Suonpää: Kirkon hallintoa on mahdoton ymmärtää – ja se on tarkoituskin

Suonpää: Kirkon hallintoa on mahdoton ymmärtää – ja se on tarkoituskin

”Kirkon tärkeimmissä vaaleissa” valitaan edustajia tekemään meitä koskevia päätöksiä meiltä piilossa. Toimittajilta monet olennaiset asiat jäävät huomaamatta.

Luitko keväällä uutisen, jonka mukaan kirkon eläkerahaston sijoitustoiminta teki 40 miljoonan euron tappion? En minäkään. Uutista ei tehty, koska kirkko ei viitsinyt asiasta tiedottaa.

Tämän lehden pääkirjoituksessa Jaakko Heinimäki päivitteli tulevia kirkolliskokousvaaleja. Ne ovat ”kirkon tärkeimmät vaalit” ja silti ”niissä ei saa äänestää juuri kukaan”. Paljon pahempaa kuitenkin on, ettei kirkolliskokouksen päätöksistä tiedetä mitään. Kirkko on tehnyt kirkolliskokouksen seuraamisesta käytännössä mahdotonta ja pääsee siksi tiedotteillaan päättämään, mitä lehdet kirkolliskokouksesta kirjoittavat ja miten. Eläkerahaston tappioiden sijaan tiedotettiin kummiudesta ja siitä, että kirkolliskokous pohtii hiippakuntavaltuustojen olemassaoloa.

Oliko eläkerahaston sijoitustappio merkittävä? Ei se ehkä ihan katastrofi ollut. Eläkerahastossa on tallessa edelleen 1,5 miljardia euroa. Tappion euromäärää ei kirkolliskokousedustajillekaan taidettu kertoa, ainoastaan se, että sijoitustoiminta oli 2,6 prosentin verran tappiollista. Äkkiseltään laskien se tarkoittaisi 40 miljoonaa euroa, joten olisi tämä kai ollut uutinen, jos joku toimittaja olisi asian huomannut. Uutista olisi voinut taustoittaa myös tiedolla siitä, että kirkko sijoittaa eläkevarojaan muita suuremmalla riskillä. Kun yksityisten työeläkeyhtiöiden vakavaraisuussäännöt rajoittavat osakkeiden osuutta salkussa, Kirkon eläkerahastolla ei tällaisia sääntöjä ristinään ole. Kirkon eläkerahaston tuotot ovat hyvänä vuonna muita suurempia, samoin tappiot huonona. Toisin sanoen kirkko sijoittaa eläkevarojaan muita suuremmalla riskillä. Ehkä tämäkin olisi jotakuta lukijaa kiinnostanut.

Toimittajille päätösten seuraaminen on tehty liian työlääksi eikä kirkko itse tee elettäkään saadakseen tästä yhtään ymmärrettävämpää.



Miksi uutista ei syntynyt? Siksi, että kirkkoon on vaikea nähdä sisälle. Kirkollinen päätöksenteko on niin monimutkaista, että hyvin harva varsinaisesti ymmärtää, mitä kirkossa tapahtuu. Lehdistä luemme siksi enimmäkseen kirkon tiedotteisiin ja toimittajille annettuihin vinkkeihin perustuvia hyvänmielenjuttuja köyhiä auttavasta diakonista, sankarillisesta suntiosta tai piispan uusista vaatteista. Niin, ja tietysti ne pakolliset huonot uutiset jäsenkäppyröistä, piispan taloussotkuista ja siitä, ettei avioliittokysymystä ole vieläkään ratkaistu. Kirkollista päätöksentekoa ei seuraa kukaan ja siksi Heinimäen harras toive siitä, että seurakuntalaiset kirkolliskokousvaalien alla innostuisivat luottamushenkilöidensä välityksellä vaikuttamaan, tuntuu suoraan sanottuna melko ontolta.

Kirkon hallinto on vaikeaselkoinen ja pöytäkirjat monen mutkan takana. Harvalla toimittajalla on mahdollisuus seurata pitkäpiimäistä päätöksentekoa. Siksi uutisia syntyy vain, jos kirkko itse tiedottaa. Keväällä 2019 ei eläkerahaston sijoitustappiosta lehdistötiedotetta tehty ja kirkolliskokouksen yhteydessäkin oli tiedottamisen arvoista vain se itsestäänsevyys, että kirkolliskokous oli vahvistanut tilinpäätöksen ja myöntänyt vastuuvapauden.

Keväällä 2018 Kirkon eläkerahastolla oli ollut parempi vuosi ja siitä toki tiedotettiin. Itse asiassa samasta asiasta lähetettiin helmikuussa kaksikin tiedotetta: Kirkkohallituksen täysistunto: Vuosi 2017 oli hyvä Kirkon keskusrahastolle ja eläkerahastolle (27.2.2018) ja Kirkon eläkerahasto ylitti tuottotavoitteensa vuonna 2017 (1.2.2018). Jälkimmäinen tiedote oli suurelta osin kopio vuotta aiemmin lähetetystä tiedotteesta Kirkon eläkerahasto ylitti tuottotavoitteensa vuonna 2016 (8.2.2017). Mikäs sitä onkaan hyviä uutisia kertoessa, kun tekstin voi kopioida edelliseltä vuodelta.

Kirkolliskokousvaalien hehkuttaminen kirkon tärkeimpinä tuntuu valjulta niin kauan, kun kirkolliskokouksen tekemisiä ei uutisoi kukaan. Toimittajille päätösten seuraaminen on tehty liian työlääksi eikä kirkko itse tee elettäkään saadakseen tästä yhtään ymmärrettävämpää. Missä on tiedote siitä, miten edustajat ovat kirkolliskokouksessa äänestäneet? Mistä edes löytyisi tieto siitä, ketkä piispat ja kirkolliskokousedustajat ovat olleet samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kannalla ja ketkä vastaan? Nyt lehteen asti saadaan vain tieto siitä, että mitään ei taaskaan tapahtunut. Tehdyistä ja tekemättä jääneistä päätöksistä uutisoidaan, kuin ne olisivat luonnonvoimia eikä vastuuta kenenkään tarvitse kantaa vastuuta.

”Kirkon tärkeimmissä vaaleissa” valitaan edustajia tekemään meitä koskevia päätöksiä meiltä piilossa. Siksi Heinimäen neuvo luottamushenkilöihin vaikuttamisesta on väärä. Jos todellisuudessa haluatte kirkolliskokouksen tekevän jotakin oikein, olkaa luottamushenkilöiden sijaan yhteydessä meihin toimittajiin ja vaatikaa meiltä näkemään vaivaa paremman journalismin eteen. Me olemme hoitaneet hommamme luokattoman huonosti.

Kolmen ja puolen vuoden ajan olen näissä kolumneissani yrittänyt selittää, mitä kirkossa tapahtuu. Nyt, kun kyse on viimeisestä kolumnistani, huomaan, miten vähän olen tehnyt sen eteen, että kirkolliskouksen pimeyteen saataisiin valoa. Se on tuntunut aina liian työläältä ja siksi jäänyt toiseen kertaan, jollekulle toiselle. Anteeksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi