Suonpää: Kela ja kirkko muistuttavat toisiaan surullisen paljon
Kela on hyvä markkinoimaan itseään, ei palveluaan. Auttajaorganisaatioiden viestin pitäisi olla, että sinä olet tärkeä.
Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen vertasi hiljattain kirkkoa toiseen auttajainstituutioon Kansaneläkelaitokseen. Ainakin viestinnän osalta vertaus tuntui hyvinkin osuvalta, suorastaan kauhistuttavalta. Mitä enemmän olen sitä miettinyt, sitä surullisemmaksi olen tullut. En niinkään kirkon kuin Kelan puolesta. Kelan mainoksia muistellessani on vaikea välttyä siltä ajatukselta, että Kelassa ollaan yhtä pahasti pihalla kuin joskus kirkossakin.
Kirkko, samoin kuin Kansaneläkelaitoskin, tarjoaa apua sairaille, lapsille, vanhuksille ja vangeille. Otsikoissa kirkko elää silti lähinnä riitojen ja omien kriisiensä kautta. Myös suurin osa kirkon työntekijöistä valittaa jatkuvasti, ettei kirkon tekemä hyvä työ näy riittävästi ja tätä näkyvyysvajetta kirkon pitäisi viestinnällään paikata. Julkisuudessa ei näy, miten tärkeä kirkko on.
Samoin kuin kirkon, myös Kelan palvelut ovat valtavan alikäytettyjä. Toimeentulotukea hakee – ja siksi saa – huomattavasti pienempi joukko ihmisiä kuin olisi toimeentulotukeen oikeutettu. Lehdissä kirjoitetaan sosiaaliturvaan liittyvistä huijauksista, vaikka todellinen ongelma on päinvastainen. Sosiaalitukia ei nosteta liikaa vaan liian vähän. Suomessa on yli 100 000 ihmistä, jotka olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen, mutta eivät sitä osaa tai kehtaa hakea. Juuri heitä Kelan markkinoinnin pitäisi tavoitella.
Osa toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta, koska kokee pärjäävänsä ilmankin. Olkoon niin, saahan sitä halutessaan elää vaatimattomamminkin kuin mikä on välttämätöntä. Usein on kuitenkin kyse siitä, ettei tukea kehdata hakea. Niin pahasti köyhyys on meillä stigmatisoitu, ettei moni kehtaa myöntää itselleenkään olevansa köyhä, saati sitten virkamiehelle. Heille pitäisi sanoa, suorastaan huutaa, ettei toimeentulotuessa ole mitään hävettävää. Haettavaksi se on tarkoitettu.
Kaikki eivät tiedä olevansa tukeen oikeutettuja tai eivät osaa hakea sitä. Jonkun pitäisi markkinoida heille toimeentulotukea. Oletko nähnyt Kelan mainostavan toimeentulotukea? Ei sitä mainosteta. Kela ei kovin näkyvästi yritä tavoittaa tukeen oikeutettuja tai markkinoi palvelujaan niille, jotka tuen tarpeessa eniten olisivat. Kela markkinoi itseään mieluummin meille muille. Kansaneläkelaitos mainostaa Kelaa, korostaa omaa relevanssiaan. Samoin kuin kirkko, se tuntuu joskus suorastaan huutavan mainoksissaan: ”Katso minua, minä olen tärkeä! Minä teen hyvää.”
Kela ei kovin näkyvästi yritä tavoittaa tukeen oikeutettuja tai markkinoi palvelujaan niille, jotka tuen tarpeessa eniten olisivat.
Muutaman sadan euron toimeentulotuen hakeminen on Suomessa paljon työläämpää kuin kymmenien tuhansien eurojen arvonlisäveropalautuksen. Sitä myös valvotaan tarkemmin kuin yritysten verotusta. Toimeentulotuen hakija lähettää tiliotteitaan virastoon syynättäväksi pikkusummien takia, yrityksiltä tositteita pyydetään vain poikkeustapauksissa, silloin jos on syytä epäillä vilppiä. Kaikki tämä saa toimeentulotuen hakijan helposti ajattelemaan, että on tekemässä jotakin epäilyttävää.
Mitä köyhemmistä ihmisistä on kyse, sitä suurempi tukien alikäyttö on. Varakkaat kyllä hakevat veronpalautuksensa, maataloustukensa ja yritystukensa. Tuskin moni hyvätuloinen jättää lapsilisääkään nostamatta, koska on siihen oikeutettu. Köyhällä ihmisellä on Suomessa paljon korkeampi kynnys hakea yhteiskunnalta tukea kuin miljonäärillä.
Joka kerta, kun Kelan mainos osuu silmiini, mainoksen viesti menee perille. Se viesti on, että Kela tekee tärkeää työtä ja että minun pitää olla iloinen veronmaksaja. Tätä samaahan kirkkokin tavoittelee. Se viesti vain on aivan väärä. Ei Kelan tarvitse mainostaa itseään, vaan palveluaan. Kelan viestin ei pitäisi olla, että Kela on tärkeä. Viestin pitäisi olla päinvastainen: sinä olet tärkeä, sinä kelpaat. Se viesti pitäisi suunnalta niille kaikkein köyhimmille ja viestiksi riittäisi yksinkertaisimmillaan yksi ainoa sana: Tervetuloa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Kirjamessuilla kirkon ja piispankin pitäisi olla kiinnostavia
PuheenvuorotPiispuudessa itsessään ei ole mitään kiinnostavaa. Tai olisi, jos heidän nähtäisiin johtavan kirkkoa ja kristittyjä, ei hallintokoneistoa.
