeksipyynnön tarkoitus on velvoittaa loukattu antamaan anteeksi, vaikkei anteeksi todellisuudessa ole pyydettykään.
Se on yhtä tyhjän kanssa, epäanteeksipyyntö. Epäanteeksipyynnön esittäjä ei myönnä tehneensä mitään väärin, mutta odottaa silti anteeksiantoa eli sitä, että oikeutettukin suuttumus loppuu. Erityisen käytetty keino epäanteeksipyyntö on silloin, kun halutaan lopettaa keskustelu ja kiusallisten asioiden käsittely jo alkuunsa. Epäanteeksipyynnön tarkoitus on velvoittaa loukattu antamaan anteeksi, vaikkei anteeksi todellisuudessa ole pyydettykään.
Vaikka anteeksipyyntö olisi sisällötön, se kääntää katseet pois rikkeestä. Epäanteeksipyynnön jälkeen me katsomme loukattua, syyllistävästi, odottaen häneltä nöyrää anteeksiantoa. Epäanteeksipyyntö toimii, sillä me annamme sen toimia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Kipujen louhimiehet ja piinaviikon someraivot
PuheenvuorotKun naiset ovat kertoneet huonosta kohtelusta julkisesti, syytetään someraivosta. Kärsivän Kristuksen paikalle nostetaan valkoisen heteromiehen loukatut tunteet.
Suonpää: Hyväosaisia lakko ei häiritse
Puheenvuorot
