Suonpää: Suomessa saa sanoa melkein mitä tahansa
Sananvapauden mallimaassa valitetaan, ettei mitään saa enää saa sanoa ja väännetään yksittäisistä sanoista. Olennaisempaa on asiayhteys ja tarkoitus.
Joko voitaisiin lopettaa kitinä siitä, että suomalaisten sananvapaus olisi pahasti uhattuna? Se ei nimittäin ole totta. Osapuilleen mitä tahansa saa sanoa.
Jotain merkillistä on maassa, jossa sananvapaus on yksi maailman parhaiten turvatuista ja jossa merkittävä osa kansasta silti kokee sananvapauttaan kovasti rajoitetun. Tänä keväänä Suomi kiilasi Ruotsin ja Alankomaiden ohitse hopeasijalle Toimittajat ilman rajoja -järjestön sananvapausvertailussa. Suomea paremmin asiat ovat ainoastaan Norjassa. Silti etenkin laitaoikealla jatkuvasti porataan, ettei mitään saa sanoa. Eikö saa? Suomessa sananvapautta rajoittavat ensisijaisesti rikoslain pykälät kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Eivät nämä kuitenkaan kovasti sitä rajoita, mitä saa sanoa, enemmänkin että miten sanotaan ja miksi.
Perussuomalaiset kampanjoivat eduskuntavaalien alla iskulauseella “Sananvapaus on rikki”. Heidän mukaansa Suomessa rajoitetaan poliitikkojenkin puheita aivan liikaa. Pakolaisia pitää saada sanoa turvapaikkaturisteiksi, kuten esimerkiksi edustaja Jouni Kotiaho oli vaalimainoksissaan kenenkään estämättä tehnytkin. Pitää saada sanoa, saa sanoa ja sanotaankin. Missä sen sananvapausongelman pitikään olla?
Sen verran herkkähipiäistä väkeä nämä sananvapauden sankarit kuitenkin ovat, että samainen Kotiaho riensi tekemään rikosilmoituksen helsinkiläisestä kaupunginvaltuutetusta Abdirahim “Husu” Husseinista (sd), kun hän oli käyttänyt perussuomalaisista puhuessaan sanaa “rasisti”. Se oli kovasti satuttanut Kotiahoa. Kenties samalla tavalla kuin pakolaisten kutsuminen turvapaikkaturisteiksi?
Rasismia saa kutsua rasismiksi ja rasistin saa todeta sellainen olevan. Ketään ei silti saisi pilkata rasistiksi.
Husseinin ajatuskulku oli osapuilleen se, että maahanmuuttoon liittyvillä uhkakuvilla pelottelevan puolueen rasistinen retoriikka vetoaa äänestäjiensä rasistisiin tunteisiin ja puoluetta voi sen vuoksi luonnehtia rasistiseksi. Edelleen Hussein järkeili, että puolueen äänestäjät joko kannattavat puolueen rasistista politiikkaa tai ainakin hyväksyvät puolueessa kiistatta rehottavan rasismin. Husseinin mukaan puolueen äänestäjät ovat siis rasisteja. Hussein voi olla väärässä, mutta ihan järkeenkäyvältä päätelmältä tuo äkkiseltään kuulostaa. Jos kävelee rasistikulkueessa, puhuu rasistisesti ja äänestää rasistista puoluetta, mitä ilmeisimmin on rasisti. Ei tässä pitäisi olla mitään vaikeuksia. Tällä viikolla poliisi tiedottikin lopettaneensa esitutkinnan, mitään rikosta kun ei ollut tapahtunut. Sana “rasisti” on sallittua suomea jatkossakin, aivan kuin kaikki muutkin sanat.
Ylipäänsä sananvapauskeskustelussa takerrutaan liikaa yksittäisiin sanoihin, aivan kuin kyse olisi listasta kiellettyjä sanoja ja kaikki muu olisi sitten sallittua. Ei se näin mene. Rikoslain kannalta merkittävää on sanomisen sisältö ja tarkoitus, eivät yksittäiset sanavalinnat.
On totta, että joillakin sanoilla on kovin negatiivinen kaiku ja ne siksi helposti tuntuvat loukkaavilta. Esimerkiksi sana “rikollinen” on tällainen. Silti poliisitiedotteissakin ihan surutta jatkuvasti kutsutaan rikollisia rikollisiksi. Ei se ole kiellettyä, kun tarkoitus ei ole pilkata. Kurjalta minustakin tuntui, kun rikolliseksi kutsuttiin, mutta vaikea keksiä, mitä sanaa olisi mieluummin pitänyt käyttää, silloin, kun puhe on liittynyt rikokseen, josta minut on tuomittu. Lihavaa pilkattaessa puolestaan on usein herttaisen yhdentekevää, pilkataanko lihavaksi, läskiksi vai ylipainoiseksi. Rasismia saa kutsua rasismiksi ja rasistin saa todeta sellainen olevan. Ketään ei silti saisi pilkata rasistiksi. Tämän vaikeammasta asiasta ei ole kyse.
Sanoilla “rasismi” ja “rasisti” on keiltämättä kovin negatiivinen kaiku. Niin pitääkin olla. Ja juuri siksi niitä tuleekin käyttää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Dokumentti Simpsoneitten Apusta kiteyttää, miksi huumori voi tehdä kipeää
Hyvä elämäYhdysvaltalaiskoomikon omakohtainen dokumentti sopii erinomaisesti Suomeen, jossa puhutaan nunnuka-sketseistä.
